Elän tämän rakkauden

By Tuija Lehtinen

Meksikosta laittomasti USA:n puolelle loikanneella Josella on rankka menneisyys, johon kuuluivat huumeet ja jengiväkivalta. Nyt hän on päässyt lepäämään ja hoivaamaan niin henkisiä kuin fyysisiäkin vammojaan lähes paratiisiin. Vanha rouva Olga Volkov luottaa häneen ja pitää hänestä hyvää huolta, ja vastineeksi Jose saa Olgan puutarhan kukoistamaan. Kukkaloistokaan ei silti saa Joseta unohtamaan perhettään, eikä kokemiaan sydänsuruja. Sairaalareissulla Jose tapaa kuitenkin iloluontoisen ja itsepäisen Mian, joka jyrää tiensä Josen elämään vastustuksista huolimatta. Onko Josen sydämessä vielä tilaa rakkaudelle?Elän tämän rakkauden jatkaa Tulkaa pian, tohtori -kirjassa kohdanneiden Josen ja Olgan tarinaa, joka on sydäntä lämmittävä kertomus rakkauden ja oman polun etsinnästä.Sairaala San Franciscossa on kirjasarja täynnä tunnetta! Alunperin 1980-luvulla julkaistut romanttiset tarinat liittyvät sairaalamaailmaan – ja tohtori Stefan Frank pääsee todistamaan monia jännittäviä rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 27, 2023
• ISBN: 9788728406243

Book preview

Elän tämän rakkauden

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1984, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406243

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

On elettävä tätä päivää

Olga Volkov istui pienen puutarhapöydän ääressä päivänvarjon alla ja katseli tyytyväisenä kukkaloistoa joka hehkui viikosta toiseen kuin parvi eksoottisia perhosia olisi vieraillut hänen silmiensä ilona. Poika on totisesti taitava, Olga ajatteli siemaisten lasista jääteetä. Oli unettavan kuuma päivä, sellainen jona ihmiset mieluiten loikoivat puolivarjossa ja jaksoivat tuskin itseään liikauttaa. Olgaa kuumuus ei vaivannut; hän avasi sanomalehden ja tutustui päivän mielettömään politiikkaan. Sen keskeytti puuskuttava hengitys, joka kuului rouva Moorelle, tukevalle kukkamekkoiselle naiselle, joka oli Olga Volkovin taloudenhoitaj a-seuranainen.

— Postin mukana tuli pari korttia, rouva Moore sanoi ja ojensi ne hänelle ja pyyhki nenäliinallaan hikeä otsaltaan. — Katanko minä ruuan sisälle vai haluatteko sen tänne?

— Sisälle. Täällä on liikaa ylimääräistä väkeä, Olga sanoi tarkoittaen hyönteisiä, mutta rouva Moore ymmärsi sen eri tavalla.

Poika, rouva ajatteli nähdessään tämän tulevan puutarhamajasta pihan toiselta puolelta. Tuo ulkomaan elävä tummine läpitunkemattomine silmineen — hän käsitti oikein hyvin ettei mrs. Volkov halunnut aterioida pojan läsnäollessa. Alice Mooresta pojan katseessa oli joskus koko kolmannen maailman hätä, eikä hänen hyvinvointiyhteiskunnan hellimä omatuntonsa ollut vielä täysin paatunut, siksi poika kiusasi häntä. Soimasi ääneti. Poika söi ateriansa keittiössä, kiitti lyhyesti, ja Alice Moore oli iloinen ettei hän yrittänyt koskaan jutella mitään. Toisaalta äänettömyys saattoi kätkeä vaikka kuinka pahoja ajatuksia. Ja kun poika oli ollut jossain jengissä mukana. — Alice Mooresta hän oli riskitekijä talossa, joka oli täynnä arvokkaita vanhoja esineitä, hopeaa ja taideteoksia. Mutta vanha rouva Volkov näytti luottavan poikaan täydellisesti, ja se olikin ainoa asia, jossa rouvan harkintakyky heitti hiukkasen.

— Taas tuo koira! Alice Moore puuskahti nähdessään villakoiran kuonon tunkevan aidanraosta. — Eivätkö ne ruoki sitä vai miksi ihmeessä sen pitää seikkailla roskatynnyrillä. Jonakin päivänä minä vielä…

Mitä Alice Moore aikoi tehdä, jäi salaisuudeksi, sillä puhelimen pirahdus kantautui avoimesta ikkunasta. Alice Moore kiiruhti sisälle.

Hänen mentyään Olga vilkaisi kortit läpi. Ne olivat Englannista molemmat, Lena tyttäreltä, joka oli seurannut sinne miestään vuodeksi. Vävyään Olga ei kovin mielellään ajatellut, sillä tämä oli ennen lähtöään yrittänyt saada hänet holhouksen alaiseksi, suljetuksi johonkin laitokseen jotta olisi saanut omaisuuden hallintaansa. Vävy ja Lena olivat jättäneet hänet yksin tähän suunnattomaan rakennukseen Russian Hill -kukkulalla, ja siinä olisi voinut käydä huonosti, sillä Olga oli täysin taitamaton käytännön asioissa. Hänellä oli aina ollut palvelijoita ja seuranaisia huolehtimassa asioista puolison lisäksi. Kun Maria oli kuollut ja Lena jättänyt hänet pulaan miehensä käskystä, niin Olga oli joutunut kohtaamaan nykyhetken; törmäykset olivat olleet senlaatuisia, että hän oli joutunut poliisiasemallekin jonkin kerran.

— Mrs. Volkov, minä lähden iltapäivällä kaupungille, onko teillä mitään asiaa?

— Ah, Olga havahtui mietteistään ja huomasi pojan seisovan parin metrin päässä lapioon nojaten. — Sairaalaanko?

Poika nyökkäsi, odotti tyynenä määräyksiä. Se ero hänessä oli entisajan apupoikiin, lakeijoihin ja tallimiehiin jotka olivat olleet osa vanhaa maailmaa, ettei hänessä ollut mitään alamaista. Katse ei ollut suunnattu maahan, eikä asentokaan ollut kunnioittava. Saati asu; pelkät siniset housut jotka oli katkaistu vähän polvien yläpuolelta. Farkuiksi rouva Moore niitä sanoi, ja niitä näkyi olevan yhden jos toisenkin yllä kaupungilla. Ei, nykyaikana ei todellakaan saanut sellaista apuväkeä kuin ennen. Rouva Moorekin piti kiinni vapaapäivistä joina Olga sai tyytyä kylmään ateriaan, eikä rouva Moore tehnyt sitä kaikkea mitä vanha Maria oli tehnyt. Liian puheliaskin rouva Moore oli, ja joskus Olgasta oli helpotus kun tämä lähti pelaamaan bridgeä. Rouva Moore houkutteli häntäkin mukaansa, mutta mikään ei ollut Olgasta niin vastenmielistä kuin liittyminen tuikituntemattomaan ryhmään puheliaiden rouvamoorien kanssa.

— Minä kirjoitan kirjeen, sinä voit viedä sen, Olga sanoi pojalle. — Tohtori Frankille, siitä on jo aikaa kun hän pistäytyi viimeisen kerran.

Poika nyökkäsi taas ja lähti lapioineen koristepensaiden luo. Naapurin villakoira räksytti pojalle, ja Olga kuuli hänen sanovan jotain espanjankielisiä sanoja, joiden merkityksen saattoi arvata tavasta jolla ne tiuskaistiin. Pojalla oli temperamenttia, sen näki siitä kiihkeydestäkin jolla tämä puutarhaa muokkasi. Poika oli tohtori Frankin hänelle lähettämä kuten Alice Moorekin. Stefan Frank, Mayerin Keskussairaalan johtava kirurgi oli mies joka oli pelastanut Olgan vävyn juonittelulta. Ehkä tapahtumia saattoi luonnehtia niin, vaikka Olgan sisimmässään oli sitä mieltä ettei häntä kukaan olisi pystynyt nujertamaan. Joka tapauksessa Stefan Frank oli tullut pelastamaan hänet poliisiasemalta ja ollut muutenkin avulias.

Alice Moore oli lapseton leskirouva, joka oli kokenut itsensä hyödyttömäksi miehensä kuoltua ja niinpä hän oli hakeutunut hoitamaan yksinäisiä vanhuksia. Oli ollut niin sanotusti onni onnettomuudessa, kun Alicen viimeisin hoidettava menehtyi sydänsairauteen Stefanin osastolla; Stefan värväsi Alice Mooren heti Olgan palvelukseen.

Poika taas. Olga ei voinut välttyä ajatukselta, että tohtori Frank ei ollut aivan vilpitön suositellessaan tätä hänelle. Ei tohtori mitään suoranaisesti salannut, Olga tiesi että pojalla oli rikollinen