Vihreän Lootuksen salaisuus

By Tuija Lehtinen

Tohtori Stefan Frank pääsee taas todistamaan jännittävien tapahtumien sarjaa!Stefan saa kuulla toimittajaystävältään Meagan O'Haralta nuoresta naisesta, joka on matkustanut salamyhkäiseen Vihreän Lootuksen kauneuskeskukseen ja kadonnut jälkiä jättämättä. Meagan tarvitsee apua naisen tapauksen selvittämiseen, ja Vihreän Lootuksen salaisuutta ratkomaan Stefan värvää Mayer Medical Center-sairaalan psykiatrin Arlene Applebyn. Arlene lupautuu esittämään kauneuskeskuksen asiakasta, ja pian hän onkin jännittävän tapahtumasarjan keskiössä. Selviääkö nuoren naisen katoamiaminen? Ja voisiko erikoinen tilanne tuoda eronneen Arlenen elämään myös uuden miehen?Tuija Lehtisen ihastuttava romanttinen tarina on julkaistu alun perin vuonna 1983.Sairaala San Franciscossa on kirjasarja täynnä tunnetta! Alunperin 1980-luvulla julkaistut romanttiset tarinat liittyvät sairaalamaailmaan – ja tohtori Stefan Frank pääsee todistamaan monia jännittäviä rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 24, 2023
• ISBN: 9788728406342

Book preview

Vihreän Lootuksen salaisuus

Cover images: Shutterstock

Copyright ©1983, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

Kirja ilmentää aikaa, jona se on kirjoitettu, ja sen sisältö voi olla osittain vanhentunutta tai kiistanalaista.

All rights reserved

ISBN: 9788728406342

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

MEAGANIN AAVISTUKSET

Kiireinen työpäivä Mayer Medical Centerissä alkoi olla lopuillaan. Poliklinikalla kulki tietenkin tasaista vauhtia potilaita joko omin voimin tai ambulanssimiesten kantamina. Yksityisvastaanotot olivat jo hiljenneet, ja rohkaisevasti hymyillen Stefan Frank alkoi ohjata viimeistä potilastaan ulos.

— Teidän ei tarvitse yhtään olla huoissanne, rouva Carter, Stefan sanoi ainakin viidennentoista kerran puolen tunnin sisällä. — Struumaleikkauksesta ei jää pahaa arpea. Aluksi sen voi peittää huivilla tai koruilla, mutta vakuutan että jonkin viikon kuluttua leikkauksesta kukaan ei edes huomaa sitä. Paljon helpomminhan he huomaisivat kumpumaisen kohdan kaulassanne, eikö vain, rouva Carter?

— Niin kai, nainen mutisi epävarmana ja siveli paisunutta kohtaa kaulassaan. — Eikö se mitenkään pelkillä lääkkeillä …

Sekin oli käsitelty jo useampaan kertaan, mutta rauhallisesti, kärsimättömyytensä salaten Stefan selitti vielä kerran, miksi leikkaus oli ainoa mahdollisuus. Mary Carter, varakkaan autoliikkeen omistajan vaimo, pelkäsi — kuten jokainen ihminen — leikkausta. Mutta vielä enemmän Mary Carter pelkäsi, että hän rumentuisi toimenpiteen johdosta niin paljon, että aviomies vaihtaisi hänet sihteeriinsä, jonka kanssa miehellä tuntui olevan kummasti paperitöitä iltaisin.

— Kun pieni osa kilpirauhasesta on leikattu pois, niin kilpirauhasen eritys pelaa taas normaalisti. Teidän täytyy luottaa minuun, rouva Carter.

— Luotanhan minä, rouva hymyili kaikkea muuta kuin luottavaisesit. — Kauanko minä joudun olemaan sairaalassa?

Meni vielä kymmenen minuuttia ennen kuin Stefan pääsi rouvasta eroon. Tapaus huvittikin Stefania jollakin lailla, se oli niin tyypillinen amerikkalaiselle luonteenlaadulle: piti olla nuori ja kaunis millä konstilla tahansa. Mary Carter, tavallisen perheenemännän prototyyppi, joka oli yhtäkkiä eräänä aamuna herännyt sängystään keski-ikäisenä. Oli nähnyt silkkisellä lakanalla äitinsä kädet, nähnyt peilistä isoäitinsä kärsivät silmät, sekä tajunnut, miksi mies oli sisustanut työhuoneensa isolla leveällä sohvalla. Siitä alkoi Maryn taistelu vanhenemista vastaan. Paljon hän oli aikaan saanutkin, mutta sitten oli tullut kilpirauhasen toimintahäiriö.

— Vahinko ettei leikkauksella pysty operoimaan sydämeen hyvyyttä tai mieleen tyytyväisyyttä, Stefan sanoi ovelle joka sulkeutui naisen perään.

Niin, siihen nykyaikainen lääketiede ei vielä pystynyt. Paljon muuta se osasi, kehittyi päivä päivältä, ja syvää syyllisyyttä tuntien Stefan otti käsiinsä artikkelin, joka oli lojunut tulevan postin lokerossa vaikka kuinka kauan. Siinä selitettiin uusia saavutuksia haiman hoidosta, ja Stefan aikoi panna sen salkkuunsa kotiin vietäväksi, mutta muutti viime hetkessä mielensä.

— Et sinä sitä siellä lue, hän sanoi puoliääneen itselleen. — Siitä tulee haimakertomuksen sijaan matkakertomus, reissaa edestakaisin asunnon ja vastaanoton väliä.

Stefan oli niin syventynyt lukemaansa ettei kuullut koputusta eikä huomannut, kun hänen vastaanottoapulaisensa kurkisti varovasti mikä oli tilanne. Stefan on väsyneen näköinen, Lena ajatteli. Liikaa potilaita, mutta minkäs teet, kun olet niin pidetty ja arvostettu. Lenan omaan mieleenkään ei olisi tullut mennä jonkun muun kuin Stfanin tutkittavaksi oli vaiva sitten mikä tahansa.

Charmikas mies, Lena ajatteli palaten omalle paikalleen järjestelemään potilaskortteja. Mary Carterinkin ilme oli ollut niin säteilevä kun hän oli tullut pois huoneesta. Poikamiestohtori kiehtoi aina naispotilaita, arvon rouvat kuvittelivat olevansa tärkeämpiä kuin olivatkaan sen puolituntisen ajan, jonka olivat tohtorin luona. Omistautuihan tämä sen ajan kokonaan heille.

— Turha toivo, Lena hymähti puolittain tyytyväisenä ja puolittain vahingoniloisena.

Tyytyväinen Lena oli siksi, että muiden lääkäreiden vastaanottoapulaisten puheista hän tiesi miten kurjia näiden vaimot olivat. Soittivat milloin tahansa, kontrolloivat miestensä tekemisiä ja yrittivät saada vastaanottoapulaisen erotetuksi, jos tämä oli liian viehättävä. Toki joillakin oli suhde esimiehensä kanssa, mutta ei se niin yleistä ollut kuin rouvat kuvittelivat. Stefan Frankin kohdalla moinen ei edes häivähtänyt mielessä. Ei ainakaan miehen puolelta. Toki, Lena myönsi, joskus kauan kauan sitten, kun hän oli vielä vapaa, ajatus oli kiehtonut. Mutta sitten elämään oli tullut toinen mies, ja kaikki pienet romanttiset mietteet Stefania kohtaan olivat hiipuneet pois.

Vahingoniloinen Lena oli taas siksi, että hänen suhtautumisensa Stefania kohtaan oli nykyään lähinnä emnomaista vaikka hän miestä nuorempi olikin. Ja emothan kantavat huolta poikastaan. Aina kun joku nainen sai huomata olevansa ilmaa Stefanin lähettyvillä, Lena hymyili vinosti. HÄNEN tohtoriaan eivät kaiken maailman hempukat vikitelleet noin vain. Stefan Frank oli mies melkein isolla M-kirjaimella: kolmea, huumorintajuinen ja älykäs. Sekä aivan liian ystävällinen. Lenan mielestä Stefanin olisi pitänyt osata sanoa useammin ei kun tätä pyydettiin tekemään ylimääräisiä päivystyksiä tai leikkauksia. Ei ollut hyvä polttaa itseään molemmista päistä vaikka kuinka työntekoa rakastikin. Lena melkein tunnusti, että tohtori kaipasi pientä seikkailua jotta huolen rypyt silmäkulmista olisivat hävinneet.

Mutta ei TÄTÄ, Lena ähkäisi saman tien hengessään, kun huoneeseen lehahti hento ainen, joka pienuudestaan huolimatta tuntui täyttävän koko huoneen. Naisen vihreät kissansilmät uhkuivat hyvää