Annan sinulle joulun

By Tuija Lehtinen

Kalifornialaisen sairaalan jouluun kuuluu myös ripaus romantiikkaaMayer Medical Centerissä vietetään joulua, ja tohtori Stefan Frank on lupautunut työvuoroon. Joulua sairaalassa viettää myös nuori isä Ryan Murphy, jonka mielen täyttävät huolet. Ryanin Agatha-tytär on osastolla, raha-asiat kuralla ja avioliittokin rakoilee pahasti. Lastenosaston yksinäisten miesten onneksi jouluvuorossa on myös hurmaava hoitaja Gina, joka on hiljattain jättänyt poikaystävänsä. Kuinka kolmen sairaalaan jouluksi juuttuneen kohtalot kietoutuvat toisiinsa?Sairaala San Franciscossa on kirjasarja täynnä tunnetta! Alunperin 1980-luvulla julkaistut romanttiset tarinat liittyvät sairaalamaailmaan – ja tohtori Stefan Frank pääsee todistamaan monia jännittäviä rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 7, 2023
• ISBN: 9788728406182

Book preview

Annan sinulle joulun

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1984, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406182

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Miltä joulu tuntuu?

Kaikkialta nyökkäili vastaan partasuinen ilohymyinen ukkeli. Jos ei olisi tiennyt vuoden ajankohtaa, olisi voinut luulla, että pikku-ukkojen armeija oli vallannut maan. Nuo pienet hymyilevät ukot kuka missäkin kulkuneuvossa; kuka autossa, kuka helikopterilla pudottautumassa tavaratalon katosta kohti asiakkaita ja kuka, niin — Stefan Frankin suu vetäytyi surkuhupaiseen irvistykseen, kun tavaratalon aulassa kekotti puna-asuinen joulu-ukko reen tapaisessa ja sitä veti karvainen möykky, joka muistutti enemmän karhun ja suden ristisiitosta kuin poroa.

— Äiti, missä joulupukki on kesät? kysyi pieni poika kiireisen näköiseltä äidiltään.

— Nukkuu luolassaan, äiti kivahti ja kiskoi lasta pois houkutusten ulottuvilta.

— Minä haluaisin tuollaisen avaruuslaivan!

Pojan ääni katosi ihmistungokseen, mutta uusia kärttäviä ääniä tulvi Stefanin korviin. Jouluun oli vielä aikaa jokunen päivä, ja jännitys tuntui tiivistyvän ja hermot kiristyvän kun raha ei riittäisikään kaikkeen mitä mieli teki. Lapset alkoivat olla ylijännittyneitä, ja Stefan Frank, Mayerin keskussairaalan kirurgi, oli kyllästynyt. Koko juhlasta oli hänen mielestään mennyt maku, kun sitä oli toitotettu viikkoja etukäteen. Joulu, Stefan ajatteli pujotellessaan kohti ruokaosastoa, joulu, sinun nimesi on stressi.

— Entä kalkkuna? myyjä tarttui Stefania hihasta kun hän ohitti liha-altaita. Ihkaelävä myyjä? Stefan hämmästyi hetkeksi, totuttuaan jo aikaa sitten siihen että tavarataloista joutui kaiken ruuan ostamaan valmispakkauksissa. Mutta kilpailu taisi olla kovaa tällä vuoden erikoisartikkelilla. Kiitospäivän kalkkuna, ja joulukalkkuna, siinä lintujen vaaranhetket vuodessa.

Myyjä käsitti Stefanin pysähtymisen kiinnostukseksi ja alkoi nostella kalvakoita lintuja altaasta, ja niiden väri ja alastomuus saivat Stefanissa aikaan puistatuksen, toivat mieleen leikkaussalin ja hän mutisi myyjälle olevansa kasvissyöjä. — Meillä on tuolla jyvämassasta tehty ja vihanneksilla täytetty kasviskalkkuna, myyjä sanoi avuliaasti. —Eri väreissä löytyy.

Stefan pudisti päätään, uskoi kuulleensa väärin, mutta kuljettuaan muutaman metrin eteenpäin hän näki tiskillisen eri värisiä kasvis-kalkkunoita. Lilaa, punaista, keltaista ja koristeltu kukka-asetelmilla. Pääsiäiseen ne olisivat paremmin sopineet, Stefan mietti ja ohitti tiskin nopeasti, kasasi kärryihinsä viikonvaihteen ruuat ja jonotti kassalla, missä kyllästyneen näköinen tyttö lätkäisi luottokortin koneeseen vilkaisemattakaan vastasiko sen kuva ostajaa vai ei. Auta armias, jos tytölle olisi tarjonnut paperista rahaa, Stefan ajatteli, ja katossa roikkuva joulupukki nyökkäsi hänelle yhteisymmärryksen merkiksi.

Ulkona parkkipaikalla ei sitten tuntunutkaan yhtään joulukuiselta. Oli lämmin iltapäivä, ja palmut karkottivat lopullisesti tunnun lähestyvästä joulusta. San Francisco ei tuntenut lunta, ei pakkasta, eikä — Stefan lisäsi mielessään — aitoa joulun tunnelmaa. Ajaessaan kohti Mayerin sairaalaa, Stefan antoi ajatustensa palata lapsuuteen, aikoihin jolloin hän oli asunut pienessä merenrantakaupungissa pohjoisessa Suomessa. Varakkaita he eivät olleet koskaan olleet, mutta jouluna oli kuitenkin vallinnut juhlava tunnelma: oli ollut kuusi ja kynttilät, radiosta tulvivat joululaulut ja joulun sanoma, joka oli sykähdyttänyt kerta toisensa jälkeen. Mutta vielä enemmän olivat sykähdyttäneet ne paketit joita oli kuusen alle laitettu. Ne olivat olleet pääasiassa sitä mitä tarvitsi jokapäiväisessä elämässä, mutta oli siellä ollut joku turhakin lahja; kirja, moniteräinen linkkari — ei hän enää muistanut pakettien sisältöä, tunnelman muisti paremmin.

Ja nyt …

Stefan oli pysäyttänyt Volkkarinsa huoltoasemalle. Baarin edessä seisoi liki parimetrinen valkoisen ja hopean kirjava muovinen kuusi, jonka oksilla roikkui erivärisiä palloja. Kuusen vieressä oli pahvinen joulu-ukko, kantoi kylttiä jossa toivotti hauskaa joulua ja kertoi tankkaavansa itsekin aina täällä. Luoja, Stefan ajatteli ja tunsi melkein fyysistä pahaaoloa henkisen pahanolon lisäksi.

Stefan kertoi kokemuksistaan Tom Collinsille tavattuaan tämän sairaala-alueen laidalla. Tom katseli osaaottavasti hänen kärsiviä ilmeitään, taputti sitten olalle ja sanoi Stefanin kaipaavan jotain piristystä.

— Joka pojan taskukuusi, Tom hymyili leveästi ja veti takkinsa taskusta tikun, joka yhdellä nykäyksellä kasvoi parinkymmenen sentin pituiseksi pöyhkeäksi paperikuuseksi.

— Lahja kiitolliselta potilaalta vai? Stefan katsoi laitetta inhoten ja varoitti, että ellei Tom pistäisi sitä pois, niin hän löytäisi sen korviensa välistä.

— Latva toisella puolella keikkumassa ja jalka toisella, Tom virnisti. — Ja niihin voisi ripustaa pallot roikkumaan. Sinä puhut tuhmia, Stefan. Sinä et löydä joulusukastasi mitään jos jatkat tuota rataa.

— Minusta tuntuu että olisi paras vetää sukka päähän ja olla piilossa joulun ohi, Stefan hymähti ja nostettuaan ostospussin syliinsä lähti kohti asuntoaan. Tom harppoi perässä, availi ovia kohteliaasti ja iski silmää eräälle naislääkärille joka kiirehti rappuja alas. Valkeaa joulua hyräillen Tom asteli Stefanin asuntoon ja heittäytyi nojatuoliin.

— Minä olen vapaa tämän illan, mihin mennään? hän tiedusteli, kun Stefan oli asetellut ostokset jääkaappiin.

— Etkö sinä ole saanut tuolla kuusellasi naisseuraa? Stefan virnisti.

Tomin kasvoille kohosi teeskennellyn murheellinen ilme, kun hän selitti että joulu työllisti kaikki kunnon tytöt, sitoi hellan ääreen. Stefan kohautti härnäävästi tummia kulmiaan ja sanoi ettei nähnyt pyhimyksen kehää leijumassa Tomin pään yllä.

— Eikä joulupukkikaan noin halpaan mene, Stefan lisäsi kun Tom vannoi olevansa kiltti ja tottelevainen.

— Mitä sinä aiot tehdä jouluna? Tom kysyi.

— Minä olen töissä.

— Sinä? Eikö joku vähemmän tärkeä olisi voinut olla? Joku apulaislääkäri? Darcy Stuart tai se engelsmanni,