Punatukkainen papitar: -

By Tuija Lehtinen

Romantiikkaa ja mysteereitä arkeologisilla kaivauksilla.Tohtori Stefan Frankin luo saapuu toimittaja, ystävä ja rakastajatar Meagan O'Hara, joka ei tällä kertaa tahdokaan haastattelua – hänellä on Stefanille ehdotus. Miten olisi viikon matka Meksikoon, kiehtoville arkeologisille kaivauksille menneisyyden salaisuuksia tutkimaan?Stefan ja Meagan matkustavat arkeologiystäviensä luokse ja pääsevät tutustumaan Chac-Mool -kaivauksille. Paikallisväestö hurmioituu Meaganin punaisista hiuksista, joiden väri herättää paitsi kunnioitusta, myös pelkoa. Onhan punainen mayoille kuoleman väri... Pian kaksikko tutustuu plantaasinomistaja Carl Olseniin, joka herättää heti epäilyksiä. Menestyykö plantaasi todellakin niin hyvin kuin tämä väittää? Entä mitä kummallista kaivoksilla on meneillään? Onko temppelin kirous, josta viidakossa kuiskitaan, vain taikauskoa vai sittenkin totta? Ennen kuin matka menneisyyteen on ohitse, on Stefanin ja Meaganin ratkaistava monta arvoitusta.Sairaala San Franciscossa on kirjasarja täynnä tunnetta! Alunperin 1980-luvulla julkaistut romanttiset tarinat liittyvät sairaalamaailmaan – ja tohtori Stefan Frank pääsee todistamaan monia jännittäviä rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 28, 2023
• ISBN: 9788728406199

Book preview

Punatukkainen papitar

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1984, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406199

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Kuoleman lähetti

San Franciscon yö miljoonine mainosvaloineen levittäytyi Mark Hopkins hotellin kattokerroksen näköalaikkunasta kuin laajana kiiltomatomattona. Taivas oli täysin pilvien peittämä, oli ennustettu myrskyä. Joku iäkkäämpi nainen oli puhunut sairaalassa suureen ääneen kadotuksen olevan tulossa. Maa nielisi syntisen kaupungin. Nainen oli elänyt vuoden 1906 tuhoisan maanjäristyksen, ja muistot tulipalojen nostattamista pilvistä sekoittuivat tämänpäiväiseen pahaaennustavaan taivaaseen. Mutta taivainen myrsky oli paljon vaarattomampi kuin se mitä saattoi kohota maan uumenista. Stefan Frank, Mayerin keskussairaalan kirurgi, pelkäsi puolestaan myrskyä naisen hahmossa. Stefan hymyili kohteliaan odottavasti häntä vastapäätä istuvalle henkilölle ja toivoi, että tämän odottamaton piipahtaminen kaupunkiin ja illastaminen yhdessä olisi vain miellyttävä hyvien ystävien keskeinen tapaaminen, eikä mitään muuta. Mutta sisimmässään Stefanilla oli tunne, että hän oli aavisteluissaan väärässä.

Meagan O’Hara, losangelesilainen toimittaja ja tv-ohjelman vetäjä, vilkaisi Stefania silmät sirrillään, pienillä kolmikulmaisilla kasvoillaan veitikkamainen ilme. Stefan tiesi hänen hautovan jotain, ja hän tiesi, että he voisivat pelata tätä peliä pitkäänkin, kierrellä ja kaarrella, nauttia siitä jännitteestä jonka tilanne loi. Tai sitten Meagan voisi mennä suoraan asiaan, pudottaa pommin siinä ja nyt, saattaa Stefanin pois tasapainosta ja hämmennyksen keskellä saada tämän myöntymään. Sillä jos Stefan jotain lupaisi, niin hän pitäisi sen. Mutta Meagan huomasi, että Stefan oli varuillaan, joten piti valita pitempi taktiikka. Ja sitä Stefankin nähtävästi halusi, hän nautti täysin siemauksin rentouttavasta illasta ja siitä tunteesta ettei aamulla tarvitsisi mennä töihin.

— Mistä sinä arvasit että minulla on vapaapäivä huomenna? Stefan kysyi. — Soititko sinä Lenalle?

— Luuletko sinä että sinun herttainen vastaanottoapulaisesi antaisi sellaisia henkilökohtaisia tietoja, Meagan hymyili huvittuneesti. — Sinun Lenasi silmissä minä olen vaarallisempi kuin paiserutto yhdistettynä AIDSilla. Minä vain arvasin, Stefan, minulla on intuitiivisia kykyjä.

— Irlantilaisten noitaesiäitien perintöä, Stefan nyökkäsi ja katsahti oranssinpunaista kiharapilveä, vihreitä silmiä, kasvojen kuulasta ihoa. Tuli mieleen, että Meagan olisi ollut hyvin kotonaan jossakin Irlannin nummilla, tietäjänä, velhona, ympärillään palvova kyläläisten joukko. Noitakaavun sijaan Meaganilla oli kuitenkin sinä iltana yllään musta kapea hame, pusero jotain kiiltävää ylellistä kangasta, hopeanvihreän läikehtivää. Hän oli upean kaunis nainen erikoisella tavalla, nainen joka huomattiin ja joka nyt yritti olla harhauttavan viaton. Ei siis voinut tuudittautua miellyttävään olotilaan … vielä.

— Salamoita, Meagan huudahti ihastuneena. — Voi miksei minulla ole kameraa mukana, voi miksei …

Stefan ymmärsi hänen harminsa vilkaistessaan ulos. Taivasta halkaisi tämän tästä salamaverkko, kuin tuulentuivertamia hämäkäkinseittejä olisi levitetty mustalle taustalle. Rajuilma oli meren yllä, nostatti suunnattomia aaltoja ja täytyi vain toivoa ettei kukaan ollut niiden kynsissä.

— Sinä et siis ole työsi puolesta liikkeellä, koska sinulla ei ole kameraa mukana, Stefan huomautti Meaganin kääntyessä takaisin saliin.

— Minun tuli vain ikävä sinua, Stefan, Meagan naurahti ja tarttui hänen käsiinsä pöydän yllä. — Eikö se ole ihan hyvä syy tulla San Franciscoon?

— Meagan, Meagan, Stefan pudisti setämäisesti päätään. — Sinulla ei ole koskaan vain yhtä syytä tekemisiisi. Minä haluaisin olla imarreltu, tuntea itseni tavoitelluksi, mutta-mutta, sinä juonit jotain, Meagan.

— Sinä tunnet minut jo liian hyvin, Meagan huokaisi muka alistuneena. — Imartelisiko sinua yhtään enemmän, jos minä sanoisin että tämä yksi ilta ei riitä minulle, että minä haluan sinut itselleni viikoksi?

— Viikoksi? Stefanin siniharmaat silmät mittelivät Meagania arvioiden, miettiväisinä ja tämä kohtasi katseen rävähtämättä. — Lääkärinä vai ystävänä? Stefan tarkensi.

— Rakastajana tietenkin, Meagan purskahti nauruun. — Hyvä on, Stefan, minä kerron koko jutun. Joku aika sitten, kun Fran oli täällä hän kutsui minut tutustumaan heidän arkeologisiin kaivauksiinsa. Muistatko kun kerroin siitä sinulle?

Stefan nyökkäsi, palautti mieleensä Francoise d’Albertin, kuvankauniin valokuvamallin, jonka varsinainen ammatti oli arkeologi ja joka oli naimisissa Marco Corley-nimisen arvostetun arkeologin kanssa. Huimilla kuvaussopimuksillaan Francoise rahoitti kaivauksia ja Stefan muisti kuulleensa, että Fran älykkäänä naisena oli perustanut jonkun säätiönkin etteivät rahat hupenisi ilman edestään. Fran oli epäsovinnainen, nainen, joka hyödynsi ulkonäkönsä asioihin, jotka olivat tuikituntemattomia monelle pintapiireissä pyörivälle kaunottarelle. Mutta nämä kaunottaret tulivat ja menivät nopeasti, Francoise pysyi pinnalla. Stefan tunsi Franin siitä, että oli hoitanut hänen äitinsä sydäntä, asettanut tahdistajan ja toiminut eräällä lailla välittäjänä äidin ja tyttären välillä. Franin äiti ei sulattanut tyttären ammattia ja puolisoa. Hän oli täydellinen ranskatar, jonka mielestä naisen tehtävä oli olla miehen silmänilona. Se oli oletettavasti johtanut hänen ja Franin isän eroon. Franin jumaloima isä oli ollut todella suuri arkeologi. Fran oli löytänyt paikkansa elämässä, siitä Stefan oli sataprosenttisen varma. Ja nyt nähtävästi Fran oli sotkeutumassa hänenkin oloonsa.

— Eivätkö Corleyt ole jossain Brasiliassa, viidakossa? Stefan kysyi. — Jossakin hyvin kaukana ja tavoittamattomissa.

— Eivät enää, Meagan sanoi painokkaasti. — Ei minunkaan aikatauluni antaisi myöten lähteä jonnekin Livingstonemaisiin tiettömiin viidakoihin. Mutta kun he ovat tulleet lähelle meitä; niin asia on ihan toinen. Fran soitti minulle toissapäivänä Meksikon rajoilta, Jukatanilta. He ovat jossain Meksikon ja Guatemalan rajoilla kaivamassa