Kaivopuiston Katriina

By Eeva Raito

Tunteikas historiallinen rakkauskertomus Venäjän vallan ajan Suomesta.Pyykinpesijän tytär Katriina ei ole koskaan tavannut isäänsä, ja äitinsä menehtyessä nuori Katriina jää tyhjän päälle. Menetyksen jälkimainingeissa Katriina hakee paikkaansa ankarassa ja vaativassa yhteiskunnassa ansaiten äitinsä tavoin elantonsa Kaivopuiston pesutuvalla. Onneksi Katriinan tielle kuitenkin osuu kadetti Mauri Lönn, joka saa Katriinan sydämen sykähtelemään ja uuden toivon heräämään. Löytääkö epävarma Katriina oman paikkansa ja onnellisuutensa, vai jääkö hän maailman virtojen vietäväksi? Ja kohtaako Katriina vielä joskus isänsä?-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jul 12, 2023
• ISBN: 9788728501467

Book preview

Kaivopuiston Katriina

Cover image: Shutterstock

Kirja ilmentää aikaa, jona se on kirjoitettu, ja sen sisältö voi olla osittain vanhentunutta tai kiistanalaista.

Copyright ©1983, 2023 Eeva Raito and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728501467

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. luku

Yllättävä isänperintö

— Äiti, teidän pitää yrittää juoda, Katriina sanoi epätoivoisesti ja painoi vesimukia äitinsä huulille samalla kun hän yritti kohottaa tämän niskaa toisella kädellään. — Se lääkäri sanoi, että juomisessa on ainoa apu.

— Hän sanoi myös, että tämä koleera-tauti on pahasti tarttuvaa, potilas vastasi heikosti ja yritti tunkea tytärtään kauemmas, — joten sinun ei pitäisi olla täällä, vaan mamselli Ellinooran luona, kuten olen käskenyt.

— Kuinka voisin jättää teidät tänne yksin avuttomana makaamaan, Katriina sanoi vihaisesti ja hänen tummansiniset silmänsä kostuivat harmista ja epätoivosta. — Kun lääkärikään ei suostunut tulemaan luoksenne saati että teidät olisi siirretty lasarettiin. Ja se johtuu vain siitä, että olette ainoastaan köyhä leskiäiti ja lapsennekin on vain tyttö. Jos olisin poika, olisin pakottanut sen miehen tänne ja pannut hänet ottamaan teidät lasarettiin!

— Älä puhu tyhmiä, tyttäreni, Selma Anttonen tuhahti väsyneesti. — Et sinä poikanakaan säätyläisiä komentelisi. Ja sama kai lopulta on, kuolenko lasaretissa vai omassa hellahuoneessani. Sillä kuolen joka tapauksessa ja tunnen jo kalman kylmyyden jäsenissäni. Mene siis pois luotani, että edes sinä selviäisit, sillä mukavampi minun olisi poistua täältä jos tietäisin, että tänne jää edes yksi, joka minut muistaa, kun olen poissa.

— Ette te kuole, äiti, Katriina sanoi purren alahuultaan ja pyyhkien poskiltaan kyyneleitä kämmenselkäänsä. — Moni muukin on selvinnyt koleerasta kunhan on vain juonut tarpeeksi. Juokaa siis, älkääkä tuhlatko vähäisiä voimianne turhaan puhumiseen, sillä tässä asiassa en tottele käskyänne, vaikka muuten olenkin aina tahtonut kunnioittaa tahtoanne, kuten sanassa määrätään. Ja mielelläni olen tahtoanne kunnioittanut, koska olette ollut minulle paras äiti, mitä saatan kuvitella, enkä pysty kuvittelemaan elämääni ilman teitä, jos nyt minut jätätte.

Sairas nieleksi vastahakoisesti muutaman kulauksen vettä ja katseli sitten tytärtään silmillään, joihin sairaus oli tehnyt harmaan, sumean kalvon. Hän ei ollut vielä vanha nainen, ei edes neljääkymmentä, mutta muutamassa päivässä hän oli vanhentunut ulkoisesti vuosikymmeniä, ja nopea laihtuminen ja nestehukka olivat saaneet hänen ihonsa kuivaksi ja ryppyiseksi ja vetäneet hänen poskensa kuopalle ja silmät syvälle.

— Olet jo viidentoista, Katriina, hän sanoi hiljaa ja lempeästi. — Siinä iässä minäkin jo jouduin itse vastaamaan elämästäni ja toimeentulostani. En tahtoisi sitä sinulle, mutta Jumala näyttää päättäneen, että tämä on minun maallisen matkani pää ja kenties Hänellä on siihen omat syynsä, joita kohtaan meidän ei sovi kapinoida sanoin eikä teoin. Sinulla on työpaikka mamselli Ellinooran pyykkituvassa ja hän on luvannut katsoa perääsi kuin olisi oma äitisi, joten ahkerana ja kunnollisena tyttönä sinulla ei liene mitään hätää, vaikka en enää olisikaan jakamassa raskasta työtä ja köyhänleipää kanssasi. Olet näöltäsi kaunis tyttö, Katriina, mistä Herralle kiitos, vaikka se onkin sekä siunaus, että kirous, syistä joita häveliäisyyteni estää minua sinulle tarkemmin selittämästä. Mutta kenties, jos Herra on armollinen, sinut vielä korjaa joku kunnon mies, jonka kanssa luot itsellesi ja lapsinesi hieman paremman elämän kuin minulla on ollut, sillä vaikka minäkin olin iässäsi kaunis, niin ainakin luulen, niin kauneus oli minun kohdallani kirous eikä siunaus koska rupesin sen vuoksi kuvittelemaan itsestäni jotain erityistä ja lankesin itseäni ylempisäätyisen miehen houkutuksiin… mutta nyt jo olen puhunut enemmän kuin tarkoitinkaan.

— Niin olette, enemmän kuin tilassanne olisi hyväksi, Katriina mutisi, mutta silti hänen teki mieli kehottaa äitiään jatkamaan, sillä ensi kertaa hän nyt kuuli äitinsä puhuvan mitään nuoruudestaan, ja hän olisi kovin mielellään kuullut jotain omasta alkuperästään, mistä äiti ei ollut ikinä mitään puhunut, olipahan vain antanut ymmärtää olevansa leski. Mutta siitäkin asiasta Katriinalle oli viimeaikoina tullut kaikenlaisia epäilyksiä, sillä tytöt pesulassa juoruilivat ja vanhemmiten hän oli oppinut ymmärtämään kaikenlaisia sanoja, kuten bastardinkin, mikä hänen sanottiin olevan, vaikkei hän kuolemakseen olisi tahtonut uskoa hyvästä äidistään mitään niin kauheaa. Asia oli kuitenkin hiertävänä kivensiruna hänen sydämessään, ja jos äiti nyt kuolisi, hän ei ehkä ikinä pääsisi selville totuudesta.

— En ole enää lapsi, äiti, hän sanoi hiljaa. — Ja ymmärrän enemmän kuin luulette ja korvani ovat kuulleet enemmän kuin uskottekaan, vaikka en olisi tahtonutkaan kuulla kaikkea, mitä on puhuttu minusta ja teistä ja oikeasta alkuperästäni.

Tämän sanottuaan Katriina olisi halunnut purra kielensä poikki, sillä niin suoraan hän ei suinkaan olisi halunnut puhua sairaalle äidilleen, mutta sanat olivat vain lipsahtaneet hänen huuliltaan. Mutta onneksi äiti ei näyttänyt pahemmin kiihtyvän tai järkyttyvän hänen sanoistaan, vaan tämä katsoi vain häneen surullisesti ja huokaisi.

— Niin, tyttäreni, Selma sanoi hiljaa. — Olet varmasti oikeassa siinä, että olen pitänyt sinua lapsena liian kauan, mutta siihen käsitykseni mukaan syyllistyy jokainen äiti mitään pahaa