Sausaliton kummitus

By Eeva Raito

Sanfranciscolainen tohtori Frank ihastuu hurmaavaan Jenyyn. Jokin naisessa on kuitenkin erikoista – hän on satavarma, että hienostokaupunginosa Sausalitossa kummittelee. Maailmanmies Frank suhtautuu juttuun huumorilla, kunnes Jeny-kaunotar yllättäen katoaa. Nyt tohtori joutuu kummitusjahtiin toden teolla. Mutta liittyvätkö gangsteritkin jotenkin tapaukseen?
Sairaalaromantiikkaan sekoittuu rautaisannos hyytävää kummittelua, kun tohtori Frank yrittää selvittää, mitä hänen rakastamalleen naiselle on tapahtunut.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 13, 2024
• ISBN: 9788728502327

Book preview

Sausaliton kummitus

Cover image: Shutterstock & Adobe Firefly

Copyright ©1977, 2024 Eeva Raito and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728502327

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Sausaliton kummitus

Sausalito on San Franciscolle kuin Beverly Hills Los Angelesille. Vertaus tosin ontuu, sillä Sausalitossa ei asu kovinkaan paljon filmitähtiä. Sausaliton asukkaat ovat muuten vain rikkaita, kuka mistäkin syystä tai syyttään. Niin rikkaita, että Sausalitoa näki harvoin asuinpaikkana Mayer Medical Centerin lääkärikeskuksen potilailla. Sausaliton asukkaat käyttivät San Francisco Streetin huippukalliiden yksityislääkäreiden palveluksia ja useimmiten lääkäri tuli heidän luokseen heidän kotiinsa Cadillacillaan.

Siksi Stefan Tapani Frank, Mayerin Keskussairaalan nuorempi kirurgi katseli hieman yllättyneenä potilaskorttia, johon potilaan nimen ja osoitteen kohdalle oli hänen vastaanottoapulaisensa Lena Reedin siistillä käsialalla tekstattu: Miss Jenifer Malcot, Golden Gate Avenue, Sausalito.

Nimi oli heikosti tutulta tuntuva ja Stefan päätteli nähneensä sen joskus seurapiiriuutisten otsikossa, josta se oli jäänyt hänen mieleensä. Seurapiiriuutisia hän ei koskaan lukenut, mikä tietysti oli paha aukko nuoren, eteenpäin pyrkivän lääkärin yleissivistyksessä.

Stefan Tapani Frankilla oli huono nimimuisti. Sen hän joutui jälleen kerran toteamaan, kun nuori, kaunis nainen astui hänen vastaanottohuoneeseensa.

— Jeny! hän huudahti ja nousi seisomaan. — Tämäpä yllätys!

— Hei Stefan, pitkästä aikaa! Jeny Malcot sanoi hymyillen ja puristi muodollisesti Stefanin kättä.

— Siitä on kaksi kuukautta, eikö olekin? Stefan kysäisi.

— Kyllä, Jeny vastasi. — Kaksi ja puoli kuukautta. Robert Calderin puutarhakutsuilla, muistathan?

— Totta kai muistan, Stefan sanoi ja muisti myös. Ei hän ketään muuta noilta kutsuilta itseasiassa muistanutkaan. Jeny olikin sitä mukavampi muistettava. Stefan oli jostakin syystä päässyt illan tavoitelluimman kaunottaren suosioon. Ehkä juuri siksi, ettei ollut vaatimattomuuttaan tuota suosiota pahemmin tavoitellut. Stefan oli saanut viettää unohtumattomat kaksi tuntia Jenyn seuralaisena. Jeny oli kauneutensa ja rikkautensa lisäksi osoittautunut myös hyvin älykkääksi ja huumorintajuiseksi ja Stefan oli ollut jokseenkin myyty mies. Mieli karvastellen hän oli kuitenkin todennut sen ilmiselvän tosiasian, että Jeny Malcot olisi hänelle vain yhden illan tuttavuus. Kuilu mitättömän kirurgin ja rikkaan, kauniin ja älykkään perijättären välillä oli sitä luokkaa, että kaikenlaiset haaveilut oli paras heittää kättelyssä mielestä. Niistä saisi vain turhia murheita.

Mutta siinä Jeny nyt kuitenkin istui hänen edessään yhtä tyrmäävänä kuin kaksi ja puoli kuukautta aikaisemminkin. Olihan se tietysti imartelevaa, mutta kaikenlaiset haaveet oli silti paras pitää kurissa ja pää kylmänä, Stefan mietti ja rykäisi pari kertaa selvittääkseen kurkkuaan.

— Mikäs sinut tänne lennätti? hän kysyi huolettomasti, vaikka oli hyvin utelias.

— Rolls Royce Silver Shadow, Jeny vastasi hymyillen ilkikurisesti ja Stefan nauroi huulelle, vaikkakin hieman teennäisesti. — Mutta sihulla on varmasti kiire, Jeny jatkoi vakavoituen. — Kyllä minulla on oikein asiaakin.

— Minulla ei ole mitään kiirettä, Stefan valehteli sujuvasti. — Voit kertoa ihan rauhassa asiasi.

— Tämä on hieman arkaluontoinen juttu, Jeny sanoi.

Stefan näki tytön ensi kertaa hämmentyneenä. Hänen pitkien ripsien verhoamissa sinisissä silmissään oli hieman pelokas katse, kun hän katsoi Stefania silmiin. Stefan oli tyytyväinen siitä, että istui. Muuten hänen polvensa olisivat taatusti tärisseet.

— Minulla on vaitiolovelvollisuus, Stefan vastasi. — Voit puhua täysin luottamuksellisesti.

— Minä tiedän, Jeny sanoi ja hymyili vaisusti. — Mutta hullulta tämä silti tulee sinusta kuulostamaan.

— Jospa antaisit minun päätellä itse, Stefan sanoi rauhallisesti, mutta mietti samalla kuumeisesti, mitä Jenyn asia saattoi koskea.

— Muistatko kun keskustelimme noituudesta ja sellaisesta? Jeny kysyi. — Silloin olivat juuri tapahtuneet ne rituaalimurhat, joissa kaksi Mayerin hoitajaa oli kuollut.

— Muistan. Sitä ei voi unohtaa vaikka haluaisikin, Stefan vastasi entistä kummastuneempana.

— Ja sinä kerroit, että olit joskus Saksassa työskennellessäsi käynyt läpi jonkinlaisen parapsykologin kurssin?

— Sinäpä muistat hyvin meidän keskustelumme, Stefan sanoi tyytyväisenä. — Mutta miten tämä kaikki liittyy sinun täällä oloosi? Tarvitsetko ehkä manaajaa?

Stefan esitti kysymyksensä leikkimielellä, mutta Jeny ei yhtynyt hänen hymyynsä.

— Arvasin, että tämä on sinusta huvittavaa, Jeny sanoi. — Ei ollut viisasta tulla luoksesi.

Jeny nousi ja Stefan kiirehti lepyttelemään häntä.

— Anteeksi jos loukkasin sinua, hän sanoi. — Istu takaisin, ole hyvä. Ethän tiedä, pystynkö auttamaan, jos et edes kerro asiaasi.

— Pidätkö sinä minua… jotenkin hermostuneena? Jeny kysyi yllättäen ja istahti uudelleen.

— Kysytkö lääkäriltä vai ystävältä? Stefan vastasi.

— Sekä että.

— Ystävänä voin vastata, että pidän sinua hyvin älykkäänä ja tasapainoisena, Stefan sanoi rehellisesti. — Lääkärinä en voi vastata mitään, koska en ole tutkinut sinua eikä psykiatria muutenkaan kuulu alaani.

— Sinähän olet opiskellut psykiatriaa, Jeny sanoi ja Stefania alkoi kyllästyttää se, että tyttö kiersi aihetta kuin kissa kuumaa puuroa.

— Onko tapahtunut jotakin, mikä saa sinut epäilemään mielenterveyttäsi? häp kysyi.

Jeny painoi päänsä ja nyökkäsi tuskin näkyvästi. Stefan pani