Kellokassin arvoitus

By Ritva Toivola

Tuulin elämä täyttyy koulusta, ystävistä ja harrastuksista. Viime aikoina Tuuli on viihtynyt erityisesti teatterikerhossa. Äiti on kummissaan, kun tyttö lukee kaiket päivät Shakespearea! Kun Tuuli eräänä päivänä menee käymään taloyhtiön pesutuvassa, teatterikerho ei olekaan enää hänen elämänsä jännittävin asia. Joku on nimittäin piilottanut pesutupaan kassin, joka on täynnä rannekelloja. Kenelle kassi oikein kuuluu? Ovatko ne varastettuja? Tuuli päättää ottaa syyllisestä selvää!Kellokassin arvoitus on mukaansatempaava nuortenkirja Ritva Toivolalta.Tuuli on nuori tyttö, jolla on tapana joutua keskelle jännittäviä tapahtumia. Onnistuuko Tuuli saamaan kiinni postin ryöstäjän? Entä selviääkö hänelle, kuka on piilottanut pesutupaan kassillisen rannekelloja?

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 29, 2022
• ISBN: 9788728432716

Book preview

Kellokassin arvoitus

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1992, 2022 Ritva Toivola and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728432716

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1

O li ehtinyt tulla hämärä, ja katulamput syttyivät kadun varteen, kun Tuuli ja Jonna palasivat kotiin näytelmäkerhosta. Kerhon ohjaaja oli kertonut heille Shakespearen näytelmistä ja siellä oli mennyt hiukan tavallista pitempään.

Kun Nieminen oli ruvennut puhumaan Macbethista, Tuuli oli ensin ajatellut, että sellaiset ikivanhat näytelmät olivat varmaankin tylsiä. Mutta kun Nieminen oli kertonut Macbethin juonen ja esitellyt joitakin sen kohtauksia, Tuuli oli innostunut. Hän tunsi vielä kotimatkallakin vaeltavansa Macbethin maailmoissa.

Kerrostalojen ikkunoihin syttyvät valot paloivat kuin salaperäiset nuotiot Skotlannin autiolla nummella, ja kun suuri parvi mustia lintuja lensi äänettömästi heidän ylitseen, hän ajatteli noitia, jotka osasivat muuttaa itsensä korpeiksi ja naakoiksi ja vaania niiden valepuvussa ihmisiä.

Tuulin ajatukset viipyivät yhä näytelmässä kun he ohittivat pikku metsikön. Lapsena hän oli kuvitellut, että siellä asui Hannun ja Kertun noita ja Kolme pientä porsasta.

Nyt puiden alta pimeästä kantautui puhetta ja naurunremakkaa. Metsikkö oli muuttunut, se oli nykyisin paikallisen ryyppyjengin ohikulkijoita pelottavakin kokoontumispaikka.

– Kiva, että sinä keksit valita meidän esitettäväksi sen noitakohtauksen. Siitä saisi muuten aika hyvän tanssiesityksenkin, Jonna sanoi.

– Meidän pitää harjoitella sitä yhdessä.

– Ensi sunnuntaina. Sitä ennen minä en ehdi.

He kulkivat nyt ohi urheilukentän, joka oli täynnä palloa potkivia pikkupoikia. Sen laidalla seisoskeli farkkupukuinen mies katselemassa peliä.

Pallo sinkosi kentältä kadulle.

– Tane, hei! pojat huusivat. – Tane, heitä pallo meille!

Farkkupukuinen kääntyi hakemaan palloa, mutta se oli lentänyt Tuulin eteen, joka sieppasi sen käsiinsä.

– Mitä tytöt? Farkkupukuinen seisoi paikallaan horjuen humalaisen tavoin, katseli heitä alta kulmain ja sytytti samalla tupakkaa.

– Mitäs me, Tuuli sanoi ja heitti pallon hänen jalkoihinsa. Mies potkaisi sen samantien kentälle.

Tytöt kiirehtivät kulkuaan pientä mäkeä alas ja tulivat sitten kotikadulleen. Ennen eroamistaan he pysähtyivät vielä hetkeksi juttelemaan.

– Äiti lähtee ensi viikon torstaina työmatkalle, kertoi Tuuli. – Minä haluaisin olla silloin yksin kotona, mutta äiti ei varmaan suostu siihen. Hän kutsuu aina minulle seuraksi Elinan, yhden sukulaisen, kun on itse poissa. Enkä minä pidä siitä Elinasta.

– Minähän voisin tulla teille. Voisin olla yötä teillä, tai saisit sinä tulla meillekin, kyllä meidän äiti varmaan antaa luvan, sanoi Jonna.

Tuuli innostui heti. – Se olisi tosi hauskaa, mutta äiti luultavasti haluaa, että meille tulee joku aikuinen, hän sanoi vähän harmissaan. – Hänen mielestään minä tarvitsen vielä lapsenvahdin.

– Isä ja äiti olivat tammikuussa yötä poissa, ja minä sain olla yksin kotona.

Tuulia harmitti yhä enemmän. Niinpä tietenkin. Hänen äitinsä oli kyllä toisaalta maailman paras, mutta liian holhoava. Kaikilla muilla ja varsinkin Jonnalla oli kotonaan paljon enemmän vapautta.

– Voitaisiin tehdä kaikkea kivaa yhdessä. Katsottaisiin videoita ja tehtäisiin pizzaa. Pidettäisiin meidän omat kutsut ja valvottaisiin niin kauan kun huvittaa. Voi, kun äiti suostuisi.

Kotiin päästyään Tuuli puhui heti äidille. Hänestä asia oli äkkiä alkanut tuntua hyvin tärkeältä. – Minä en saa olla ikinä yhtä kauan ulkonakaan kuin toiset. Muut käyvät jo diskossa ja ties missä, hän valitti. – Ja enhän minä olisi edes yksin, kun Jonna tulisi tänne.

– Minä haluaisin nähdä joskus ne kuuluisat muut, jotka saavat tehdä milloin sitä milloin tätä, mitä sinä et saa, äiti sanoi. – Muistan omasta nuoruudestani yhtä ja toista ja siksi minä joskus epäilen, ettei niitä muita ole olemassakaan.

– On niitä. Ainakin joitakin. Jonnakin sai olla yksin kotona, kun sen isä ja äiti olivat risteilyllä Tukholmassa.

– No, minä harkitsen asiaa, äiti lupasi.