Matka Höyhenplaneetalle

By Ritva Toivola

Pieni Niko-poika on kummissaan. Missä hänen ystävänsä, nukkumatti Kerkkonen, oikein viipyy? Kerkkonen on luvannut tulla käymään ja viedä hänet kauas avaruuteen, Unihiekkakuuhun tai Höyhenplaneetalle. Kerkkonen ei vastaa edes unipuhelimeen! Pian käy ilmi, että Kerkkonen on ollut kiireinen uuden keksintönsä kanssa. Kerkkonen on lähettänyt jo luutakopterin hakemaan Nikoa – vain Niko voi auttaa Kerkkosta saamaan keksintönsä valmiiksi!Matka Höyhenplaneetalle on ihastuttava jatko-osa sarjaan, joka kertoo Niko-pojan ja nukkumatin ystävyydestä.Kun on aika käydä nukkumaan, saapuu myös nukkumatti. Mutta entä jos nukkumatti ei nukutakaan uneen, vaan vie mukanaan jännittävälle seikkailulle toiselle planeetalle? Näin käy, kun Niko-poika tutustuu nukkumatti Kerkkoseen Ritva Toivolan viehättävässä kirjasarjassa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 1, 2022
• ISBN: 9788728432617

Book preview

Matka Höyhenplaneetalle

Copyright © 1990, 2022 Ritva Toivola and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728432617

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1.

S irkuspelle istui kukkaruukussa limoviikunan juurella. Se leikki joutuneensa vangiksi etäiselle pikku planeetalle, jossa kasvoi vain yksi ainoa valtavan iso puu. Planeettaa lähestyi avaruusraketti, joka oli tulossa pelastamaan Pelleä. Riepureetta ohjasi rakettia kieli keskellä suuta, kiihdytti vauhtia ja törmäsi suoraan ruukkuun. Kukkaruukku tärähti ja raketti hajosi lattialle kymmeniksi pikku legopalikoiksi.

Taas te rikoitte avaruusraketin, Niko ärähti sängyn päältä, missä istui lukemassa. Yrittäisitte joskus rakentaa sen itse, niin näkisitte, ettei se niin helppoa ole.

Eikö Kerkkonen oli vieläkään soittanut? Nythän on jo lauantai, kysyi Riepureetta kömmittyään esiin palikkakasan alta.

Kerkkonen, Nikon nukkumattiystävä, oli pistäytynyt maanantaina ja luvannut ottaa Nikon taas mukaansa kauemmas avaruuteen, Unihiekkakuuhun tai Höyhenplaneetalle. Niko oli odottanut koko viikon jännittyneenä ja valmiina lähtemään, mutta Kerkkosta ei näkynyt eikä kuulunut. Hän oli yrittänyt ottaa yhteyttä unipuhelimella, jonka Kerkkonen oli lahjoittanut, mutta ei saanut vastausta. Avaruus vain kohisi ja lauloi puhelimessa omia laulujaan.

Kun ei soita, niin olkoon soittamatta, tuumi Niko harmissaan. Minä en kyllä yhtään välitä koko Kerkkosesta.

Kun Niko käänsi lehteä ja aikoi sulkea kirjan, unipuhelin alkoi piipittää tyynyn alla. Niko kaivoi sen nopeasti esiin.

Haloo, Kerkkonen täällä, kuului unipuhelimesta hyvin etäinen ääni. Puhelin rahisi ja ritisi, yhteys oli huono.

Vihdoinkin sinä soitat. Minä olen odottanut yökausia sinua ja luutakopteria. Et tullut vaikka lupasit. Missä sinä olet ollut?

On ollut kiireitä. Minä teen tärkeitä töitä Höyhenplaneetan nukkumattikeskuksessa, kyllähän sinä tiedät! Keksijänhommat vievät ajan kokonaan. En millään ehdi tapailla kaikenmaailman ystäviä.

Nikoa harmitti. Että se kehtasikin sanoa häntä kaikenmaailman ystäväksi, vaikka hän itse piti Kerkkosta yhtenä parhaimmistaan! Se väitti nykyisin olevansa kuuluisa keksijä Höyhenplaneetalla ja oli vallan ylpistynyt siitä. Niko ajatteli sanoa Kerkkoselle suorat sanat, mutta ei saanut suunvuoroa, sillä Kerkkonen puhui niin että puhelin keikkui, kehui itseään ja keksintöjään ja sanoi sitten yhtäkkiä: Sinun täytyy tulla tänne. Minä en pärjää millään ilman sinua.

Miten niin? Niko hämmästyi. Mistä sinä soitat?

Höyhenplaneetalta tietysti, täältä merentyttöjen kylpylästä. Ja minä tarvitsen apuasi. Olen jo lähettänyt luutakopterin noutamaan sinua.

Mitä varten?

Eikö me sovittu, että tulet? Ja minä sitä paitsi olen tehnyt hurjan hienon keksinnön. Ihan totta! Lennät taatusti pyllyllesi ällistyksestä, kun näet sen, Kerkkosen innostunut ääni särisi puhelimessa. Mutta ennen kuin se keksintö on valmis, tarvitaan yksi sellainen osa, jonka saa vain maapallolta.

Riepureetta ja Sirkuspelle olivat kiivenneet sängyn päälle ja yrittivät kuulla joka sanan keskustelusta. Tuleeko Kerkkonen ensi yönä? Otattehan meidätkin mukaan avaruusmatkalle? Reetta hössötti. Se töni niin, että puhelin oli pudota Nikon kädestä.

Haloo, Kerkkonen, sanoitko, että luutakopteri tulee tänä iltana? En kuule mitä puhut, kun nuket häiritsevät koko ajan! Niko huusi puhelimeen. Odota hetkinen.

Niko tarttui molempia nukkeja vyötäisistä, kantoi ne ulos huoneesta ja asetti istumaan eteiseen vaatenaulakon alle. Nuket katsoivat toisiinsa nolostuneina.

Niko on kelju! Miten hän voi kohdella meitä näin? Riepureetta kivahti.

Hän ei kuullut Kerkkosen puhetta, kun sinä tönit, sanoi Sirkuspelle moittivasti.

Ei hän siitä huolimatta saa riepotella meitä miten haluaa. Ja tällä kertaa Nikon ja Kerkkosen täytyy ottaa meidät mukaansa avaruuteen. He eivät ole huolineet meitä, vaikka ollaan pyydetty ja rukoiltu. Olisi ihan oikeus ja kohtuus, että mekin päästäisiin luutakopteriajelulle.

Haluaisitko sinä ihan tosissasi avaruuteen? hämmästyi Sirkuspelle. Minä leikin kyllä mielelläni avaruusmatkaa, mutta oikeasti minä en sinne lähtisi, en sitten millään. Siellä on pimeää ja pelottavaa ja niin valtavaa. Koti on paras ja turvallisin paikka.

Olohuoneesta kuului murahdus, tasaista ärinää ja laahaavia ääniä. Nuket jäykistyivät ja vilkaisivat toisiaan. Ne tiesivät mitä äänet merkitsivät. Pönttömahahirviö! ne parkaisivat yhdestä suusta.

Kerran viikossa keittiön isossa komerossa asuva Pönttömahahirviö pääsi ulos. Se kulki huoneesta toiseen ahmien suuhunsa kaiken, mitä eteen sattui. Nuket eivät voineet ymmärtää, miksi Nikon vanhemmat olivat hankkineet sellaisen elukan taloon. Ne pelkäsivät sen irti pääsyä aina hirmuisesti, vaikka tavallisesti olivatkin Nikon huoneessa turvassa sängyn päällä.

Niko sulki oven! Hän jätti meidät tänne Pönttömahahirviön armoille, nyyhkäisi Sirkuspelle.

Eteisessä ei ole paikkaa, jonne voitaisiin piiloutua, totesi Reetta synkästi. Pönttömahahirviö syö meidät. Se on varmaan nielaissut toisen tossunikin, kun en löydä sitä mistään. Riepureetta ojensi pullean tossuttoman jalkansa Sirkuspellen nähtäväksi.

Pönttömahahirviön kuono näkyi jo. Se tulla puuskutti nuuhkien pitkin lattiaa ja ahmaisi korisevaan kitaansa kaksi legopalikkaa. Se kehräsi ja murisi tyytyväisenä ja nuoleskeli huuliaan. Nuket kyyristyivät vaatenaulakon alle niin pieniksi ja näkymättömiksi kuin osasivat ja puristivat toisiaan kädestä.

Huudetaan Niko apuun, kuiskasi Pelle.

Mitä hän muka meistä välittää? Se pieni omahyväinen nukkumatti on nykyisin hänelle kaikkein tärkein. Ei hän muuta teekään kuin puhuu Kerkkosen kanssa tai Kerkkosesta. Kerkkonen sitä ja Kerkkonen tätä niin että ihan tympäisee, sanoi Riepureetta kitkerästi.

Pönttömahahirviön ainoa silmä välkkyi punaisena keskellä otsaa. Se nuuski ilmaa jo ihan nukkien edessä ja Reetta ja Pelle tunsivat sen läähätyksen kasvoillaan. Nuket luulivat viimeisen hetkensä tulleen, mutta hirviö näytti äkkiä muuttavan mieltään ja käänsi pitkän kärsänsä takaisin olohuoneeseen.

Silloin nuket menettivät malttinsa, ryntäsivät lattian yli Nikon huoneen ovelle ja törmäsivät siihen niin että se aukeni.

Nikon puhelu keskeytyi taas, kun Riepureetta ja Sirkuspelle lensivät kuperkeikkaa hänen jalkoihinsa. Mitä te ryntäilette koko ajan noin päättömästi? Minä puhun tärkeää puhelua Kerkkosen kanssa, hän sanoi äkäisesti. Haloo, Kerkkonen, sanoitko sinä sambakaruutti? Mikä ihme se on? Odota hiukan. Nuket ovat täällä yhtä mittaa jaloissani. Ne ovat varsinaisia kiusankappaleita.

"Piilota meidät, Niko. Pönttömahahirviö ajaa meitä takaa. Se syö meidät. Sinulla ei kohta