Rosvojahti

By Taru Mäkinen

Tatu ja Tuukka ovat kaksi nuorta koululaispoikaa, joiden tarkoilta silmiltä ei jää mikään huomaamatta. He kirjaavat ylös autojen rekisterinumeroita, ihmisten tuntomerkkejä ja kaikenlaista muuta tärkeää. Eräänä päivänä he huomaavat epäilyttävän miehen kotialueellaan. Kun mies rikkoo rivitaloasunnon oven ikkunan, pojat tietävät, että nyt on aika toimia. "Rosvojahti" aloittaa jännittävän lastenkirjasarjan, jossa seurataan Tatun, Tuukan ja Vilman salapoliisitutkimuksia.Tatu ja Tuukka ovat kaksi poikaa, joilla on terävä äly ja utelias mieli. Yhdessä he ratkovat lähialueensa rikoksia mukanaan ystävänsä Vilma sekä Sere-koira – mikään ei jää tältä poppoolta huomaamatta!

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 6, 2021
• ISBN: 9788726957938

Book preview

Outo hiippailija

Jännittävin asia, joka minulle tähän mennessä on sattunut, tapahtui viime talvena.

Parhaan ystäväni Tuukan koti on rivitalossa, joka on metsän laidassa. Olimme sen pihalla rakentamassa lumilinnaa. Silloin näin miehen lähestyvän talon pihaa. Hän kulki epävarmasti hoippuen, ja tajusin että hän oli humalassa.

Tönäisin Tuukkaa ja osoitin miestä, ja sitten minä ja Tuukka menimme piiloon lumilinnamme alun taa. Aavistin heti, että mies oli oudoilla asioilla. Hän ei ollut kukaan talon asukkaista.

Mies hoippui meidän ohitsemme viimeisen asunnon luo. Sen ovelle ei edes nähnyt kadulta, mutta me pystyimme tarkkailemaan miestä piilopaikastamme.

Hän vilkuili ympärilleen, ja olimme yhä varmempia hänen pahoista aikeistaan. Hämmästyimme kuitenkin, sillä hän soitti ovikelloa kuin rehellinen tulija. Sitten hän odotti, ja minä ja Tuukka painoimme päämme piiloon.

– Se onkin joku niiden tuttu, Tuukka kuiskasi.

Mutta me tiesimme suunnilleen kaikkien asukkaiden tutut, ja tätä emme olleet koskaan nähneet.

Silloin kuului särkyvän lasin kilinää. Kurkistin varovaisesti. Mies oli lyönyt oven pienen ikkunan rikki, ja työnsi juuri kättään siitä sisään avatakseen lukon.

– Se on sittenkin roisto, Tuukka sanoi melkein ääneen. Katsoin häntä varoittavasti, mutta mies ei ollut kuullut. Hän oli jo mennyt sisään.

– Se soitti ensin ovikelloa varmistaakseen, ettei ketään ole kotona, sanoin.

Siinä rivitalossa ei päivisin yleensä ole kotona juuri ketään muita kuin Tuukan äiti ja yhden pienen vauvan äiti. Tuukan