Kaukana Unihiekkakuussa

By Ritva Toivola

Kun pieni Niko-poika käy eräänä iltana nukkumaan, uni ei tule. Onko nukkumatti juuttunut ruuhkaan? Vai miksi Niko ei saa unta? Ennen kuin Niko huomaakaan, huoneeseen on kuitenkin saapunut joku. Saapuja on nimeltään Kerkkonen, ja hän on ensimmäisellä luokalla nukkumattikoulussa! Kerkkonen on veikeä tyyppi, joka ei jää helposti sanattomaksi. Hän kutsuu Nikon mukaan valloittavalle seikkailulle, jonka aikana Niko tutustuu niin herra Lepakkoon kuin rouva Myyrään. Äiti ei ikinä uskoisi, mitä kaikkea jännittävää Niko yön aikana kohtasi!Kaukana Unihiekkakuussa aloittaa valloittavan sarjan nukkumatin ja pienen pojan ystävyydestä.Kun on aika käydä nukkumaan, saapuu myös nukkumatti. Mutta entä jos nukkumatti ei nukutakaan uneen, vaan vie mukanaan jännittävälle seikkailulle toiselle planeetalle? Näin käy, kun Niko-poika tutustuu nukkumatti Kerkkoseen Ritva Toivolan viehättävässä kirjasarjassa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 1, 2022
• ISBN: 9788728432624

Book preview

Kaukana Unihiekkakuussa

Copyright © 1989, 2022 Ritva Toivola and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728432624

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ä iti veti verhot Nikon ikkunan eteen, mutta huone tuli vain hiukan hämäräksi, sillä ulkona oli vielä valoisaa. Sirkuspelle vuoteen jalkopäässä iski silmää. Keittiöstä kuului hyrinää ja loiskuttelua, kun astianpesukone pesi laulellen illallisastioita.

Silmät kiinni, ja sitten jäät odottamaan nukkumattia, äiti sanoi.

Miksi minä en saa katsella Enkeliä maantiellä? Niko kysyi.

Siksi, että on nukkumaanmenon aika. Nukkumatti näyttää sinulle univarjollaan mukavampia juttuja.

Heti kun äiti oli mennyt, Sirkuspelle hyppäsi alas vuoteelta ja kiiruhti lattian poikki nurkkaan tapaamaan nukkea. Hyvää iltaa, rakas Riepureetta! Niko kuuli sen supisevan. Ja sitten ne juttelivat keskenään kuiskutellen limoviikunan juurella. Sillä tavoin ne tekivät joka ilta. Nuket pitivät toisistaan, niillä oli salaisia asioita keskenään, ja ne puhuivat niin hiljaa, ettei Niko koskaan erottanut muuta kuin jonkin irrallisen sanan ja tukahdutettua hihitystä.

Niko odotteli nukkumattia, mutta se oli kai juuttunut iltaruuhkaan niin kuin isäkin, koska sitä ei kuulunut. Missähän nukkumatit asuivat? Varmaan kaukana Höyhenplaneetalla tai Unihiekkakuussa. Niko pitkästyi, mutta yritti pysyä valveilla, sillä olihan nukkumatti nähtävä. Hän oli juuri hupsahtamaisilląan uneen, kun kuuli sängyn vierestä romahduksen. Hän pomppasi istumaan ja näki, että hänen rakentamansa legotuulimylly oli sortunut huj an hajan.

Huoneessa kävi mahdoton vilinä. Joku pieni olento ajoi takaa nukkeja. Ne pakenivat henkensä hädässä lelukopan ohi ja jakkaran yli sängyn alle, josta kuului hetken kauhistunutta kirkumista. Sitten nuket syöksyivät esiin käsi kädessä ja piiloutuivat limoviikunaruukun taa. Olento rynnisti niiden perässä hiippalakki hulmuten ja uhkaili niitä heristämällä jotakin, jota Niko luuli ensin miekaksi, mutta se olikin tarkemmin katsottuna sateenvarjo. Olento pysähtyi hengästyneenä keskelle lattiaa, katsoi ympärilleen, mutta ei keksinyt Riepureetan ja Sirkuspellen piiloa.

Haa! se sanoi ja vilkaisi Nikoon voitonvarmana. Hörpöt saivat jalat alleen! Niitä vastaan on osattava pitää puolensa. Yrittäköötkin vain palata. Sitten se meni hyllyn viereen ja tarkasteli pitkään Nikon autoja. Sinulla on aika monta autoa, tikasauto ja kaikki, se totesi ja työnsi kädet niin syvälle housuntaskuihin, että taskunpohjat olivat revetä.

Noin viisikymmentä tai sata, Niko sanoi. Hän oli ylpeä autoistaan, varsinkin uusimmasta poliisiautosta.

Mutta sinullapa ei ole yhtään luutakopteria, vieras huomautti sellaiseen sävyyn kuin luutakopterin puuttuminen olisi tehnyt koko autokokoelman arvottomaksi.

Niko aikoi kysyä, mitä ihmeen luutakopteria, mutta olento näytti äkkiä säikähtävän. Tuolla ne taas ovat! Ei silti, en minä niitä pelkää! Se osoitti etusormi täristen limoviikunaruukkua. Nuket uskaltautuivat kurkkimaan piilostaan niin että niistä näkyi vähän lankatukkaa ruukun reunan yli. Vieras heristi varjoaan ja ne vetivät kiireesti päänsä alas.

Eivät ne mitään hörppöjä ole, sanoi Niko.

Miksi ne sitten ovat niin rumia? vieras kysyi epäluuloisena.

Nuket tuijottivat vuoroin vierasta ja vuoroin Nikoa nappisilmät viiruiksi venyneinä, ennen kuin uskaltautuivat esiin ruukun takaan. Riepureetta ja Sirkuspelle, Niko esitteli. Kaikki kättelivät, tarkastelivat toisiaan päästä jalkoihin ja tuntuivat rauhoittuvan.

Minä tulin töihin tänne, vieras sanoi tärkeänä, istahti lattialle ja ryhtyi avaamaan sateenvarjoaan. Vai univarjoko se oli? Se oli kirjava ja komea varjo eikä se auennut.

Oletko sinä nukkumatti?

Olen. Tai oikeastaan minusta tulee. Minä olen Kerkkonen Höyhenplaneetalta ja ensimmäisellä luokalla la nukkumattikoulussa. Voit sanoa herra Kerkkoseksi tai nukkumatiksi, miten vain haluat.

Missä Höyhenplaneetta on?

Iltataivaalla Karhunvartijan tähtikuviossa, vähän Arcturuksesta vasempaan. Kyllä sen pitäisi näkyä, jos on oikein tarkka kaukoputki, Kerkkonen väitti. Hän istui lattialla ja puhisi yrittäessään turhaan avata varjoaan. Tämä on automaattivarjo, uusinta mallia. Joskus se mokoma aukeaa itsestään, ja toisinaan ei toimi ollenkaan. Minä ajoin sen kanssa takaa yhtä hörppöä äsken tuolla ulkona. Taisin huitaista sen rikki kiveen.

Äiti sanoi, että nukkumatilla on univarjossa paljon parempia juttuja kuin Enkeli maantiellä. Vaikka minun mielestäni Enkeli on paras mitä televisiosta tulee.

Univarjoelokuvat ovat miljoonaa kertaa parempia, Kerkkonen vakuutti. Voi kurja! hän ähkäisi sitten. Miten minä nyt näytän sinulle univarjoelokuvia, kun en saa tätä kapinetta edes auki? Varjosta kuului terävää piipitystä. Unipuhelin ei onneksi ole mennyt rikki, hän totesi kasvot kirkastuen. Hän väänsi varjon päässä olevaa nuppia ja puhui siihen kuin mikrofoniin: Huomio, nukkumattikeskus, huomio! Täällä Kerkkonen! Olen nyt päässyt perille Nikon huoneeseen. En saa auki univarjoa. Mitä minä teen? Kuuntelen.

Puhelin ritisi ja rätisi ja sitten sieltä kuului vastaus: Huomio, Kerkkonen, huomio! Täällä nukkumattikeskus. Kun et saa univarjoa toimimaan, niin yritä tulla toimeen ilman sitä. Loppu.

"Täytyykö