Salainen sähkökitara

By Katariina Romppainen

11-vuotiaan Vilhelmin isä vihaa musiikkia. Hän ei halua pojastaan rokkaria vaan painostaa tätä lätkäkaukaloon. Niinpä Vimpe soittaa sähkökitaraa salaa omassa huoneessaan. Kastehelmi-siskollekaan ei voi kertoa, koska tämä paljastaisi Vilhelmin vaatekomeroon kätkeytyvän salaisuuden vanhemmille. Ainoastaan samassa talossa asuva vanha Ossi on Vilhelmin salaisuuden arvoinen. Rakkaus musiikkiin yhdistää ihmisiä yllättävin tavoin, sen Vimpe oppii kitaransa kanssa.Vilhelmi Kososesta kertova kolmiosainen sarja alkaa Vimpen ja vanhempien kädenväännöllä, josta seuraa roppakaupalla hullunkurisia tilanteita.Trilogia seuraa 11-vuotiasta kitaristi Vilhelmiä ja hänen yhtyettään, joka levittää punkpopin ilosanomaa muille varhaisnuorille.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 11, 2022
• ISBN: 9788728304747

Book preview

Salainen sähkökitara

Copyright © 2004, 2022 Katariina Romppainen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728304747

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1

Se aamu oli yksitoistavuotiaan Vilhelmi Kososen perheessä tavanomainen talvinen lauantaiaamu. Äiti luki lehteä keittiössä permanentti liiasta nukkumisesta myttyrällä ja söi täytekeksejä suoraan paketista. Isä makasi viltin alla olkkarin sohvalla. Hän oli sammunut aamuviideltä teeveen ääreen hihkuttuaan Suomi-Tsekki -ottelun voittoa suureen ääneen niin, että kaikki muut olivat joutuneet keskeyttämään unensa.

Vilhelmi raahusti pyjama päällä kylpyhuoneeseen ja sulki oven perässään huolellisesti. Pian Soosi syöksyisi lastenhuoneesta keittiöön ja kailottaisi äidille viimeisimmän idioottimaisen keksintönsä yksityiskohtia. Se saattoi olla mitä tahansa, kuten Autot pois kotipihoilta -kansanliikettä tai polkujen tallaamista lähiömetsän eläimiä varten. Yhteistä kahdeksanvuotiaan pikkusiskon ideoille oli, että niissä puututtiin muiden luomakunnan olentojen asioihin muka hyvässä tarkoituksessa. Oikeasti sisko halusi vain työntää uteliaan nokkansa joka paikkaan.

Onneksi oli viikonloppu. Kososen perheen lauantairutiineihin kuului pitkä aamiainen, jonka jälkeen äiti ja isä lähtivät parin tunnin sauvalenkille. Soosi katosi pihalle ulkomaailmaa parantamaan. Ja Vilhelmillä oli aikaa puuhailla itsekseen.

Lastenhuoneen ovi kolahti, ja Vilhelmi nosti kätensä korvilleen. Nyt se alkoi.

– Äiskä, minä aion löytää sen! kuului kimakka huuto. Äidin hiuslakkapurkki ja kosteusvoideputkilo vaihtoivat paikkojaan pesukoneen päällä, kun sisko tömisteli vessan ohi keittiöön.

– Kastehelmi, älä pompi, äiti motkotti. – Alakerran naapurit valittivat taas töminästä.

– Äiskä, kuuntele! Minä aion –

– Shh, puhutaan hiljempaa, ettei herätetä isää. On muuten kiukkuinen kuin ampiainen, äiti suputti.

– Minä aion löytää sen pojan! sisko kuiskasi kovaäänisesti.

– Kenet?

– Ystäväkirjan yksinäisen pojan. Lue itse, mitä tässä kirjassa sanotaan, Kastehelmi puuskutti hengästyneenä ja Vilhelmi irvisti oven takana. Niinpä tietysti. Tuntematon poika oli Soosin uusin uhri.

Äiti luki ääneen:

– Ystäväni. Tämän ystäväkirjan omistaa Joonatan, jolla ei ole yhtään ystävää. Onpa surullista. Kaikki muut sivut ovat tyhjiä. Pojalla ei taida todellakaan olla yhtään ystävää.

– Ei vielä, mutta kohta on, Kastehelmi sanoi. – Järjestän kirjan täyteen ystäviä ja vien sen sille.

– Joonatanille? Ethän tunne koko ihmistä.

– En, mutta tiedän, että se asuu täällä jossain lähistöllä. Kirppumarketin alueella.

– Miten niin sen tiedät?

– Siten niin, että ostin ystäväkirjan Kirppumarketista. Eikä se maksanut kuin yhden euron! Kastehelmi hihkui.

Kirppumarket oli naapurilähiön liikekeskuksen kupeeseen pykätty valtava itsepalvelukirpputori, josta saattoi löytää vaikka mitä – paitsi sitä, mitä oli etsimässä. Kerran Vilhelmi oli mennyt sinne etsimään uutta kelaa virveliin. Mutta mitään sinne päinkään ei ollut löytynyt, ei kelan kelaa, ei vaivaista onkeakaan. Sen sijaan hän oli napannut haaviinsa ison kasan vanhoja 1970-luvun punklevyjä, aitoja vinyyliharvinaisuuksia. Nyt levypino odotti lastenhuoneen vaatekomeron lattialla sitä, että Vilhelmi löytäisi Kirppumarketista myös soittimen, jolla kiekkoja voisi pyörittää.

Soosi oli ostanut kirpparilta vanhat tekohampaat, yäk, ja kiikuttanut ne yläkerran Ossille, jonka proteesista puuttui sivusta yksi hammas. Ossi oli kiittänyt ja kumartanut ja pistänyt hampaat nopeasti vesilasiin. Siitä asti tekarit olivat irvistäneet ikihymyään miehen kirjahyllyssä Elviksen kuvan vieressä.

Hiuslakkapurkki ja kosteusvoideputkilo tanssivat taas pesukoneen päällä. Kun töminä vaikeni, Vilhelmi avasi vessan oven ja raahusti keittiöön.

– Joko Ääliö-Soosi häipyi?

Äiti nosti katseensa lehdestä.

– Älä nimittele pienempääsi. Sano reilusti Kastehelmi.

– Ei kun nimenomaan Soosi, Vilhelmi tuhahti. – Etkö tajua? Kastehelmi eli Kastikehelmi. Vihollisten kesken tuttavallisesti Soosi.

– Minusta Kastehelmi on suloinen nimi.

– Onpa tietenkin, Vilhelmi tuhahti. – Aivan ihastuttava nimihirviö. Lähes yhtä upulipupuli kuin Vilhelmi. Saat uskoa, että kun täytän kahdeksantoista, Vilhelmi lähtee.

– Minne? Äiti tuijotti Vilhelmiä ihmeissään.

– Ei nyt varsinaisesti minnekään, se vaan lakkaa olemasta olemassa. Häipyy, katoaa, haihtuu.

– Sinä puhut aivan kauheita. Minne muka haihtuisit?

– En minä, vaan Vilhelmi, nimeni. Se menee vaihtoon. Sinähän tiedät, että nimilaki sallii yhden ilmaisen muutoksen?

– Tiedänhän minä, omasta kokemuksesta. Oli kyllä hyvä, että vaihdoin nimieni järjestystä viime vuonna. Aina oli niin kettumaista, kun olin virallisesti Satu Anneli, ja kuitenkin kutsuttiin pelkäksi Anneliksi. Nyt minä sitten olen –