Ei paluuta entiseen

By Tuija Lehtinen

Herriotin suvun matriarkka Harriet hallitsee ylellistä taloaan ja sen asukkaita rautaisella otteella. Niin lapset kuin lastenlapsetkin pelkäävät häntä, sillä hän ei osaa olla arvostelematta julmasti kaikkea ja kaikkia. Niin tytärtään Hesteriä ja kymmenvuotiaita vilkkaita kaksosia Hunkia ja Hopalongia kuin nuorta Heleniä, viinaanmenevästä Bunnysta puhumattakaan. Harrietin omavaltainen päätös lopettaa kaksosten koira on korsi, joka katkaisee kamelin selän, ja pitkään suvussa muhinut kriisi on valmis. Tarvitaan vaatimattomasti asuntoveneessä majaileva partasuinen ja lempeäsilmäinen taiteilija Kenny puhdistamaan ilmaa ja kaatamaan perheen tunkkaiset suojamuurit. Kenties samalla erään perheenjäsenen elämään astelee myös rakkaus...Ei paluuta entiseen on viehättävä romanttinen kertomus, jossa esiintyy myös muista Sairaala San Franciscossa -tarinoista tuttu tohtori Stefan Frank.Sairaala San Franciscossa on kirjasarja täynnä tunnetta! Alunperin 1980-luvulla julkaistut romanttiset tarinat liittyvät sairaalamaailmaan – ja tohtori Stefan Frank pääsee todistamaan monia jännittäviä rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 27, 2023
• ISBN: 9788728406236

Book preview

Ei paluuta entiseen

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1984, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728406236

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

Jonakin päivänä, Harriet Herriot…

San Franciscossa vallitsi kaunis kesäinen sää, taivas oli kirkkaan sininen saastepilvien väistyttyä hetkeksi kaupungin yltä, ja tuntui suorastaan synniltä olla sisällä. Mayer Medical Centerin lääkärit eivät kuitenkaan juuri ehtineet ihailla sään kauneutta, sillä iltapäivävastaanotot olivat juuri alkaneet. Stefan Frank katseli läpi potilaslistaa, jonka hänen vastaanottoapulaisensa Lena oli tuonut. Kesä oli harventanut potilaskäyntejä, joten jokaista potilasta varten oli enemmän aikaa. Kovin kummoisia tapaukset eivät tainneet olla, Stefan arveli, ehkä lähinnä lääkkeiden uusimista loman ajaksi. Suurin osa potilaiden nimistä oli tuttuja, ja Stefan tiesi saavansa kuulla juurta jaksaen heidän viimeaikaisista tapahtumistaan. Vanha rouva Allison, joka tulisi uusimaan reseptiään, näyttäisi viimeisimmän lapsenlapsensa kuvan, ja eläkkeellä oleva professori Porter selittäisi vanhan villakoiransa reumatismia, yrittäisi saada koirallekin reseptin eikä ottaisi kuuleviin korviinsa huomautusta, että eläinlääkäri tunsi paremmin koiran asiat. Herra Porterille koira oli tärkeämpi kuin moni ihminen. Saattoihan se niin olla, Stefan myönsi, oli hänen kohdalleen sattunut tapauksia, joissa inhimillisyys tuntui kokonaan kadonneen. Mutta ne olivat mennyttä, Stefan karkotti muistot ja pyysi Lenaa lähettämään sisään ensimmäisen yksityisvastaanoton potilaan.

— Mrs. Herriot, Lena ilmoitti vastaanoton kallistuessa loppuaan kohti, samalla kun loistava kirkas päivä alkoi kallistua iltaan. — Hän ei ole yksin, vaan —

— Pojat, käykää sisälle, reippaasti nyt. Päivää tohtori Frank, Mrs. Herriot nyökkäsi Stefanille ja työnsi tämän eteen kaksi arviolta kymmenvuotista poikaa, jotka olivat lähes identtiset kaksoset.

— Nämä ovat pojanpoikani Hunk ja Hopalong, rouva esitteli, ja pojat kumarsivat Stefanille kohteliaasti. — Kyse on Hopalongista, rouva jatkoi, tönäisi oven kiinni melkein Lenan kasvoille ja valloitti Stefania vastapäätä olevan tuolin poikien jäädessä seisomaan.

Harriet Herriot, nimi kuin runo, Stefan oli monesti ajatellut, mutta itse rouvassa ei ollut mitään runollista. Harriet Herriot oli eläkeiän kynnyksellä, hyvin tavallisen näköinen nainen — perusamerikkalainen, Stefan määritteli. Harriet Herriotilla oli yllään vaalea housupuku, Stefan määritteli. Harriet Herriotilla oli yllään vaalea housupuku, kukallinen pusero ja kaulalla paksut helmet. Perhosmalliset silmälasit riippuivat ketjusta rehevällä povella; silmälasit toivat hänen ilmeeseensä tiettyä ovelaa älykkyyttä. Harriet Herriot ei missään tapauksessa ollut hössäävä isoäiti, Stefan tiesi sen, vaikka rouva juuri nyt käyttäytyikin niin komennellessaan kaksosia. Harriet oli leski, ja Stefan oli tavannut hänet ensimmäisen kerran silloin kun hänen puolisonsa oli kuollut. Mr. Herriot oli menehtynyt infarktiin ja järkytys oli aiheuttanut Harrietillekin sydänkohtauksen, hänet oli tuotu Mayerille ambulanssilla, ja Stefan oli ollut silloin päivystysvuorossa. Harrietin sydänvaiva ei ollut vaarallinen, mutta oli ollut vaikea saada Harriet uskomaan se kun aviomies oli juuri menehtynyt sydämen vuoksi. Stefan arveli ettei Harriet vieläkään uskonut olevansa terve, hän epäili jokaista epätavallista lyöntiä sydänkohtaukseksi. Harriet ei tarvinnut lääkkeitä, mutta koska hän oli niitä vaatimalla vaatinut, Stefan oli kirjoittanut hänelle täysin harmittomia pillereitä nautittavaksi kun kohtaus tuntui olevan tulossa. Lääkkeet saatuaan Harriet ei ollut kärsinyt mistään vaivoista, joten ne olivat ajaneet tarkoituksensa psykologisessa mielessä. Silloin tällöin Harriet kävi uusimassa lääkkeet. Mutta nyt ei ollutkaan kysymys siitä.

— Hopalong, ojenna kätesi tohtori Frankille, Harriet komensi.

Poika asetti epäröiden käden pöydälle Stefanin eteen, katsoi tätä pelokkaasti pyöreillä sinisillä silmillään, samanlaisilla kuin isoäidillä oli. Mutta Harrietin silmissä Stefan ei ollut nähnyt pelkoa kuin kerran, silloin kun tämä oli uskonut kuolevansa. Muuten Harriet Herriot oli varsinainen tehopakkaus, joka oli miehensä kuoltua johtanut liikeyrityksiä ja sijoittanut niiden myynnistä saamansa rahat huhujen mukaan viisaasti. Samojen juorujen mukaan Harriet Herriot rikastui satoja dollareita päivässä, ja joku oli irvaillut Stefanille, että kun tämä jaksaisi aina hymyillä Harrietille, niin varmaan tämä muistaisi henkilääkäriään testamentissaan. Mutta Stefan Frank ei ollut perinnön kärkkyjä eikä mielistelijä, joka olisi toteuttanut Harrietin oikut ja ruokkinut tämän sairauksia. Stefan ei toki hymyillyt hänen psykosomaattisille vaivoilleen, kuvitellulle sydänvialle, mutta ei myöskään tehnyt kärpäsestä härkästä kuten moni olisi vastaavassa tilanteessa tehnyt. Sydän taisi olla Harrietin heikko kohta, ja joku häikäilemätön olisi voinut lypsää Harrietilta suuret summat hoitaessaan olematonta vaivaa. Oli Harriet Herriotin onni, että hän oli päätynyt Stefanin potilaaksi, mutta Stefan ei suinkaan aina ollut varma, oliko se myös hänen onnensa, sillä Harriet Herriot osasi olla vaikea jos sille päälle sattui.

— Keskisormi ja tuo nimetön, Harriet ilmoitti Stefanin katsellessa puhtaaksi hinkattua pojan kättä, joka näytti poikkeavan hivenen normaalista kädestä. Keskisormi jäi keskeltä pikkuisen koukkuun ja sama vaiva oli lievempänä nimettömässä. Stefan yritti varovasti painaa sormia, mutta ne olivat jäykistyneet ja niissä erottui himmeänä pieniä valkoisia arpia.

— Koira? Stefan arvasi, ja Harriet nyökkäsi suuret korvakorut helisten. — Kauanko siitä on?

— Pari kuukautta. Koiralla tarttui kurkkuun jotain ja Hopalong työnsi hädissään kätensä eläimen suuhun. Koira säikähti ja puri vahingossa häntä käteen. Poika tuotiin tänne, mutta täällä ei tehty muuta kuin huuhdottiin, käärittiin ja pistettiin jäykkäkouristusrokotus takapuoleen.

— Se on normaali menettely eläinten puremissa, Stefan sanoi aavistaen, että Harriet kohta ryöpyttäisi vuorossa ollutta lääkäriä. — Eläinten puremia ei voi ommella, koska silloin