Huipulla tuulee

By Tuija Lehtinen

Mallimaailman huipulla tuulee!Ranskalainen Francoise d'Albert on saavuttanut suuren menestyksen mallina Los Angelesissa, mutta hänen mielessään häilyy yhä hylätty ura arkeologina. Valovoimainen Fran kääntää kaikkien katseet ja herättää palavia tunteita monessa miehessä, myös ystävissään Nickyssä ja Igorissa. Suosionsa vuoksi Fran joutuu myös mallitoimiston uuden tulokkaan Lisan ovelan juonittelun kohteeksi. Minne Franin polku lopulta johtaa, ja voiko kukaan voittaa hänen sydäntään?Mukaansatempaavassa viihderomaanissa jännittävästä 1980-luvun mallimaailmasta kohdataan myös muista Sairaala San Franciscossa -sarjan osista tuttuja hahmoja. Sairaala San Franciscossa on kirjasarja täynnä tunnetta! Alunperin 1980-luvulla julkaistut romanttiset tarinat liittyvät sairaalamaailmaan – ja tohtori Stefan Frank pääsee todistamaan monia jännittäviä rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 27, 2023
• ISBN: 9788728406311

Book preview

Huipulla tuulee

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1983, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406311

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

AVULIAS MIES LENTOKONEESSA

San Franciscon Golden Gatesilta näyttäytyi tavanomaisessa iltapäivän asussaan: se oli peittymässä sumuun. Aurinko muutti sumuverhon kultaiseksi hunnuksi, josta autoja putkahteli tasaiseen tahtiin. Tunnelma oli omalla laillaan salaperäinen, mutta kameran kanssa liikkuvaa miestä se ei inspiroinut.

— Ei tästä mitään tule! mies puuskahti koeteltuaan moneen otteeseen eri kuvakulmia.

— Älä vaan sano, tuhahti vähän kauempana oleva tyttö, — että tämänkin päivän otokset menee poskelleen!

— Ei kai se sinua haittaa, Lisa, mies virnisti tytölle. — Sinullahan kyllä riittää ohjelmaa tässä pikkupaikassa. Anteeksi, Fran, mies kohdisti seuraavat sanansa toiselle tytöistä, — minä en kerta kaikkiaan voi pitää tätä kaupunkia muuta kuin kyläpahasena:

— Sinun puheitasi kuunnellessa uskoo että sinä olet syntynyt Tokiossa, Fran naurahti. — Mutta kun tarkemmin katsoo niin näkee että paljasjalkainen amerikkalainen siellä pikkupojan kuoren alla asuu. Sitä paitsi, turhaan sinä minulta pyytelet anteeksi, Nicky. Ei Frisco ole minun kotini.

— Onko sinulla kotia? Nicky kysyi ja kietoi kätensä Franin vyötärön ympäri Lisan ja parin muun kulkiessa rupatellen jäljempänä.

Onko? Fran ajatteli ja vakavoitui niin, että mies likisti häntä lähemmäs ja nauroi, ettei hänen tarvinnut pilata kauniiden kasvojensa ilmettä pohdiskelun rypyillä.

— Nicky, minä… Fran aloitti eikä jatkanut nähtyään härnäävän ilmeen miehen silmissä. Se oli Nickyn tapa saada hänet tuiskahtamaan. Kyllä Nicky tiesi ettei Fran ollut mikään aivoton valokuvamalli. Fran oli vain monesti niin etäinen, että oli ihan pakko kiusoitella ja saada temperamentti esille. Nekään hetket eivät kestäneet kuin sekunteja, Fran osasi hillitä itsensä loistavasti, oli lady varpaankynsistä hiuksiin asti. Jotkut sanoivat Frania kylmäksi, mutta ei Nicky siihen uskonut. Jossakin täytyi olla lämmin herkkä nainen, mutta saisiko hän sitä koskaan esille? Tuskin, Nicky epäili syvään huokaisten, tuskin saisi, sillä Fran oli viimeisten kuluneiden kolmen vuoden aikana kyllin selvästi osoittanut ettei hän solminut minkäänlaisia suhteita työkaveriensa kanssa. Jos sitten kenenkään kanssa…

— Jatketaan huomenna, vai?

Nicky nyökkäsi pakettiauton luona tupakoivalle miehelle, joka alkoi kasata rekvisiittaa auton sisälle. Auto oli pukuhuone, jossa Fran, Lisa ja pari muuta tyttöä kävivät vaihtamassa asuja kuvausta varten. Iltapukuja Golden Gate-sillalla, Nicky ajatteli irvistäen. Vanha kulunut aihe, josta mallitoimiston pomo yritti imeä jotain irti. Pomo, Leroy Fowles, oli Nickyn mielestä joskus auttamattoman vanhanaikainen. Kalkkeutunut. Mutta jokin lehti kai oli tilannut jutun ja koska Franin sopimukseen kuului, että hänellä oli oma kuvaaja eikä lehden, niin Nickyn oli pitänyt pakata kamppeensa ja siirtyä yli kuusisataa kilometriä pohjoisemmaksi Los Angelesista.

Fran, Leroyn kultamunia muniva kananen, Nicky ajatteli hymyillen vinosti kohti siltaa. Franin ansiosta koko toimisto yleensä oli lähtenyt pyörimään. Miehen johtama toimisto, kun muut isot olivat lähes poikkeuksetta naisten johtamia. Leroylle oli naurettu aikoinaan, kymmenen vuotta sitten, ylikin. Tämä oli tuonut tuikituntemattoman tytön Amerikkaan, tytön joka puhui murteellista englantia — joka nykyisin oli enää muisto — tytön joka oli niin outo lintu mallimarkkinoilla kuin olla saattoi. Leroylle ei pitkään naurettu; Franin kasvot alkoivat nousta arvostetuimpien muoti- ja aikakauslehtien kansiin. Tätä nykyä Leroyn mallitoimisto oli suurimpia länsirannikolla ja yhä useampien Euroopasta onneaan etsimään tulevien tyttöjen matka kulkikin Valtojen yli, ei pysähtynyt New Yorkiin vaan vasta Los Angelesiin.

— Minä en voisi hypätä alas, Franin ääni keskeytti Nickyn muistelot. — Sillalta.

— Minä en usko että sinä koskaan joutuisit niin epätoivoiseen tilanteeseen, että mieleen edes juolahtaisi hypätä, Nicky hymähti. — Jollekulle Lisan tapaiselle se sopisi, mutta Lisa olisi sitä ennen varmistanut että pelastushelikopterit on poimimassa ylös. Mainoskikka, halvinta sorttia, se olisi Lisan tyyliä.

— Sinä et pidä Lisasta, Fran totesi odottamatta kommenttia ja molempien katseet suuntautuivat puheenaolevaan tyttöön, joka poltteli savuketta kuskin ja parin muun mallin kanssa auton luona.

Lisa oli nuori, vasta pari vuotta yli kahdenkymmenen ja oli edennyt aimo harppauksin mallimaailmassa. Lisa oli osannut englantia vielä heikommin tullessaan kuin Fran — Franhan osasi, mutta ääntäminen oli ranskalaisvoittoista — kun taas Lisan kieli oli ollut jotain kammottavaa mongerrusta. Äkkiä hän oli oppinut. Kovin kultivoitua puhe ei tietenkään ollut, mutta osasta ihmisiä Lisan — miten sen sanoisi — katutyttömäinen puhe oli pikanttia.

— Kaikille tie ei ole niin helppo kuin sinulle, Nicky totesi nähdessään Franin silmien synkistyvän Lisan nauraessa kuskin jutuille ja antaessa tämän käden ohimennen likistää takapuoltaan.

— Rajansa kaikella, Fran totesi ja kohautti olkapäitään. — Eipä Lisan tekemiset minulle kuulu. Me teemme tämän työn yhdessä ja ensi kerralla on mukana jokin toinen porukka.

— Sinä se osaat olla aina ihailtavan hillitty, Nicky virnisti Franille heidän kävellessään autolle.

Lisa vilkaisi pikaisesti, väläytti sitten Nickylle hymyn jonka tarkoituksena oli viestittää, että "pidä sinä vain vanha tyttö hyvällä tuulella, kyllä minä ymmärrän. Mitähän ymmärrät, Nicky ajatteli asettuessaan suuren avoauton ratin taa Franin istahtaessa kuningatarmaisesti viereen muiden kolmen ahtautuessa takapenkille. Takapenkillä alkoi supatus illasta ja menoista, kun taas Fran istui täysin hiljaa ja tuijotti kaukaisuuteen. Pitäisi joskus ottaa sarja sivukuvia, Nicky totesi