Töyhtö

By Sinikka Laine

Nuoren äidin ja uuden vauvan ensimmäinen yhteinen kesä
Meri on 16-vuotias ja raskaana. Aika huono yhtälö. Mutta Meri aikoo pitää lapsen, muuta vaihtoehtoa hän ei edes harkitse. Kun Töyhtö syntyy, kaikki muuttuu. Koulun diskot ja lasketteluretket jäävät nyt väliin, ja Meri jää ulkopuoliseksi kaveripiirissä. Se tuntuu vaikealta – ja kuitenkin ajoittain myös yllättävän helpolta. Lapsen isää ei perhe-elämä kiinnosta, mutta onneksi Merin vanhemmat ovat apuna.
Töyhtö kuvaa teiniäitiyttä valoisasti ja toiveikkaasti.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 24, 2024
• ISBN: 9788727052687

Book preview

Töyhtö

Copyright ©1992, 2024 Sinikka Laine and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788727052687

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Huhtikuu

’Pidä silmät auki, ponnista vielä, vielä, ja vielä yhden kerran, kyllä sinä ehdit, vedä syvään henkeä ja ponnista, nyt, noin, noooin, hienoa, nyt se tulee!’

Se oli hänen vatsansa päällä tahmaisena kääpiönä, silmät pelkkinä umpeen pusertuneina luomina. Se eli ja hengitti. Hän silitti sitä varovasti sormenpäillään, kosketti tukkaa, joka pyörteili vauvankinasta tönkkönä töyhtönä päälaelta otsalle. Töyhtö, hän kuiskasi sille. Luumun kokoiset nyrkit hapuilivat ilmaa. Suu hamusi jotakin, jonka se vaistosi olevan lähellä. Se tunsi. Se tunnisti tuoksun.

Mä suojelen sua aina, hän ajatteli. Mä kuolen sun puolesta. Mä elän sua varten.

1

Sisäpuhelin rasahti sängyn yläpuolella.

— Pääseekö Koskelan äiti tänne aulaan? Täällä olis vieraita.

— Joo, mä tuun.

Meri nousi istualleen ja kurkotti aamutakin sängyn jalkopäästä. Kainaloissa juoksi hiki. Hän katsoi itseään peilistä. Tukka oli rasvainen, ja nenänpieliin oli puhjennut valkopäisiä näppyjä. Räikeä neonvalo värjäsi poskipäät kalpean sinisiksi.

Hänen olisi pitänyt olla taas kevyt, mutta hän tunsi olevansa painavampi kuin koskaan, kömpelö ja hidas. Pelkkä käden ojennus venytti kipeästi tikkejä, joita oli ommeltu alapäähän. Sitä hän oli etukäteen eniten pelännyt, ja sitten se olikin ollut kaikkein mitättömintä.

Käytävän lattia oli puunattu ja läikehti kuin vihreä vesi. Meri käveli varoen vetten päällä.

Äiti ja isä istuivat lasiseinän takana huoneessa, jossa syötiin aamupala ja päiväruoka. Äidillä oli turkki päällä. Isän karvalakki ja kukkapaketti olivat pöydällä heidän välissään. Isä katsoi televisiota, Pikkukakkosen nukkumatti laskeutui parhaillaan helikopterista.

— Moi.

— No niin, äiti sanoi ja veti tuolia esiin.

— Anna olla, en mä voi istua, Meri sanoi.

— Tuota ukkelia sinäkin aina kattelit, isä sanoi.

— Ai nukkumattia?

— Istuit totisena sohvannurkassa ja sitte hihkasit että kato isi, lentokeno, nukkumatti tuli lentokenolla!

— Pitäskö noi kukat laittaa veteen, kun ei pantu mitään kostuketta näin lyhyelle välille, äiti huolehti.

— Onnea nyt, isä havahtui. — Pojallekin.

— Kiitti. Kauniita kukkia.

— Pojan värisiä.

— Joo. Mun huoneessa on maljakko. Onks Jatta soittanu?

— Se soitti vähän ennen ku lähdettiin. Lähetti terveisiä että se tulee huomenna päivällä.

— No kiva. Mites teillä? Saitteks te nukuttua sen jälkeen ku mä olin lähteny?

— En minä tässä oliskaan, jos olis pitäny yö valvoo, äiti sanoi. — Aamulla särki päätä, mutta onneksi se lakkasi.

Lapsivesi oli mennyt kotona. Meri oli tuotu ambulanssilla. Vauva oli syntynyt aamuviideltä.

— Mä en nukkunu koko yönä, Meri naurahti. — Se oli aika hurjaa. Mut sitte kun se oli ohi ni tuntu just sellaselta niinku sä sanoit. Niinku ei olis ikinä tuntenu mitään kipua.

— Semmosta se on meillä naisilla, kullakin vuorollaan. Sinä vaan otit sen vuoros vähän liian aikasin.

Meri vilkaisi kelloa seinällä.

— Ne näyttäs nyt vauvoja. Jos te haluutte nähdä.

He seisoivat käytävällä lasi-ikkunan takana. Hoitaja toi vauvan sylissä ikkunan toiselle puolelle. Vauvalla oli silmät kiinni, nyrkit ummessa. Se ei ollut enää punakirjava, kurttuinen kääpiö. Se oli sileä, rusottava oikea vauva vaaleansinisissä potkuhousuissa. Se on mun, Meri ajatteli. Mun ikioma.

— Unia vaan kahtelee, isä sanoi. — Aukase nyt vähän silmiäs, mies.

— Se on Töyhtö, Meri sanoi.

— Mikä? äiti kysyi.

— Töyhtö. Kun sillä on tukka tolla lailla.

— Sinullakin oli syntyessäs paksu musta tukka, äiti sanoi. — Minulle sanottiin, että syntymätukka lähtee aina pois, mutta ei se mihinkään lähteny.

— Väri vaan vaihtu, Meri naurahti. — Vaihtuukohan tollakin?

Hoitaja katsoi lasin läpi, ja Meri nyökkäsi merkiksi, että vauvan sai viedä takaisin sänkyynsä.

— Mä pääsen huomenna vierihoito-osastolle. Sitte mä saan vaihtaa sille vaipat ja syöttää sitä yölläkin.

— Yrittäisit nyt vaan levätä, kun kerran täällä on varta vasten ihmisiä, jotka valvoo ja hoitaa, äiti sanoi.

— Ei ku mä haluun ite hoitaa sitä. Kyllä mä jaksan.

Äiti katsoi ohi.

— Onko se poika tänne soitellu?

— Artoko? Mitä se tänne soittais? Ei kai se edes tiedä, että mä oon täällä.

— Jatta sanoi, että se on muuttamassa Helsinkiin.

— Mitä sä meet Jatalta uteleen. Ihan turhaa.

— Kai minulla on oikeus kysyä. Ensin se ihminen pilaa sinun elämäs, ja sitte ei sais edes tietää kuinka se vaan elää eteenpäin niinku mitään ei olis tapahtunu.

Meri huokasi.

— Ei musta ja Artosta mitään olis tullu, johan se on moneen kertaan puhuttu juttu. Miks sä oot noin katkera ku en mäkään oo? Etkö sä oo yhtään ilonen tosta… Töyhdöstä?

— Ilonen? Kun sinä oot heittäny nuoruutes niinku rukkasen tiepuoleen.

— Mut sehän on mun nuoruus.

— Ei Merillä mitään hätää ole, isä sanoi.

— Mä käyn laittamassa nää kukat.

— Me tästä lähdetäänkin, ehditään vielä saunaan. Vaihdettiin vuoroo Räsästen kanssa. Nekin lähetti