Milt: -

By Juha Mäntylä

Trumpetisti Milton "Milt" King jännittää tärkeää koesoittoa: onnistuuko hän ylittämään isänsä musiikkiurallaan? Isä ei ehtinyt isoille lavoille soittamaan, mutta jätti soittimen pojalleen perinnöksi. Muusikon leipä ei ole leveä, minkä nuori trumpetisti saa karvaasti kokea. Onneksi aiempien aikojen suuret mestarit viitoittavat Miltin matkaa jazzin maailmassa.Todellisuuden rajat liukuvat ja jazzin poljento hakkaa! Pienoisromaanisarjan kolmannessa osassa jazzin kehdosta New Orleansista kotoisin oleva Milt esiintyy klubeilla ja raivaa tietään suosioon.Nuori tuorilalainen mies ihastuu musiikkiklubilla mystiseen Audreyhin ja etsii naista maailman toiselta laidalta. Juha Mäntylän romaanisarja on yhtä täynnä rytmiä kuin keikkapaikan täyteen vetänyt jazz-konsertti.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jul 5, 2023
• ISBN: 9788728574744

Book preview

Milt

Copyright ©2017, 2023 Juha Mäntylä and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728574744

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ihmisen pitää osata katsoa näkyvän taakse, jotta näkee maailman joka on katseilta piilossa.

Meri oli lähes tyyni, erotin kaukaa lintujen äänet. Äänet voimistuivat, mitä lähemmäs saarta pääsin veneelläni. Olisin pian perillä paikassa, jonne sydämeni oli aina kuulunut, paikassa jonne kerran vein myös kotikylääni kaukaa saapuneen miehen. Mies oli trumpetisti Milton King. Kutsuin häntä nimellä Milt kuten kaikki muutkin häntä kutsuivat, myös hän itse.

Olin itsekin joskus soittaja. Siitä on niin monta vuotta, se oli siihen aikaan jolloin Milt saapui kyläämme. Hän tuli kerran Rintsun klubille, nosti trumpetin huulilleen ja soitti Mistyn, hän soitti sen joka kerta esiintyessään. Misty oli tärkeä kappale Miltille, sillä hän oli aloittanut uransa ja siihen hän sen myös päätti.

Sidoin veneen laituriin ja kävelin hiljalleen yltyvää tuulta pakoon kohti mökkiä. Vaimoni Audrey oli jäänyt mökille minun lähdettyäni saattamaan ystävääni viimeiselle matkalle. Audrey olisi halunnut tulla mukaan, mutta hänen terveytensä ei sitä sallinut. Hän halusi nauttia saariston raikkaudesta ne viimeiset päivät joita hänelle oli luvattu.

Avasin mökin oven ja näin Audreyn istumassa tuttuun tapaansa nojatuolissa. Hänellä oli sylissään kasa levyjä, hän siveli niiden pintaa ja pyyhki välillä kyyneleen silmistään.

Sinä palasit nopeasti, odotin sinua vasta illalla, Audrey sanoi ja yritti nousta tuolista.

Älä turhaan nouse, kiirehdin kieltämään ja kävelin Audreyn luokse. Ojensin hänelle mustan kotelon, jonka olin saanut mukaani.

Tässä on Joshua Kingin trumpetti, sanoin.

Audrey otti soittimen kotelosta.

Tällä Milt soitti viimeisen kappaleensa, muistatko? Nyökkäsin: "Mistyn."

Istuin Audreyn viereen ja katselin levyjä, ne olivat kaikki Miltin levytyksiä.

Miltin musiikki oli uskomattoman hienoa, sielukasta.

Milt King and His New Orleans Quintet Vol. 1. Levyn aloituskappale oli Misty ja se päättyi George Gershwinin kappaleeseen Summertime. Itseoikeutetusti Milt oli omistanut kappaleen Lady Summertimelle, naiselle jonka ansiosta Milt Kingistä tuli mies joka ei koskaan antanut periksi.

Laitoin levyn soittimeen ja ensimmäiset sävelet kajahtivat. Saatoin jopa kuulla, miten Milt tapansa mukaan painoi hiljaa näppäimiä ennen kuin aloitti soittamisen. Naurahdin ja painauduin Audreyn kylkeen.

Millainen tilaisuus oli?

Se oli lämmin, pieni tilaisuus, juuri sellainen jollaisen Milt oli tahtonut, vain läheisimmät olivat paikalla.

Kaivoin laukusta kellastuneen vihkon ja ojensin sen Audreylle. Se oli täynnä kirjoitusta.

Milt teki koko elämänsä ajan muistiinpanoja, hän kirjoitti kaiken muistiin siitä päivästä lähtien kun hän oli käynyt Lady Summertimen koesoitossa. Juuri ennen kuolemaansa Milt pyysi minua lukemaan muistiinpanonsa ja kirjoittamaan tarinansa.

Sinulla on kova työ, Audrey huolestui, kun nostin laukusta kymmeniä vihkoja. Niissä oli satoja sivuja täynnä Milt Kingin elämää.

Lupasin Audreylle, että saan työn tehtyä ennen kuin joutuisin luopumaan hänestä. Se ei olisi helppoa, sillä jokainen hetki muistiinpanojen äärellä olisi pois ajasta Audreyn kanssa.

Minä voin lukea nämä sinulle, Audrey sanoi ja laittoi silmälasit päähänsä.

Anteeksi, mitä sanoit?

Minä luen nämä sinulle ja sinä kirjoitat.

Jaksatko sinä? Sinun pitäisi levätä, huolestuin.

Audrey nyökkäsi. Haet nyt vain koneesi ja alat kirjoittaa, minä sanelen.

Ja niin istuin vastapäätä Audreya, kuuntelin ja naputtelin niin nopeasti kuin pystyin. Välillä hän kehui kuinka kaunis käsiala Miltillä oli ja kuinka se muuttui kerronnan mukaan. Kun kerrottiin iloisista asioista, käsiala oli kaunista ja helposti luettavaa. Mutta hetkinä jolloin Milt oli joutunut kokemaan elämässään kovia, käsiala oli epäselvää ja hätäistä aivan kuin hän pakenisi yhdessä tekstin kanssa jonnekin.

Pelkästään yhden vihkon käsittelyyn kului useampi päivä, emmekä juuri pitäneet taukoja. Me molemmat halusimme saada Milt Kingin viimeisen tahdon täytettyä. Annoin Audreyn levätä ja aloin kirjoittaa tekstiä puhtaaksi.

1.

Lady Summertime istui ruskeanahkaisessa nojatuolissa. Hänen oikeassa kädessään oli viskilasi, jo puolittain juotu, ja vasemmassa kädessä kärysi paksu sikari, sekin puoliksi poltettu. Lady nosti viskilasin reunan huulilleen ja siemaisi pienen kulauksen. Hän antoi pistelevän juoman valua hiljalleen, itsekseen, kurkusta alas. Sen jälkimaku huumasi häntä.

Lady laski viskilasin ja imaisi sikaristaan, piti hetken aikaa savua sisällään pyöritellen sitä poskien välissä ja puhalsi sen huoneeseen.

Nuori herra, mikä on teidän nimenne?

Nuori mies yskäisi ja heilautti käsiään kasvojensa edessä. Paksun sikarinsavun haihduttua hän katsoi vielä hetken aikaa edessään istuvaa naista ennen kuin vastasi.

Minun nimeni on Milt, hän sanoi hiljaisella äänellä.

Milt? Lady Summertime toisti.

Niin, mies sanoi ja nyökkäsi.

Onko sinulla sukunimeä?

King, mies sanoi jälleen rauhallisella äänellä. Lady Summertime nojautui eteenpäin ja kysyi uudestaan miehen nimeä.

Milt King, mies toisti kuuluvammin. Hän oletti, että nainen ei ollut kuullut hänen nimeään. Lady nosti viskilasin jälleen huulilleen ja siemaisi sen tyhjäksi. Nuori mies seurasi, kuinka nainen purskutteli ja nielaisi, ojensi lasin Miltille ja pyysi tätä täyttämään sen.

Milt otti lasin ja käveli pöydän ääreen, jossa oli useampi pullo, jokainen eri lajia. Hän ei ollut varma mitä niistä nainen halusi, mutta hän päätteli että viimeksi oli otettu etummaisena olevasta pullosta.

Olkaa hyvä, Milt sanoi ja ojensi lasin naisen jo hieman vapisevaan käteen.

Olkaa hyvä – lady, nainen sanoi.

Anteeksi, olkaa hyvä lady.

Nainen tarttui lasiin ja piti siitä tukevasti kiinni. Hän nosti sen nenänsä alle ja haistoi. Sitten hän loi katseen Miltiin päin ja pudisti päätään.

Ei, ei – EI! Lady Summertime karjaisi ja heitti lasin seinään.

Milt katsoi pelokkaasti seisomaan noussutta naista. Hän ei uskaltanut sanoa mitään vaan yritti hillitä vapinaa, joka alkoi hänen käsistään ja valtasi lopulta koko kehon. Hänen jalkansa tuntuivat veltoilta, eikä hän kyennyt nousemaan ylös tuolista. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja pienet hikipisarat nousivat hetkessä kasvoille. Hän ei ymmärtänyt mitä oli tehnyt väärin. Hän oli tehnyt kuten oli pyydetty.

Lady Summertime istui uudelleen tuoliinsa ja katsoi tummien lasien takaa edessään vapisevaa nuorta miestä.

Minä en halua tänne töihin vellihousua, vaan miehen.

Mi-mi-mitä tein väärin? Milt änkytti.

Sinä tarjosit minulle kusta, Lady Summertime totesi rauhallisella äänellä.

Minä kaadoin teille viskiä, kuten pyysitte.

Sinä kaadoit väärää viskiä. Parasta laatua löytyy sieltä takarivistä. Sinun pitää oppia tunnistamaan oikea viski tuoksusta. Viski tuoksuu ja kusi haisee, Lady Summertime opasti.

Milt oli hämmästynyt naisen ronskista kielenkäytöstä. Päällepäin Lady Summertime näytti erittäin hienostuneelta, mutta sisältä hän näemmä oli kaikkea muuta kuin fiini. Hän oli kuullut juttuja naisesta, mutta oletti niiden olevan legendaa ja vanhojen miesten itse keksimiä, mutta jokainen niistä taisi sittenkin olla totta.

Milt King tunsi, että hän oli menettänyt mahdollisuutensa.

Täällä on niin hiljaista, Lady Summertime sanoi.

Minä voin soittaa teille, Milt sai sanottua.

Lady teki kädellään hyväksyvän eleen ja tuprautti suustaan paksun harmaan savupilven. Milt yritti pidättää aivastustaan, mutta ei pystynyt estämään sitä. Kipakka sikarinsavu tunkeutui hänen sieraimiinsa ja sai hänet voimaan pahoin.

Milt huomasi naisen ilmeen, se oli jälleen ärtynyt.

Ei, ei – EI! Lady Summertime karjaisi.

Milt oli hämmästynyt.

Minä en halua tänne töihin miestä, joka ei kestä savua. Jos sinä haluat työskennellä minulle, sinun on kestettävä sikarinsavua. Mahdollinen työpaikkasi on joka ilta täynnä sikareita tupruttavia herrasmiehiä ja arvoisia rouvia. He maksavat sinun palkkasi. Silloin sinä et voi aivastella.

Milt King nyökkäsi, vaikka tiesi ettei nainen nähnyt sitä.

Lady Summertime loi Miltiin kysyvän katseen, ja tämä nyökkäsi uudelleen:

Kyllä, lady.

Mitä kyllä?

Minä en voi aivastaa aina kun joku tuprauttelee sikarinsavua minua kohti.

Vaan?

Minun pitää soittaa, siitä he minulle maksavat.

Ensimmäisen kerran Lady Summertimen huulille nousi pieni hymy, mutta sekin katosi nopeasti. Milt tajusi, että tämä pieni hymy oli ainoa palkkio, jonka hän tulisi ansaitsemaan tämän haastattelun ja koesoiton aikana.

Aiotko seisoa siinä loppuillan vai soitatko? Lady Summertime kysyi jo hieman närkästyen.

Minä soitan, Milt totesi hiljaa.

Lady Summertime odotti.

Milt nosti trumpettikotelonsa tuolille ja otti esiin vanhan kolhiintuneen trumpetin. Hän oli saanut sen kauan sitten isältään, joka oli kiertänyt vuosikymmenet New Orleansin klubeja, aina kuolemaansa saakka. Milt tiesi kuitenkin, että isän kertomat tarinat illoista New Orleansin klubeilla olivat osittain valhetta, isä oli tehnyt uran soittamalla kaduilla, ei klubeilla. Hän antoi kuitenkin mielikuvan elää muistoissaan.

Jos annat yleisösi odottaa näin kauan, olet nopeasti työtön.

Milt nyökkäsi.

Anteeksi, lady.

Milt oli huomannut myös, että äkäisen ladyn sai hymyilemään olemalla hänelle kohtelias ja huomaavainen.

Onko ladylla viskiä?

Ei, ei – EI! Lady Summertime karjaisi.

Mitä hän nyt teki väärin? Hän ei kuitenkaan odottanut enää, vaan nosti soittimen huulilleen ja puhalsi ensimmäisen sävelen. Samassa Lady Summertime huitaisi kepillään pöytää ja Milt lopetti soittonsa.

Jos haluat olla töissä minulla, sinun on opittava, että kun minulla on asiaa, sinä kuuntelet. Samalla opit sen että kun yleisössä joku ei halua kuunnella sinua, sinun on improvisoitava niin kauan että saat hänen huomionsa takaisin.

Anteeksi, lady. Nyt en ymmärtänyt.

Sinä keskeytit minut.

Milt yritti ymmärtää, mitä keskeytystä Lady Summertime tarkoitti.

Kuten sanoin, älä yritä mielistellä minua. Kun pyydän soittamaan, sinä soitat, vaikka näyttäisi etten halua kuunnella.

Milt nyökkäsi:

Anteeksi, lady.

Milt nosti trumpetin uudelleen huulilleen ja taputti jalallaan aloitustahdit. Hän katsoi ladya ja seurasi hänen reaktiotaan. Errol Garnerin Misty oli kappale, jonka Milt uhkarohkeasti oli valinnut. Hän huomasi, kuinka ladyn silmät tummien lasien takana olivat sulkeutuneet, hän oli musiikin