Viimeinen mahdollisuus

By Tuija Lehtinen

Retroa lääkäriromantiikkaa rakastetulta viihdekirjailijalta! Ihana rakkaustarina aloittaa romanttisen sarjan kirurgi Stefan Frankista ja hänen lähipiiristään 80-luvun Kaliforniassa.Stefan Frank on suomalaissyntyinen kirurgi, joka on omistautunut työlleen sanfransiscolaisessa Mayer Medical Center -sairaalassa. Paikallisessa kahvilassa Stefan tutustuu sattumalta elokuva-alalla työskentelevään Jakeen ja tämän näyttelijäksi pyrkivään tyttöystävään Pepitaan. Tuttavuus vaikuttaa lyhytaikaiselta, mutta siinä Stefan on pahan kerran väärässä. Samana iltana paikallisen elokuvatuottajan juhlat päättyvät karusti ja Stefan Frankin pitkäveteinen päivystysvuoro sähköistyy – Jake tuodaan sairaalaan henkihieverissä ja rikoksesta epäiltynä. Mitä juhlissa todella tapahtui? Tapaus tuo Stefanin elämään tarkkavainuisen juorutoimittaja Meaganin. Saavatko he yhdessä selville illan arvoituksen? Samalla vaarassa saattaa olla Stefanin vakaumus siitä, ettei kirurgin kiireiseen elämään mahdu rakkautta...Viimeinen mahdollisuus aloittaa Tuija Lehtisen hurmaavan lääkäriromantiikkasarjan Sairaala San Fransiscossa. 80-luvun Kaliforniassa suuret tunteet käyvät kuumana, ja kirurgi Stefan Frankin lähipiirissä sattuu ja tapahtuu. Tuija Lehtisen huumori kruunaa hersyvän retroromantiikan!Sairaala San Franciscossa on kirjasarja täynnä tunnetta! Alunperin 1980-luvulla julkaistut romanttiset tarinat liittyvät sairaalamaailmaan – ja tohtori Stefan Frank pääsee todistamaan monia jännittäviä rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 1, 2023
• ISBN: 9788728406434

Book preview

Viimeinen mahdollisuus

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1982, 2022 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406434

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Kyllä kettu ketun tuntee…

Aurinko oli katoamassa valtamereen. Suuri oranssinkeltainen pallo lähetti viimeiset säteensä kaupungin ylle, sai San Franciscon kukkuloiden talot näyttämään satumökeiltä, piparkakkutai kummitustaloilta. Kauneutta ja kauhua rintarinnan, ajatteli pitkä mies asettuessaan ihailemaan näkyä ravintola Via Veneton ikkunapöydän ääreen.

Päivä oli ollut sellainen, jollaista Stefan Frank ei toivonut sattuvan kohdalleen ainakaan lähivuosina. Tosin Stefan myönsi rehellisesti itselleen, ettei Mayer Medical Centerin johtava ylilääkäri Robert Calder olisi voinut työntää tehtävää kenellekään muulle. Mutta taivas silti varjelkoon tulevaisuudessa vastaavilta tehtäviltä:

Kaksi päivää sitten lentokone oli putkauttanut San Franciscon kentälle kaksi tukevaa, touhukasta ja uteliasta saksalaista herraa, joiden mielenkiinto oli valitettavasti suuntautunut muuallekin kuin vain lääketieteellisiin ongelmiin. Stefan Frank oli suunnitellut siistin ja sievän esittelykierroksen sairaalassa. Saksalaiset olivat saaneet seurata paria leikkausta, imeneet itseensä tietoa ja tehneet muistiinpanoja. Vaan arvaamaton oli ihmisluonto. Leikkausten jälkeen herrat eivät suostuneet kiltisti tutkimaan raportteja tapauksista. Olemaan poissa tieltä toisin sanoen. Ei, herrat halusivat tutustua kaupunkiin. Niinpä Stefan Frank oli havainnut muuttuvansa täystyöllistetyksi oppaaksi. Suu hyvin leveässä virneessä olivat kollegat luvanneet hoitaa hänen vuoronsa … Näkihän että Stefan paloi halusta päästä vetristämään saksan kielen taitoaan entisen asuinpaikkansa lähettiläiden kanssa.

Paloi halusta, Stefan virnisti itsekseen annettuaan tilauksen tarjoilijalle. Ainoat mitkä paloivat, olivat jalat. Rakoille. No, nyt touhu oli ohi. Tunti sitten hän oli pakannut herrat taksiin salkkujen ja laukkujen kanssa ja saanut ylitsevuotavat kiitokset osakseen. Miehet lupasivat suositella Stefania oppaaksi muillekin, jotka olivat tulossa opintomatkalle. Siinä vaiheessa hymy oli muuttua tuskanirvistykseksi. Oletettavasti miehet tulkitsivat sen kuitenkin eron tuottamaksi suruksi, sillä Stefan sai muutaman mojovan taputuksen selkäänsä. Mutta ei niin kovia että olisi voinut pyytää sairaslomaa pahoinpitelyn vuoksi, ei valitettavasti, Stefan oli miettinyt talsiessaan päämäärättömästi pitkin rantakatuja.

Loma olisi tehnyt hyvää, mutta hänet olisi naurettu ulos, jos hän olisi mennyt jotain sellaista ehdottamaan. Lomaahan saksalaisten kanssa kulkeminen oli ollut toisten mielestä. Lomaa jonka päälle sopi tulla yöksi töihin. Päivystämään. Sitä ennen kuitenkin piti nauttia viimeiseen asti vapaudesta, Stefan päätti yhtäkkiä eikä suunnannutkaan kohti Mayer Medical Centerin lääkäreiden asuntolaa kohti kuten oli ajatellut vaan käänsi kulkunsa Fisherman’s Wharfille, värikkäälle satama-alueelle, joka oli kauppiaiden ja turistien kansoittama. Stefan oli nauttinut ajelehtiessaan virran mukana kohti alueen pääpaikkoja, kahta suurta rakennusta, jotka joskus olivat olleet suklaa- ja säilyketehdas, mutta nyt eräänlaisia tavarataloja. Hän oli valinnut toisesta talosta Via Veneton ravintolan, koska sen kahvi oli sellaista mitä harvoissa paikoissa sai. San Francisco Cappuccino — juuri sitä mitä rasittunut mies tarvitsi jaksaakseen valvoa yön yli. Siinä sivussa sitten saattoi vilkuilla kaduille, joilla parveili ihmisiä päämäärättömän tuntuisesti ostamassa ja tinkimässä kauppiaiden kanssa. Samaten saattoi tutkia ravintolan asiakkaita. Osa oli turisteja, jotka hotkaisivat annoksensa ja säntäsivät sellaisella kiireellä eteenpäin, että Stefan jo odotti, että sydäninfrakti kaataisi heidät ovelle. Toiset taas, niin, toiset osasivat elää kiireettömästikin.

Naapuripöytään oli asettunut pariskunta, jota Stefan vaivihkaa katseli. Tyttö ja poika, tai ei sittenkään poika vaan mies. Tyttö oli hyvin nuori ja silminnähden hermostunut. Hänen kätensä elehtivät joka suuntaan, välillä näytti että hän alkaisi pureskella kynsiään, mutta silloin mies aina tarttui lempeästi käsiin ja piti niitä hetken omien käsiensä vankina. Mutta ei kauan, taas tyttö vetäisi ne irti ja viittoili sanojensa vahvikkeeksi.

— Kyllä sinä pärjäät, Pepita, mies melkein huokasi saatuaan välillä suunvuoron tytön puheelta.

Pepita? Ymm, Stefan antoi kymmenen pistettä itselleen, sillä hän oli arvannut kansallisuuden oikein. Tyttö oli italialainen, ties monennenko polven amerikkalainen silti. Siro ja hento tumma-kutrinen ilmestys, jonka suu mutruili nopeasti hymystä mökötykseen. Tytön kanssa ei taatusti tulisi aika pitkäksi, Stefan ajatteli huvittuneena. Mikään kaunotar tämä ei ollut, mutta omalla laillaan puoleensavetävä. Silmät, ne kai sen tekivät, isot ruskeat silmät, joita vastapäätä istuva mies tuijotti lumoutuneena.

Mies oli kokonaan toista sorttia. Komea, melkeinpä kaunis, jos toisessa poskessa ei olisi ollut viiden sentin mittaista arpea. Arpi herätti lääkärin Stefanissa ja hänestä oli melko kummallista, että se oli niin pahan näköinen. Niin kuin joku ompelukone-esittelijä olisi kankaan puutteessa iskenyt miehen pään neulan alle ja siksakannut. Tavallaan arpi teki miehen jännittävän näköiseksi ja Stefan saattoi aavistaa, että vilkasta Pepitaa se varmasti viehätti. Oli tavallaan kovan miehen merkki.

Samassa mies hymyili, paljasti hyvät hampaat ja arpikin muuttui kuin taikaiskusta tavallista suuremmaksi hymykuopaksi. Mies nojautui pöydän yli, pörrötti tytön kiharoita ja mutisi jotain mitä Stefan ei kuullut.

— Se on viimeinen mahdollisuus, tyttö vastasi vakavoitunen ja nosti puolestaan kätensä miehen poskelle.

He istuivat hetken täysin toisiinsa syventyneinä, ja Stefan käänsi hienotunteisesti päänsä pois. Kun hän katsahti takaisin saliin päin, hetki oli ohitse. Tyttö siemaisi jäähtyneen kahvinsa, vilkaisi kelloa