Annoit rakkauden tuskan

By Tuija Lehtinen

Suuria tunteita ja elokuvatähtiä sairaalan varjoissa.Violet Murray on aloitteleva lääkäri, joka leikkausalissa pitää pään kylmänä ja toimintansa ammattimaisena. Työminän siirtyessä sivuun Violet kuitenkin antaa itsensä haaveilla mahdottomista. Eräänä päivänä hän istuu sairaalan ruokalassa ja lukee lehteä leikkauksen jälkeen, kun silmiin osuu juttu elokuvanteosta. Filmiä kuvataan ihan lähellä! Ja pääosassa on kukas muukaan kuin tämän hetken kuumin tähti Bruno Barr.Violet päättää käydä katsomassa elokuvan kuvauksia ja päätyy odottamattomasti osaksi vaarallista tapahtumien sarjaa. Äkkiä elokuvien unenomainen maailma ja sairaalan kiireinen arki sekoittuvat, kun Violetin potilaana on suuri elokuvatähti. Mahtuuko kuvioon vielä romanssi?Sairaala San Franciscossa on kirjasarja täynnä tunnetta! Alunperin 1980-luvulla julkaistut romanttiset tarinat liittyvät sairaalamaailmaan – ja tohtori Stefan Frank pääsee todistamaan monia jännittäviä rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 7, 2023
• ISBN: 9788728406168

Book preview

Annoit rakkauden tuskan

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1985, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406168

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Minä olen lääkäri!

Mayerin Keskussairaalassa olivat leikkaukset siltä aamulta ohi. Stefan Frankin listalla oli ollut puolenkymmentä tapausta, joista mikään ei onneksi ollut leikataan kun ei muuta voida -tapaus, joilla toivottomille saatiin vielä hitunen aikaa. Tämänaamuiset olivat olleet tapauksia joissa leikkaus auttaisi paranemaan täysin entiselleen; kilpirauhasleikkaus, sappikivien poisto, hyvänlaatuinen kasvain, Stefan mietti peseytyessään ja huuhtoessaan anestesia-aineiden tuoksua ihostaan. Rutiini oli kielteinen sana, mutta Mayerin kokoisessa sairaalassa siltä ei voinut välttyä. Mayer oli kuin iso ampiaispesä; kun yksi tuli niin toinen vietiin pois, ja sama systeemi pelasi silloin tällöin leikkaussalissakin, niinä aamuina kun erittäin vaativia leikkauksia ei ollut listalla.

Ruokatunnin aika oli jo ohi, Stefan totesi astuessaan leikkausosastolta käytävälle puhtaassa valkoisessa takissa. Monen tunnin pikkutarkka työ vei kaiken energian, oli väsyneen tyytyväinen, mutta nälkäinen olo. Hitaasti Stefan lähti kohti ruokasalia, arveli sieltä löytyvän jotakin muuta kuin kanttiinin hampurilaiset eri variaatioineen. Sama ajaus oli näköjään tullut toisenkin henkilön mieleen, sillä yhdessä pöydässä istui lehteen syventyneenä Violet Murray, joka äsken oli ollut leikkausalissa hänkin. Hänen edesssään oli salaattilautanen ja samanlaisen Stefan sai kun meni kysymään tiskin takaa mahdollisuuksia.

— Ja sama pihvi kuin tohtori Murrayllekin? keittäjä kysyi, ja Stefan nyökkäsi koska se ei oikeastaan ollut kysymys, toteamus vain ja moitetta sisältävä, että olisi voinut tulla ihmisten aikaan syömään. Keittäjästä olisi kai ollut luonnollista, että hän olisi pistänyt hetkeksi leikkausinstrumentit sivuun ja korvannut ne ruokailuvälineillä ja jatkanut taas hetken kuluttua. Hetken Stefan leikitteli ajatuksella — miltä olisikaan näyttänyt jos koko leikkausporukka olisi sitonut valkoiset liinat kaulaansa ja käynyt syömään potilaan ollessa muissa maailmoissa. Tilanne vaikuttaisi enemmän tai vähemmän kannibalismilta.

— Mikä hymyilyttää? Violet Murray kohotti katseensa lehdestä, kun itsekseen hymyilevä Stefan istahti häntä vastapäätä.

— Niin nälkä että näköä haittaa, Stefan hymähti ja pudisti päätä omille ajatuksilleen.

— Unohtuiko sinulta jotain potilaan sisään? Violet virnisti.

— Ei nyt ihan NIIN nälkä, Stefan korjasi ja vilkuili ylösalaisin olevia lehden otsikoita. —Mitään uutta maailmalla?

— Samaa vanhaa, Violet mutisi sivuja käännellen, palasi taaksepäin yhden sivun ja kumartui kiinnostuneena lähemmäksi.

Sivulla oli kuva miehestä, joka seisoi nojaten autoon, joka ehkä olikin kuvan pääkohde. Avoauto oli koottu kuin jokin taideteos, mosaiikkityö. Sen pinta oli peilinsirpaleista — ne muodostivat konepellille tähden — kylkiä kiersivät kuin köynnöksinä eriväriset helminauhat, kiertyivät tähden ympäri kuin sateenkaret, ja ovi näytti saaneen kuvioinnin pienistä simpukoista. Omalla mielettömällä laillaan auto oli kaunis, mutta uskalsiko sillä liikkua, se oli eri asia. Pieni tönäisy ja koko komeus saisi särön. Sinänsä mielenkiintoinen harrastus, Stefan myönsi ja mietti miten ideaa voisi hyödyntää hänen vanhaan Volkkariinsa. Ehkä vanhoista kirurginveitsistä voisi tehdä kuvioita — asiaa kannatta kehitelleä ja esittää se vaikka Tom Collinsille, joka innostuisi ilman muuta. Omaa alaansa Tom ei voisi hyödyntää autoonsa, mutta taatusti Tom kehittelisi hammaslääkärin mallin, lopultakin jotain käyttöä irtikiskotuille hampaille, ja psykiatrin autosta voisi tulla hyvinkin originelli ja …

— Hän on Bruno Barr, Violet sanoi ja käänsi lehteä paremmin Stefanin eteen. — Näyttelijä, filmitähti.

— Supersankari Bruno tekee kolmatta seikkailuelokuvaansa, Stefan luki ääneen. — Osa tapahtumista filmataan San Franciscossa. Edelliset filmit … suuria menestyksiä … ymm, Stefan nyökkäili ja katsoi vielä kerran kuvaa, nyt miestä. Bruno Barr oli leveästi hymyilevä pitkä mies, roteva mutta ei liian lihaksikas, ja omasi melkoisen määrän sitä jotain, se henki kuvasta, miehen itsetietoisesta ilmeestä ja silmien siristyksestä.

— Hän oli hyvä niissä filmeissä, Violet sanoi ja katsoi kysyvästi Stefania, joka pudisti päätään.

— Pihvit, keittäjä keskeytti heidät ja toi lautaset pöytään. Samalla hän katsahti suopeasti pariskuntaa, hahmotteli mielessään romanssinpoikasen, että jutun tultua julkiseksi voisi sitten sanoa tienneensä sen jo aikaa sitten. Violet Murray oli miellyttävä tyttö, keittäjä ajatteli.

Stefaninkin mielestä Violet Murray oli miellyttävä. Violet oli ollut apulaislääkärinä kirurgisella jonkin kuukauden, eikä hänen työssään ollut moitteen sijaa. Violet oli juuri sellainen, jota vanhempi lääkärien koulukunta ei olisi missään tapauksessa päästänyt leikkaussaliiin: siro ja hento tyttö, jolla oli suuret unelmoivat rusehtavat silmät, joiden pelkäsi koko ajan tulevan täyteen kyyneleitä, herkkäpiirteinen suu oli ilmeikäs ja sen odotti värisevän jokaisesta kiivaasta sanasta. Leikkaussalissa ja potilaiden kanssa toimiessaan Violet oli kuitenkin kaikkea muuta kuin arka, hän oli asiallinen ja rehellinen ja sekä potilaat että henkilökunta pitivät hänestä. Violetin yksityisminää Stefan ei tuntenut juuri yhtään. Hän tiesi tämän asuvan kotonaan, oli ymmärtänyt että vanhemmat olivat hyvin suojelevaisia. Joskus Stefanin mieleen oli tullut, että lääkärinä Violet oli aikuinen, mutta muulla ajalla hän oli jotenkin vielä tyttö. Sitä vaikutelmaa vahvisti se, että Violet katseli avoimen ihailevasti Bruno Barrin kuvaa.

— Kahvi; keittäjä tölmäsi tarjottimen kanssa heidän luokseen ja hymyili niin maireasti, että Stefan näki hänen mietteensä.