Kuin kesytön kissa

By Tuija Lehtinen

Vahva nuori nainen ja liuta kosijoita – luvassa on oikea rakkauden soppa!
Vaikka Lulu on akateemisesta perheestä, opiskelu ei tätä tyttöä kiinnosta. Ei, hän on vapaa sielu, joka tekee mitä tahtoo! Siitäkin huolimatta, vaikka pienessä kylässä välillä kummastellaan Lulun tekosia. Miten lääkärin tytär voi päätyä taksikuskiksi? Mutta miehiä Lulun vallaton luonne kiehtoo – ottajia olisi vaikka kuinka paljon. Vaan onko heissä yhtäkään sellaista, jonka voimakastahtoinen Lulu kelpuuttaisi vierelleen?
Kuin kesytön kissa on vauhdikas rakkauskertomus Tuija Lehtiseltä. Se on julkaistu alun perin nimimerkillä Sorja Sinisalo.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Dec 20, 2023
• ISBN: 9788728406748

Book preview

Kuin kesytön kissa

Cover image: Shutterstock & Unsplash

Copyright ©1984, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406748

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. luku

Kirje ulkomailta

T ohtorila oli komea, kaksikerroksinen valkea rakennus, joka sijaitsi keskeisellä paikalla kuntaa. Sitä ympäröi omenapuutarha ja liki taloa oli taidokkaita istutuksia, vielä nytkin syksyllä kukoisti puutarhassa erivärisiä kukkia, kun muiden pihat olivat jo alistuneet kylmien öiden kosketuksista. Mutta tohtorinna nyt olikin tunnettu viherpeukalo, pystyvä nainen asiassa kuin asiassa, teräksinen hennon ulkokuorensa alla. Tohtorin hän kietoi pikkusormensa ympäri halutessaan jotain, samoin hän oli ohjannut kolme vanhinta lastaan säädyllisiin ammatteihin. Vanhin poika seurasi isänsä jälkiä, toinen luki lakia ja tyttäristä vanhempi oli peruskoulun opettaja ja — niin, Lululle ei tohtorinnakaan voinut mitään. Kuopukselleen, omapäiselle tytölle, jonka tekemiset riemastuttivat kylää tämän tästä. Eikä tohtorinna enää oikeastaan yrittänytkään painostaa Lulua mihinkään; oli antanut periksi, sanottiin kylällä. Vaan totuus taisi olla, että Lulu oli niin äitinsä kaltainen, että tämä salaa nautti hänen tempauksistaan.

Mikään sovinnainen kylän johtaviin hahmoihin kuuluvan miehen tytär Lulu ei todellakaan ollut. Moni oli sitä mieltä, että Lulun olisi pitänyt seurata isänsä ammattia eikä vanhimman veljen, sillä Lulu ei kavahtanut mitään, olipa alle kymmenvuotiaana sitonut isänsä odotushuoneessa jonkun isännän kirveen tekemän ruhjeenkin, kun tohtorilla oli ollut toinen potilas. Kun taas vanhin lapsista, hintelä Esko, juoksi käsi suun edessä ulos vastaanotolta, nähtyään sirkkeliin jääneen käden. Juoksiko Esko yhä ulos sairaalan saleista, askarrutti joskus kylää ja yhtä mieltä oltiin siitä, että merkilliset olivat kohtalon tiet.

Mutta Lulua ei akateeminen sivistys kiehtonut. Ylioppilaaksi hän pääsi keskinkertaisin paperein ja lähti sitten vuodeksi aupair-tytöksi Italiaan. Häntä seurasi sieltä joku enkelikasvoinen nuori mies, ja kylä odotti innosta hehkuen satuhäitä ja omi kiivaasti itselleen italialaisvävyä, jonka suku hurjimpien huhujen mukaan omisti autotehtaan.

— Ja minä kun en tapporahoja nai, Lulu tokaisi sinnikkäiden hääkyselyjen ärsyttämänä. — Toni on yhtä musta sisältä kuin tukkansa.

Sen jälkeen kylällä kuljettiin hissukseen Tonin ohi, eikä poikaparka — jonka suku oli kunnallista kauppiassukua — tajunnut koskaan, miksi kansa säpsähti hänen ottaessaan kättä taskusta. Tonille jäi jokseenkin omituinen kuva suomalaisista, ja hän oli hyvillään, kun Lulu ei suostunut kosintaan.

Tonin jälkeen Lulua piiritti eräs apulaislääkäri sairaalasta. Puoli vuotta pari kulki tiiviisti yhdessä ja oltiin jo varmoja juhannushäistä. Avioliiton myötä Lulu varmaan jättäisi työpaikkansa K-kaupan kassanakin, seikka, joka ei kyläläisten mielestä sopinut tohtorin tyttärelle yhtään. Mutta toisin kävi — apulaislääkäri loikki häntä koipien välissä kaupunkiin, ja kun Lululta kysyttiin, että miksi taivaan tähden hän oli antanut rukkaset, niin Lulu tuumasi:

— Joka kerta, kun se suunsa avasi, niin avasin minäkin. Haukotukseen.

Apulaislääkäriä oli seurannut muutama varteenotettava kosija, mutta kylä ei ollut päässyt viettämään tohtorin tyttären häitä. Yksi toisensa jälkeen Lulu hylkäsi herrat, ja syyt olivat aina yhtä hytkähdyttäviä, vähemmän imartelevia poikaparoille toki. Vanhanapiikana Lulua ei kuitenkaan pidetty, koska ottajia oli, ja Lulun kesyttämisestä oli tullut monelle ihan kunnia-asia. Tohtorilan villikissaksi Lulua yleisesti sanottiin, ja todettiin, että sen miehen joka Lulun lannistaisi, pitäisi olla melkoinen jellona.

Lulua kylän puheet eivät liikuttaneet yhtään. K-kaupan kassaan hän sen sijaan kyllästyi, jättäytyi pois ja sävähdytti kylään kulkemalla muutaman kerran raveissa isänsä ikäisen Turusen kanssa, leskimiehen, jolla oli aikuisia lapsiakin jo. Lulusta äitipuolena näytti olevan hyvin ihastunut Turusen Petri, joka ajoi toista Turusen takseista ja asusti isänsä luona rivitalonpätkässä. Melkoinen kolhoosi siitä tulisi, oli kylän mielipide, mutta kumman Lulu ottaisi: Petrin vai isä Turusen? Kummankin kyydissä Lulu näet ajeli iltakausia taksilla.

Lulu otti taksin.

Turunen itse oli jo pitkään kärsinyt kohonneesta verenpaineesta, joka varsinkin ravien jälkeen oli hälyttävissä lukemissa. Sen lisäksi Turunen alkoi olla liian tukeva poukkoakseen availemassa ovia naisasiakkaille ja liian mukavuudenhaluinen yleensäkin. Turusella oli toki ennakkoluuloja naiskuskeja kohtaan, mutta kun Lulu oli muutaman kerran ollut hänen kanssaan raveissa ja tappion hetkellä tunnustanut olonsa avoimesti sanomalla:

— Senkin poni- … kele!

Oli selviö, että tuon spontaanin reaktion jälkeen Turunen uskoi toisen taksinsa Lululle. Lisäksi Turunen elätteli salaa mielessään toivetta, että poika saisi naitua Lulun ja siitä liitosta sikiäisi taksikuskeja loppumattomana jonona. Ja kai Petrikin elätteli samanlaisia toiveita, mutta hänellä oli se hankaluus, että kun Lulu oli ajossa, niin hän lepäsi, ja päinvastoin. Isä Turunen toki tuurasi vapaavuoroja, muttei hänkään kahta taksia yhtä aikaa voinut ajaa. Petrillä oli siis ongelmia, kun taas Lulu nautti uudesta ammatistaan ja kuskasi rautatieasemalta väkeä kunnan eri puolille.

J oko Lulu on nähnyt sen uuden kulttuurisihteerin? Mäkisen Amanda uteli kavutessaan taksiin eräänä syksyisen kuulaana päivänä.

— En ole nähnyt, en edes tiennyt, että sellainen on valittu, Lulu pudisti päätään ja asettui ratin taa. — Joku neiti vai?

— Ei kun mies, Amanda hekotti harvat hampaat täristen. — Se asuu hyyryläisenä apteekkarilla toistaiseksi.

— Voi se silti neiti olla, kun on semmonen ammatti, Lulu tokaisi ja kaahasi meijeriauton ohi niin että Amanda heilahteli hetken penkillä helmojensa seassa. Se oli talvi tulossa, Lulu pani merkille, katsahdettuaan peilin kautta Amandaa, sen tiesi Amandan alushameiden määrästä. Amanda oli reumatismeineen elävä ilmapuntari, ja kouluaikana kakaroiden suurta huvia oli