Mustan ruusun lumous

By Eeva Raito

Voiko nuori rakkaus voittaa synkät enteet?Kartanontytär Sofie Tornudde on jo pitkään toivonut voivansa avioitua salaisen rakkaansa Klausin kanssa. Klaus ei kuitenkaan ole niin rikas kuin suku toivoisi, ja rakastavaiset ovat kokeneet monta vastoinkäymistä yhteisellä matkallaan. Nyt kohtalo vaikuttaisi kuitenkin hymyilevän nuorelle parille – ja Sofien isä on antanut liitolle siunauksensa. Juuri kun tie onneen näyttäisi avautuneen, huomaa Sofie kuitenkin kartanon puutarhassa valkoisen kukkameren keskellä jotakin pahaenteistä: mustan ruusun. Vanhan tarun mukaan enne tarkoittaa, että kartanon perillinen on sopimassa epäonnisen naimakaupan, joka vie suvun perikatoon...Ihanan perijättären Sofien ja Klausin tunnelmallinen ja käänteikäs rakkaustarina sijoittuu 1800-luvun Suomeen.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jul 12, 2023
• ISBN: 9788728501474

Book preview

Mustan ruusun lumous

Cover image: Shutterstock

Kirja ilmentää aikaa, jona se on kirjoitettu, ja sen sisältö voi olla osittain vanhentunutta tai kiistanalaista.

Copyright ©1982, 2023 Eeva Raito and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728501474

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. luku

Pelottava enne

Sofie katseli huoneensa ikkunasta, kuinka Klausin vaunut ajoivat pois pihasta ja kääntyivät koivukujalle. Viimeiseen asti hän toivoi, että Klaus olisi katsonut vaunujen ikkunasta ja antanut jonkin merkin, vaikka kuinka pienen, mistä hän olisi voinut päätellä, miten asiat olivat papan kanssa sujuneet. Mutta vaunut ajoivat pois ja katosivat koivukujalle, Klaus halusi noudattaa kirjaimellisesti tapoja; he eivät olleet edes tavanneet, vaikka Kalus oli viipynyt alhaalla melkein kaksi tuntia.

Oliko niin pitkä aika hyvä vai huono merkki? Hyvä varmaankin, sillä jos pappa olisi suoraan torjunut, niin Klausin vierailu olisi jäänyt hyvin lyhyeksi. Nyt asiasta oli ainakin keskusteltu pitkään ja perusteellisesti, mutta papan tuntien lopputulos ei silti ollut mitenkään varma. Sofie saattoi hyvin kuvitella, kuinka kireissä tunnelmissa keskustelu oli ainakin alkanut papan kirjastohuoneessa.

Pappa seisomassa suurena ja muhkeana, ankaran näköisenä tuuheine kulmakarvoineen ja poskipartoineen. Ja hänen edessään Klaus yhtä pitkänä, mutta puolet kapeampana, jännityksen puna poskillaan. Klaus-parka … Hän olisi halunnut hieman valmistella pappaa, mutta Klaus oli kieltänyt ja sanonut, että asia oli hoidettava juuri näin.

— Nuori mies, te tulette tänne kertomaan, että olette tapaillut tytärtäni salaa jo kohta vuoden! Pappa oli taatusti jyrähtänyt Klausin kerrottua asiansa. Ja sitten, epäluuloisesti ja ääntään alentaen, mutta silti myös uhkaavasti: — Ei kai mitään vain ole tapahtunut … mitään … hmm … ymmärrätte kai mitä tarkoitan?

Mihin Klaus kauhistuneena:

— Mitä te oikein luulette minusta, herra kreivi! Vakuutan teille, että tyttärenne siveys on ollut minulle yhtä arvokas asia kuin se on teillekin.

— Hmm, no jaa. Ja nyt te sitten katsotte olevanne kelvollinen pyytämään tyttäreni kättä. Millä perusteella, jos saan tiedustella?

— Me rakastamme toisiamme!

Sofie hymyili silmät puoliummessa, kun hän ajatteli, että niin Klaus oli taatusti vastannut, pää pystyssä ja katsoen pappaa suoraan silmiin. Ja sitten pappa oli varmasti saanut yskänkohtauksen ja tuhahtanut sen perään:

— Ja mikä peruste se sellainen muka on? Nykyaikaista hömpötystä, sanon minä! Rakkaus tulee myöhemmin jos on tullakseen, eikä rakkautta sovi sotkea tärkeisiin naimakauppoihin. Noo, te olette tosin Tandenskjöld, mutta suvun köyhtynyttä haaraa, kuten olen ymmärtänyt. Mitä sellaista teillä olisi tarjota tyttärelleni kuin esimerkiksi kreivi Erik Ståhlella?

Niin, viimeistään tässä vaiheessa pappa oli varmasti maininnut Erikin, Sofie mietti nyrpistäen nenäänsä. Erik oli tylsä ja typerä ja juoppo — ja hyvin, hyvin rikas …

Ovelta kuuluva koputus sai Sofien hätkähtämään ajatuksistaan ja hänen sydämensä tuntui jättävän pari lyöntiä väliin. Nytkö sitten seuraisi totuuden hetki?

— Sisään … hän sai kuiskatuksi, ja Hilda, palvelustyttö kurkisti ovenraosta.

— Kreivi tahtoo tavata Sofieneidin kirjastohuoneessa, Hilda sanoi ja niijasi syvään.

Sofie kiiruhti ovelle, veti Hildan käsivarresta huoneeseen ja painoi oven kiinni.

— Hilda ei ole niin muodollinen, hän sanoi moittivasti. — Mehän olemme ystäviä. Hilda kertoo nyt, miltä pappa … siis kreivi vaikutti. Oliko hän äreä vai leppeä, huusiko hän vai puhuiko ystävällisesti?

Hilda katsoi Sofieta hämmästyneenä.

— Mutta ainahan kreivi on äreä ja huutaa, hän sanoi. — Sofie-neiti menee nyt vaan, kreivi ei pidä siitä, että joutuu odottamaan, ja minä siitä vain taas haukkumiset saan.

Sofie huokaisi hiljaa, keräsi rohkeutensa ja lähti alakertaan miettien matkalla vaihtoehtoja, mitä sanoisi tai tekisi, jos pappa ilmoittaisikin, ettei ollut antanut suostumustaan ja ettei hän enää saisi tavata Klausia. Mutta jo pelkkä ajatuskin oli niin kauhea, ettei Sofie halunnut viedä sitä loppuun asti eikä hän olisi ehtinytkään, sillä samassa hän jo huomasi seisovansa papan edessä kirjastohuoneessa. Ja heti hänen saavuttuaan pappa meni suoraan asiaan.

— Se sinun luutnanttisi, jota sinä olet tapaillut salaa jo vuoden päivät, kävi tänään pyytämässä kättäsi, kuten varmaan hyvin tiedätkin.

— Nii-iin, Sofie henkäisi ja kysyi sitten melkein kuiskaten: — Ja mitä pappa suvaitsi vastata?

— Pappa suvaitsi vastata paljonkin, pappa ärähti pahantuulisesti, nousi tuolistaan ja käveli ikkunaan, kääntäen selkänsä Sofielle. Sitten hän seisoi pitkään kädet selän takana kohotellen mahtavaa olemustaan varpaitten ja kantapäitten varassa. Sofie odotti henkeään pidätellen, tietäen kokemuksesta, että tuollaisella hetkellä pappaa ei sopinut mitenkään hoputtaa tai häiritä.

— Rakastatko sinä todella sitä nuortamiestä? pappa kysyi viimein kääntymättä.

— Rakastan, pappa, koko sydämestäni! Sofie sanoi kiihkeästi ja halusi rynnätä papan luo ja kietoa kätensä tämän ympärille ja rukoilla, että tämä antaisi suostumuksensa. Mutta hän ymmärsi, että tässä asiassa sellainen ei tehoaisi pappaan, vaan hänen oli pikemminkin käyttäydyttävä mahdollisimman arvokkaasti, niin kuin aikuinen nainen.

— Hän vaikutti kunnon mieheltä, tämä Klaus Tandenskjöld, pappa murahti edelleen ulos tuijotellen. — Enkä ole kuullut