Surun ja ilon kosketus

By Eeva Raito

Mayerin sairaalan johtava lääkäri Robert Calder on huolissaan vaimostaan Marysta. Tämä potee jatkuvia vatsakipuja ja jännittää heidän tulevan ensimmäisen lapsenlapsensa syntymää. Mikä saisi Maryn mielen rauhoittumaan?
Koko perhe on tottunut nojaamaan Maryn hellään ja välittävään tukeen, mutta kuinka käy kun lapsenlapsen syntymä lähestyy ja Maryn vointi huononee entisestään? Jokainen sukupolvi joutuu tarkastelemaan uudestaan omaa rooliaan perheessä – niin työnarkomaani Robert kuin lastaan odottava nuoripari. Pääseekö Mary näkemään odotetun pienokaisen saapumisen?

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 27, 2024
• ISBN: 9788728501986

Book preview

Surun ja ilon kosketus

Cover image: Shutterstock & Unsplash

Copyright ©1981, 2024 Eeva Raito and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728501986

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Sairaus ei valikoi

Robert Calder, Mayerin Keskussairaalan johtava lääkäri heräsi yöllä kello kolmelta tunteeseen, ettei hänen vaimonsa ollut vuoteessa hänen vierellään. Hän tunsi olonsa epämääräisen levottomaksi, sillä vaikka Mary nukkui kevyemmin kuin hän, ei Mary yleensä potenut unettomuutta eikä noussut vuoteesta keskellä yötä ilman jotain erityistä syytä.

Ainoa erityinen syy, joka tuli Robert Calderin mieleen oli hänen miniänsä Mola Calder, joka oli viimeisillään.

John ja Nola olivat olleet kuuroja tulevan isoisän jatkuville vaatimuksille muuttaa odotusajan loppuajaksi San Franciscoon

Santa Monicasta, jossa John Calder toimi pienen yksityissairaalan röntgenlääkärinä. Robert Calder ei luottanut mihinkään muuhun sairaalaan kuin Mayer Medical Centeriin mitä tuli hänen miniänsä ja tulevan lapsenlapsensa hyvinvointiin. Robert Calder olisi ehdottomasti halunnut Nolan Stefan Frankin ja Tom Collinsin hoitoon, mutta nuoripari oli ilmoittanut ettei heidän lapsensa suinkaan ollut maailman ensimmäinen eikä viimeinen lapsi, joka sai täysin tyydyttävän maailmaantulon ilman Mayerin Keskussairaalaan spesialistejakin.

Nyt herätessään ja huomatessaan vaimonsa olevan poissa vuoteesta — Calderien kolmekymmentä vuotta kestäneen avioliiton lämmöstä kertoi jotakin se, että he nukkuivat edelleen samassa huoneessa 12-huoneen talossaan, mikä ei ollut naapurustossa kovinkaan tavallista edes nuorempien avioparien kohdalla — oli Calder täysin varma siitä, että jotakin katastrofaalista oli tapahtunut Santa Monicassa. John oli tietysti soittanut ja Mary oli vastannut puhelimeen niin kuin hän aina vastasi. Robert oli oppinut olemaan heräämättä puhelinsoittoihin, sillä Mary oli jo hänen ollessaan nuori apulaislääkäri ottanut vastatakseen puhelimeen ja seuloakseen todella tärkeät puhelut vähemmän tärkeistä. Sairaanhoitajan koulutuksellaan Marylla oli kyllä siihen tarvittavat edellytykset.

Robert Calder ponkaisi vuoteesta ja kiiruhti ulos huoneesta kiskoen aamutakkia ylleen. Hänen mielestään Mary olisi kyllä voinut herättää hänet, olihan kyse heidän yhteisestä lapsenlapsestaan. Hieman tuohtuneena hän syöksähti keittiöön ja tapasi vaimonsa istumassa keittiön pöydän äärestä lasillinen lämmintä maitoa edessään. Mary oli hento vaalea nainen, joka näytti suorastaan kääpiöltä romuluisen miehensä rinnalla. Mitenkään alakynnessä hän ei silti ollut avioliitossaan ollut, sen näki tavasta, jolla hän katsoi keittiöön ryntäävää miestä.

— Robert hyvä, mitä sinä ryntäilet ylhäällä keskellä yötä? Sinulla on huomenna raskas työpäivä, hän sanoi moittivasti ja samalla huolehtivasti.

— Mary kulta, sinä olisit voinut kertoa minulle. Sinun olisi pitänyt herättää minut!

— Jos minulla on hieman happovaivoja niin se ei ole mikään syy kiskoa sinua ylös vuoteesta, Mary sanoi asiallisesti ja otti siemauksen maitolasistaan. Hän näytti ikäistään nuoremmalta vasta heränneenä ja ilman meikinhiventäkään.

— Jaha, vai niin, Calder murahti hieman nolona istahtaessaan vaimoaan vastapäätä. — Sitäkö se vain olikin. Minä luulin, että John oli soittanut Santa Monicasta.

— Voi sinua! Mary pudisteli päätään. — Minä olen tosiaan tyytyväinen, etteivät he suostuneet tulemaan tänne. Sinä tekisit heidät varmasti hulluiksi huolehtimisellasi. Noo, olithan sinä melko patologinen tapaus silloinkin kun minä odotin Johnia, mutta et sentään tuollainen ollut! Rauhoitu nyt ja mene takaisin vuoteeseen. Ehdit nukkua vielä muutaman tunnin.

— Nolalla on ollut yksi keskenmeno, Robert muistutti huolestunut ilme alakuloisen hevosen mieleen tuovilla kasvoillaan. — Eikä Santa Monican sairaala ole mikään synnytyssairaala.

— Keskenmeno voi tapahtua kenelle tahansa, Mary sanoi vakaasti ja irvisti sitten kun polttelu mahalaukussa yltyi taas tuskalliseksi.

— Oletko sinä ottanut liikahappotabletteja, joita määräsin sinulle? Robert Calder vaihtoi huolestuneena puheenaihetta.

— Niistä ei tunnu olevan apua, Mary vastasi huokaisten. — Ehkä minun on käytävä tutkimuksissa.

— Kyllä se on aiheellista, kun tuota on jatkunut jo niin kauan. Minä pyydän Stefania varaamaan sinulle ajan. Ettei se nyt vain olisi ulcus.

— Minä en ole vähimmässäkään määrin vatsahaavatyyppiä, Mary hymyili. — Jos jollekin tässä perheessä vatsahaava tulee niin sinulle.

— Kyllä se sinulle oikeastaan kuuluisi, Robert Calder sanoi hellästi ja laski kätensä Maryn kädelle. — Sinähän se olet ollut lähes kolmekymmentä vuotta naimisissa minun kanssani.

— Mikä on ollut pelkkää onnea, Mary lisäsi lämpimästi. — Robert kulta, mene nyt vuoteeseen ja yritä nukkua. Minä tulen heti kun olen juonut tämän maidon.

— Auttaako maito siihen?

— Useimmiten. Voi olla, että