Tyttö tuntemattomasta

By Tuija Lehtinen

Suurta rakkautta ja suuria menetyksiä San Franciscossa.Minnie Grant on ystävänsä esiliinana golfkentällä, kun hän tapaa Raymond Gordonin. Nuori nainen ja varttuneempaan ikään ehtinyt mies ystävystyvät, mutta tunteet syvenevät nopeasti ja pian Minnie ja Raymond jo vihitään. Heidän liittoaan ei oteta vastaan pelkästään ilolla, ja tuoreen avioparin ympärillä riittää epäilijöitä. Onko Minnie vain Raymondin rahojen perässä? Voiko nopeassa tahdissa edennyt suhde olla todellista rakkautta? Kun aurinko paistaa kirkkaimmin, tuntuvat tummat pilvet sitä synkemmiltä. Raymondilla on nimittäin salaisuus, ongelmia terveytensä kanssa, joista hän ei ole Minnielle puhunut. Varmalta näyttänyt tulevaisuus on äkkiä huteralla pohjalla, ja itse kunkin on pohdittava tunteitaan. Miten käy Minnien vaikeassa tilanteessa?Sairaala San Franciscossa on kirjasarja täynnä tunnetta! Alunperin 1980-luvulla julkaistut romanttiset tarinat liittyvät sairaalamaailmaan – ja tohtori Stefan Frank pääsee todistamaan monia jännittäviä rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 31, 2023
• ISBN: 9788728406175

Book preview

Tyttö tuntemattomasta

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1985, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406175

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Satu ruusutarhassa

Tuuheat sypressit loivat varjoa polttavan auringon alle ja suojasivat puistoa mereltä puhaltavalta tuulelta. Tyynimeri ei ollut sinä päivänä nimensä veroinen, aallot löivät vaahtopäisinä rantaan ja Golden Gate-sillan ali kulkevat laivat keikkuivat kuin korkit. Tuulen ansiosta oli miellyttävä istua puistossa, oli helppo hengittää ja kun sulki silmänsä, meren suolainen tuoksu tuntui niin elävänä että saattoi kuvitella olevansa laivan kannella. Raymond Gordon veti syvään henkeä, palasi ajatuksissaan vuosien taakse, oli kiipeävinään aluksen mastoon ja huutavinaan sieltä.

— Varokaa! kuului ääni, joka sekoittui Raymondin kuvitelmiin, ja vasta tömäys ja juoksuaskeleet saivat hänet avaamaan silmänsä. Meren sijaan hänen lähettyvillään oli golfkentän viheriö numero viisi, ja aivan hänen vasemman kenkänsä vieressä oli pieni valkoinen pallo ja häntä läheni kolme ihmistä, yksi vetäen golfkärryjä ja kaksi muuta mailat koholla kuin olisivat kimppuun käymässä.

— Eihän teihin sattunut? toinen tytöistä kysyi hengästyneellä äänellä. — Me huusimme, varoitimme…

— Ei mitään hätää, Raymond hymyili.

— Me olemme ihan vasta-alkajia, sanoi pitempi tytöistä anteeksipyytävällä äänellä.

— Mikä sanoo että vastuu on minun, kärryjä vetänyt nuori urheilijan näköinen mies sanoi. — Se on sinun pallosi, Minnie.

Pitempi tytöistä asettui hankalasti penkin viereen ja mittaili etäisyyttä palloon. Hän haki ja haki tuntumaa, ja Raymond katseli häntä kiinnostuneena. Nuorta miestä hän ei tuntenut; tällä oli golfkerhon pusakka yllään ja ilmeisesti hän oli opettaja, mutta siitä olikin kauan, kun Raymond itse oli aktiivisesti kerholla käynyt. Monet kasvot olivat outoja, eikä nuori mieskään tunnistanut häntä. Mikä oli vain hyvä, Raymond totesi. Tyttö oli viehättävä; pitkä ja hoikka, ja raikas verrattuna toiseen jolla oli kasvoillaan vahva ehostus. Minniellä oli pitkä tukka joka oli koottu poninhännälle, silmät olivat vihertävät ja teeskentelemättömän tuntuiset. Villivarsa, käväisi Raymondin mielessä kun tyttö kohotti rautamailan ja antoi sen kiitää voimalla palloa kohti.

— Katse täytyy pitää pallossa, Raymond sanoi kun tyttö seurasi oletettua pallon lentoa viheriötä päin.

— Oh, Minnie punehtui huomatessaan, että pallo oli yhä paikoillaan maassa. — Minä arvelin, että se lensi… valoa nopeammin.

— Harvemmin niin, Raymond naurahti, nousi penkiltä ja käveli tytön viereen. — Te olette liian kaukana pallosta, astukaa tähän ja sitten kun kohotatte mailan niin älkää seuratko mailaa ylävartalolla, ja pitäkää katse koko ajan pallossa.

— Tämä on vaikeaa, Minnie sanoi ja äänessä käväisi toivottomuus.

— Se vie aikansa ennen kuin oppii, Raymond myönsi. — Ja nyt nostatte mailan rauhallisesti ylös, koukistatte ranteita ja silmät koko ajan pallossa, koko ajan… ja sitten annatte mailan pudota.

— Katsokaa! Minnie huudahti voitonriemuisena, kun pallo lensi kaaressa kolmisenkymmentä metriä.

— Samaa minä olen koko ajan neuvonut, hänen opettajansa sanoi ja vilkaisi jotenkin ärtyneenä Raymondia. — Anteeksi että me häiritsimme teitä, mister.

— Ei mitään, Raymond nyökkäsi kevyesti ja asettui taas istumaan penkille.

Kolmikko lähti pallon perään ja Raymond näki kiivaista eleistä, että mies oli harmistunut hänen puuttumisestaan asiaan haukkui oletettavasti vanhaksi horiskoksi, joka ei enää kelvannut muuhun kuin neuvoja jakelemaan. Eikä hän niin väärässä olisikaan, Raymond hymyili väsyneesti, yritti tavoittaa äskeisen meritunnelmansa, mutta se oli purjehtinut pois tuulen mukana.

Kolmikko pääsi pallon luo, tyttö asettui liian kauas pallosta ja huitoi taas tyhjää. Sitten hän vilkaisi penkille päin eikä Raymond voinut vastustaa kiusausta, vaikka se tytön opettajaa ärsyttikin, hän teki kädellä eleen, että lähemmäs lähemmäs, ja tyttö totteli. Pallo nousi korkealle ilmaan, katosi pienen kukkulan taakse ja tyttö heilautti hänelle kättä hyvästiksi. Tuuli kantoi vielä Raymondin korviin muutamia sanoja.

— …sotkevat vain neuvoineen, vanhat tyypit!

— …minusta hän oli hyvin miellyttävä. Minnien ääni peittyi ehostetun tytön ääneen, joka vaati että he lopettaisivat ja menisivät kerhon baariin cocktailille.

Heidän kadottuaan kesti hetken ennen kuin uusia pelaajia tuli maisemaan. Pari liikemiehen näköistä tyyppiä, joiden lyönneissä oli kiivautta ja kiireen makua, ja vaikka peli sujui hyvin, Raymond ihmetteli, mahtoivatko he yhtään ehtiä nauttia siitä. Kaksikon perään tuli kaksi naista päivävarjoja kannatellen ja heidän perässään tummaihoinen poika kärryjä vetäen. Poika ojensi mailoja rouville kuin hoitaja instrumentteja lääkärille… Raymond tunsi piston omassatunnossaan. Hänen olisi pitänyt jo aikaa sitten käydä tarkistuksessa, mutta hän oli tietoisesti unohtanut asian. Päätti unohtaa nytkin ja päätti lisäksi paeta, sillä äänestä hän tunnisti toisen naisista ja tiesi ettei pääsisi eroon jos nämä näkisivät hänet. Hilda Hixby, rikkaan säilyketehtailijan puoliso, nousukas sanan varsinaisessa merkityksessä, oli koettelemus kenelle tahansa. Hildalla oli nytkin koruja yllään tuhansien dollareiden arvosta, ja Raymond arveli, että jollei Hilda olisi ollut niin onneton golfin pelaaja ja kadottanut aina pallojaan, tämä olisi teetättänyt pallot