Kapteeni Vaskiparta

By Ritva Toivola

Mikael Merikorppi kuuluu ikivanhaan velhosukuun, jonka tehtävä on vartioida maailman meriä ja taistella niitä valtaamaan pyrkiviä merirosvoja vastaan. Mikaelin isä, suvun päämies, on juuri kuollut, ja Mikael on jäänyt kolmisin äitinsä Irinan ja siskonsa Meiramin kanssa. Merirosvot pyrkivät käyttämään epävarman tilanteen hyväkseen ja kiihdyttävät hyökkäyksiä mustapurjeisilla laivoillaan. Merikorppien esi-isät ennustavat kapteeni Bartolomeus Vaskiparran rientävän apuun, ja näin tapahtuukin. Mikael ystävystyy punakuontaloisen kapteenin kanssa, mutta Meirami on epäluuloinen.Jännittävien meritaisteluiden jälkeen kohdataan Korallimeren linnassa, Toivomuskaivon ympärillä.Kapteeni Vaskiparta sai lasten- ja nuortenkirjallisuuden Arvid Lydecken -palkinnon sekä Amerin kulttuurisäätiön palkinnon vuonna 1984.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 30, 2023
• ISBN: 9788728432754

Book preview

Kapteeni Vaskiparta

Copyright ©1983, 2023 Ritva Toivola and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728432754

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Kapteeni Vaskiparta

Minun nimeni on Mikael Merikorppi ja kuulun Merikorppien ikivanhaan velhosukuun. Jos olet kuullut Merikorpeista, niin tiedät, että meidän tehtävämme on kaikkien merien vartiointi. Olemme jo vuosisatoja taistelleet merirosvoja vastaan. Ilman meitä kaikki maailman viisi merta, Pohjoinen hyhmämeri, Kristallimeri, Suuri simpukkameri, Turkoosimeri ja Korallimeri olisivat niin täynnä merirosvoja, ettei niillä voisi kukaan muu purjehtiakaan.

Minun isäni, kuuluisa velho, kuoli kun minä olin vielä pieni enkä muista häntä kovinkaan hyvin. Äitini Irina on myös velho. Aikaisemmin hän auttoi isää taistelemaan merirosvoja vastaan, mutta nykyisin hän parantaa yrttilääkkeillään sairaita, jotka tulevat hänen luokseen pitkienkin matkojen takaa. Ja parantajavelhona äiti on hyvin taitava.

— Minä olen huolestunut, sanoi Irina-äiti sisarelleni Meiramille ja minulle eräänä päivänä noin vuosi sitten. — Kun teidän isänne eli, kenenkään maailmassa ei tarvinnut pelätä merirosvoja, sillä hän hallitsi mahtavilla taikavoimillaan meriä. Hänen maineensa on säilynyt monta vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin. Mutta aivan viime aikoina monet entiset ja uudetkin merirosvokapteenit ovat varustaneet mustapurjeisia laivoja ja useita rannikoiden kyliä on ryöstetty. Minä en pysty yksin taistelemaan merirosvoja vastaan.

— Jos minä olisin aikuinen velho, voisin auttaa sinua, Meirami sanoi. — Minähän olen niin lahjakas. Me voittaisimme rosvot helposti yhdessä.

— Valitettavasti sinä et ole aikuinen, äiti totesi kuivasti. — Osaisivatkohan esi-isät neuvoa minua? Tämä on vakava juttu.

Ja vakava tilanne ilmeisesti oli, sillä meidän ennen niin hilpeä Irina-äitimme kulki nyt talossa otsa rypyssä ja hajamielisenä. Minä aloin jo ihan huolestua hänestä.

Mutta eräänä aamuna äiti näytti taas iloiselta. — Esi-isät ennustivat minulle vihdoinkin peililattian avulla. Huolia ei enää ole, hän sanoi ja suukotteli Meiramia ja minua. — Te saatte pian uuden isän. Hän on isänne ja minun vanha ystävä, kapteeni Bartolomeus Vaskiparta. Myös hän on mahtava velho, ja hän auttaa minua taistelemaan merirosvoja vastaan.

— Sinä et voi olla tosissasi, äiti, sanoi Meirami. — Mikael ja minä emme halua uutta isää. Meidän on aivan hyvä elää täällä Merikorppikartanossa kolmen kesken.

Eräänä varhaiskevään aamuna, kun puut ja pensaat vasta tekivät lehteä ja lumikellot availivat nuppujaan puutarhassa, kapteeni Bartolomeus Vaskiparran kaunis laiva, Suolakyynel, purjehti kuitenkin kotilahdellemme.

Kapteeni Vaskiparta oli suurikokoinen mies, jonka parta ja tukka olivat kuparinpunaiset. Hän tuli kotiimme, asettui taloksi, ja Meiramin tyrmistykseksi äidillä ei ollut mitään sitä vastaan.

Bartolomeus Vaskiparta alkoi kulkea kanssamme vuorilla keräämässä rohtokasveja ja auttoi äitiä lääkkeiden valmistamisessa ja sairaiden hoidossa. Äiti oli onnellinen kapteenin seurassa ja hän toivoi, että Meirami ja minä olisimme hyväksyneet Bartolomeuksen isäksemme. Mutta se ei Meiramin mielestä tullut kuuloonkaan.

— Pelkkä isäpuoli hän on eikä mikään isä. Ei hän ole edes oikea velho, vaikka väittää olevansa, Meirami kiukutteli. — Kukaan punatukkainen ja punapartainen ei voi olla velho. Oikeat velhot ovat tummatukkaisia ja mustasilmäisiä niin kuin me Merikorpit.

Meirami ei sietänyt kapteenia ja näytti sen hyvin selvästi. Hän paiskoi ovia ja äksyili, sai raivokohtauksia ja itkunpuuskia ja lopun aikaa hän mökötti.

Äiti oli pahoillaan Meiramin oikuttelun vuoksi, ja kapteeni Vaskiparta puolestaan teki kaikkensa ystävystyäkseen sisareni kanssa. Mutta Meirami on joskus hyvin pahansisuinen ja itsepäinen. Hän ei antanut periksi.

Mutta minä pidin Bartolomeus Vaskiparrasta alusta alkaen. Minusta oli vain mukavaa saada taas itselleni isä. Ihailin kovasti kapteenia ja taisin roikkua hänen kintereillään kiusaksi asti. Sitä paitsi Suolakyynel oli minusta maailman hienoin laiva ja olin iloinen, kun kapteeni Bartolomeus antoi minun tutustua siihen. Hän esitteli minulle Suolakyynelen lastiruumasta kapteenin hyttiin ja antoi minun kiipeillä mastoissa. Hän opetti tekemään merimiessolmuja, neuvoi sekstantin käyttöä ja kertoi, miten yöllä saattoi suunnistaa tähtien mukaan. Kapteeni oli minulle tosi kiltti.

Minä olin siihen kaikkeen niin ihastunut, että päätin jo melkein ryhtyä isona kapteeniksi. Minulla on näet ongelmia siitä, mitä minusta aikuisena tulee, koska en ole puolikuulapsi kuten sisareni Meirami.

Niillä velhosukujen lapsilla, joilla on taipumuksia taikomiseen, on korvan takana puolikuun muotoinen syntymämerkki. Meiramilla on niin iso puolikuu, että hänestä vielä tulee kaikkien aikojen suurin velho, niin kaikki aina sanovat.

Minullakin on korvan takana syntymämerkki, mutta se on epämääräisen muotoinen ja muistuttaa ennemminkin kysymysmerkkiä kuin puolikuuta. Minusta voi tulla korkeintaan toisen luokan velho ja sellaiseksi en halua.

Minun täytyy myöntää, että joskus olen aika kateellinen Meiramille.

— Ei velhon osa ole kovinkaan helppo, äiti lohdutteli minua joskus. — Meiramin on pakko opiskella ankarasti, vaikka hän onkin lahjakas. Sitä paitsi velhonlahjoihin kuuluu yleensä myös hurja temperamentti. Olethan huomannut, miten äkkipikainen ja pitkävihainen Meirami saattaa olla. Sellainen on hyvin raskasta hänelle itselleen. Sinulla, Mikael, on rauhallisempi ja tasaisempi luonne ja siitä saat olla iloinen, sillä se tekee sinun elämäsi helpommaksi.

Ja totta se oli, mitä äiti sanoi. Meirami oli usein kiukkuinen. Kapteeni Vaskiparrallekin hän oli niin mustasukkainen, että häneen aivan koski.

— Sinä olet petturi, kun käyttäydyt kuin se kapteeni olisi sinun paras ystäväsi, oli Meiramilla tapana sähistä minulle. — Minusta hän on tunkeilija, joka pitäisi heittää ulos Merikorppikartanosta.

— Bartolomeus Vaskiparta on mukava, minä puolustin kapteenia. — Hänhän on luvannut auttaa äitiä taistelemaan merirosvoja vastaan.

— Siihen taisteluun tarvitaan Merikorppien velhontaitoja. Miksi äiti ei voinut odottaa, että minä kasvan isoksi? Meirami valitti. — Minä menen jo vuoden kuluttua Velhokouluun. Me emme olisi tarvinneet tänne ketään.

— Mutta onhan Vaskipartakin velho. Hän on itse sanonut niin. Jos olisit joskus tullut meidän kanssamme Suolakyynelelle, niin olisit nähnyt, että hän pystyy hoitamaan laivan aivan yksinään. Purjeet nousevat ja ruori kääntyy eikä hän itse tee mitään. Eikö sellaiseen muka tarvita taikavoimaa?

— Pelkkiä tavallisia merivelhon temppuja, sellaiseen pystyy miltei kuka vain, Meirami ärähti. Sitten hän äkkiä suuttui ja huusi jalkaa polkien: — Jos kapteeni Vaskiparta on velho, niin hän on aivan varmasti paha velho, sano minun sanoneen!

Tämän tapaisia keskusteluja kävimme Meiramin kanssa tuon tuostakin.

— Elokuun alkupuolella kapteeni Vaskiparralla ei ollut enää aikaa minulle yhtä paljon kuin ennen. Käyntimme Suolakyynelellä vähenivät ja Bartolomeus Vaskiparta oleskeli yhä enemmän isän entisessä työhuoneessa ja kiikaroi merelle.

Kaikenlaisia salaperäisiä vieraita alkoi käydä Merikorppikartanossa, vieraita, jotka olivat kietoutuneet leveisiin kaapuihin ja viittoihin ja vetäneet silmilleen hatun tai hupun niin ettei heidän kasvojaan näkynyt. He tulivat yleensä illan hämärryttyä, juttelivat hiljaisella äänellä kapteeni Vaskiparran kanssa tai