Taikametsän tuliketut

By Ritva Toivola

Jännittäviä seikkailuja taikametsän siimeksessä!
Taikametsässä asustaa monenlaisia otuksia. On menninkäispojat Pepe ja Poppe, keijukaisia ja haltijoita, eläimiä ja sieniukkoja, ja vaikka ketä muita. Ja sitten ovat tuliketut Liekki ja Loimu, jotka joutuvat suureen vaaraan. Taikametsään on nimittäin tullut Vihreä metsästäjä, joka havittelee eksoottisia eläimiä! Metsän hyväntuulinen rauha järkkyy, kun kutsumaton vieras alkaa kuljeskella poluilla. Metsän asukkaat ryhtyvät toimeen pitääkseen Liekin ja Loimun turvassa metsästäjän kynsistä. Heidän on löydettävä Lähteenhaltija ja saatava tämä auttamaan. Mutta ennen kuin metsänväki ehtii tehdä mitään, on Vihreä metsästäjä napannut Loimun ja salaperäisen Korvakissan. Nyt alkaa muilla taikametsän asukkailla olla kiire!
Saako rohkea metsänväki ystävänsä pelastettua ajoissa? Ja miten mammutti liittyy tarinaan?

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Dec 20, 2023
• ISBN: 9788728432785

Book preview

Taikametsän tuliketut

Copyright ©1974, 2023 Ritva Toivola and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728432785

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1 Tie ihmeelliseen metsään

Katinkultakallion velho keitti taikajuomaa nokisessa padassa. Hänellä oli oikeassa kädessään pitkä paperi, josta hän luki juoman valmistusohjetta ja vasemmassa kädessään kauha, jolla hän sekoitti pataa.

— Viisitoista hämähäkinverkkoa, kolme ruosteista rautanaulaa, litra aamukastetta — hm, ne kaikki minulla jo on, mutisi velho itsekseen. — Mutta entäs muuta? Mukillinen harmaita partakarvoja, kolme iloista ajatusta, yksi kirjavan kalan pyrstö …

Velhon lukemisen keskeytti luja koputus ovelle.

Velhoa suututti, kun hänen työtään häirittiin, eikä hän kutsunut koputtajaa sisälle. Mutta ovi aukeni, ja tupaan astui vihreäpukuinen mies.

— Kuka sinä olet? kysyi velho tiukasti, käänsi miehelle selkänsä ja alkoi uudestaan hämmentää pataa.

— Vihreä metsästäjä! vastasi mies. Hän katseli kiinnostuneena tupaa ja istahti sitten pyytämättä ovensuupenkille.

— Mitä asiaa? tiuskaisi velho harmissaan vihreäpukuisen röyhkeydestä.

— Minulla on hieman huolia ja tarvitsisin apuasi, sanoi Vihreä metsästäjä. — Katsos, olen jo vuosia ollut metsästäjänä ja pyydystänyt satoja eläimiä, jotka olen sitten myynyt eläintarhoihin.

— Olet tainnut matkustella paljon, sanoi velho ja tarkasteli uteliaana vierastaan.

— Niin olen. Viimeksi olin Afrikassa, kertoi Vihreä metsästäjä. — Pyydystin siellä leijonia ja muita Afrikan eläimiä. Mutta ne ovat niin tavallisia! Niitä on vaikka miten paljon maailman kaikissa eläintarhoissa, eikä niistä makseta paljonkaan. Minä haluaisin löytää nyt eläimen, jollaista ei ole vielä yhdessäkään eläintarhassa. Sen vuoksi tulin luoksesi.

— Vai sillä lailla! sanoi Katinkultakallion velho. — Ja minkä vuoksi minä auttaisin sinua, vaikka pystyisinkin?

Vihreä metsästäjä veti laukustaan esiin pienen rummun.

— Tämä on afrikkalaisen noidan rumpu, hän sanoi ja käänteli käsissään rumpua, jossa oli merkillisiä kuvioita. — Sain sen kerran palkkioksi eräästä palveluksesta. Annan sen sinulle, jos sinä puolestasi annat hyvän neuvon!

Velho katseli rumpua silmät kiiluen. Hän tiesi, että se oli arvokas, mutta hän ei tahtonut näyttää, kuinka kiihkeästi sitä halusi. Siksi hän sanoikin tylysti:

— Voisin kyllä neuvoa sinulle tien taikametsään, missä on toinen toistaan ihmeellisempiä eläimiä. Mutta ei minulla ole juuri tapana ohjata sinne ihmisiä!

— Tiedät hyvin, että rumpu on varmasti neuvosi arvoinen, sanoi Vihreä metsästäjä ja tarjosi rumpua velholle.

Katinkultakallion velho epäröi vielä hetken, mutta otti kuin ottikin rummun. Sitten hän meni nurkassa olevan verhon luo ja vetäisi sen syrjään.

Verhon takana oli peili, ja kun velho kosketti sitä viittansa liepeellä, sen pinnalla alkoi liikkua kuvia.

— Hyvä on,