Taikatempuntie 5

By Elina Aro

Hattulan perheen osoite on nyt Taikatempuntie 5. Kävi niin hassusti, että vanhasta kodista täytyi muuttaa pois. Naapurien mukaan Hattulat aiheuttivat liikaa meteliä. Miten Hattulan poppoon mahtaa käydä uudessa osoitteessa? Saako Milli kavereita taloyhtiön lapsista? Pian Milli huomaa, ettei tämä talo ole mikä tahansa talo. Ikkunan takana on musta kissa, joka osaa hymyillä. Pihalle ilmestyy myös puu, jonkalaista ei pitäisi olla edes olemassa...Taikatempuntie 5 on toinen osa valloittavassa sarjassa Millin ja hänen perheensä elämästä.Hattulan perhe ei ole mikä tahansa perhe! Tästä perheestä ei nimittäin vauhtia puutu... Vai mitä sanoisit puhuvasta papukaijasta? Tai isoäidistä, joka osaa taikoa?

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 9, 2022
• ISBN: 9788726844436

Book preview

Taikatempuntie 5

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1987, 2022 Elina Aro and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788726844436

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

I

— Kurjaa.

Milli istui jalat ristissä keskellä lattiaa. Hänen edessään oli pahvilaatikollinen kirjoja.

Milli otti esiin kirjan toisensa jälkeen, selasi sivun sieltä, toisen täältä. Ne kohdat, jotka ennen olivat häntä huvittaneet, tuntuivat typeriltä.

— Minun on ikävä Saaraa, Milli huokasi.

— Ja minun Vilhusta, Aki jatkoi samalla nuotilla. Hän pujotti jalkapallokenkiin uusia nauhoja. Ne olivat liian kankeat, ja hän puhisi niitä kiskoessaan. — Mutta on täällä sentään pelikenttä melkein nokan alla.

— Hyvä Aki, äiti sanoi. — Elämästä on käännettävä esiin parhaat puolet. — Eihän meillä ollut valinnan varaa. Tämä oli ainoa asunto, jota tarjottiin, kun lähtökäsky tuli. — Johan siellä Kiemurakadulla ehdittiin katsella tarpeeksi kattoja ja savupiippuja. Nyt on toisenlainen näköala. Se voi hyvinkin antaa isälle uutta kirjoitusintoa. — Joka tapauksessa muutto oli helpompi kuin koskaan ennen.

Milliä rupesi naurattamaan. Helppo kellarikerrokseen oli muuttaa, varsinkin kun ystävät olivat joukolla auttamassa.

Milli kellahti pitkin pituuttaan nukkamatolle ja työnsi kädet niskan alle. Viime viikon tapahtumat vilistivät silmien ohitse kuin elokuva.

Sinä aamuna talonmies Vilhunen oli seisonut heidän asuntonsa eteismatolla ja tuijottanut saappaittensa kärkiä. Ne olivat pahasti kuluneet, toista koristi punainen paikkalappu.

— Tuota…jos vain kiinnostaa, hän sanoi. — Ohjelma alkaa kello 19, tulee kakkoskanavalta.

Hattuloilla ei ollut tv:tä. Tärkeissä tapauksissa he turvautuivat Vilhusen apuun.

— Kiitos, äiti sanoi. — Isä onkin odottanut tätä ohjelmaa kuukausikaupalla. — Me kyllä tuomme tarjoilun mukana.

Tarjoilu tarkoitti pannullista kahvia, kannullista mehua ja suurta vadillista Kuningatar Viktorian tuhatlehtikakkua.

Vilhunen lähti menemään, mutta jarrutti ja palasi takaisin.

— Tuota tuota, kai he muistavat, mitä talon hallitus päätti viime kuussa?

Äiti rykäisi.

— Vilhunen saa olla huoletta. Meillä eletään parhaillaan hiljaista kautta.

Äitiä nolotti.

Taloyhtiön kirjelmä oli kuivasti todennut, että kirjailija A-E. Hattulan perhe aiheutti jatkuvasti melu- ja mielipidehaittoja asunnossaan Kiemurakatu 3, joten naapurisuhdelain 5:nnen pykälän mukaan sitä odotti häätö, ellei tästä lähtien…

Säikähdys oli hiljentänyt Hattulat yhdellä iskulla. Muutenkin elämä oli rauhoittunut, sillä Aki harjoitteli Kulmakunnan nappulaliigan vasempana laitahyökkääjänä ja häntä tuskin kotona näkyi.

Isää taas vaivasi masennus. Uuden kirjan alkaminen tuntui tuskalliselta. Yksikään mieleen välähtänyt oivallus ei lähettänyt mielikuvitusta lentoon.

Isoäiti kävi terveen elämäntavan kurssilla ja osallistui ystäväpalveluun. Hän oli koko ajan menossa, samoin Milli, jolla oli loputtomasti yhteistä puuhaa Saaran kanssa.

Eniten Hattuloita hiljensi kuitenkin se, että maksettavia laskuja satoi taloon, vaikka mustan matkalaukun sisältämät setelipinot hupenivat kuin keväiset hanget.

Täsmälleen 18.45 isä, äiti, Aki ja Milli ilmaantuivat eväskoreineen alakertaan ja koputtivat Vilhusen ovelle.

Hälisten tulijat asettuivat kaikkiin soveltuviin paikkoihin: keinutuoliin, nurin käännetylle peltiämpärille, eteismatolle ja kukkatelineelle.

Jokainen odotti kiihkeästi. Tulossa oli jotakin vielä juhlavampaa kuin Johtavan Kriitikon ylistys Suuressa Kirjallisuuslehdessä. Hän näet kirjoitti, että isän kirja »Yötuuli tuulee öisin» oli alkanut uuden suunnan Suomen kirjallisuuselämässä, nimittäin hattuismin.

Kuuluttaja oli isän kunniaksi pukeutunut apilanpunaiseen asuun.

— Kulttuuriruudussa vierailee, hän hymyili, — kirjailija Aamos-Esaias Hattula.

Kun isän tuttu hahmo käveli vakaasti ruudun yli ja asettui haastattelijaa vastapäätä, äiti pomppasi pystyyn.

— Oi-joi, hän voihki. — Sinähän olet eduksesi isäkulta. Olet komeampi kuin presidentti Koivisto — häntä nyt millään lailla halventamatta.

Tuli lähikuva: röyhyävät korvantauskiharat, esiin käännetty paidankaulus ja siististi leikatut viikset.

— Jestas, äiti ällisteli. — Mitä ne ovat sinulle tehneet? Niinhän sinun naamasi on kuin voissa käristetty.

— Tytöt siellä vähän vetelivät meikkivoidetta ja puuterilla tupsuttivat, isä hyrisi tyytyväisenä.

— Mutta nyt hiljaa joka iikka, jotta kuulen, mitä tulin sanoneeksi.

Silkoposkinen haastattelija kertoi isän teoksista ja hänen vaikutuksestaan maan sivistyselämään. Haastateltava istui ruudussa vaatimattoman näköisenä ja sovitteli yhteen sormenpäitään.

Täsmälleen