Sirak

By Ylermi Soini

Sirak on Ruotsiin tullut maahanmuuttaja, jolla on yhteyksiä terroristiverkostoon. Hänellä on tiivis suhde varakkaseen ruotsalaisjuristiin, joka kuitenkin epäilee häntä pettämisestä. Sirak anoo apua Kirililtä, venäläiseltä palkkamurhaajalta. Sirak joutuu kuitenkin poliisin kynsiin, mutta pääsee omituista reittiä pitkin pakoon. Tarina seuraa Sirakin edesottamuksia, jolle antavat omat mausteensa Kirilin edesottamukset sekä poliisin toiminta.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 9, 2023
• ISBN: 9789528060055

Ylermi Soini

Kirjoitan mielelläni tarinoita, joita voisi kutsua reaalifantasioiksi. Luomani tarinat eivät välttämättä noudata ajatusvirtoja, joista lukijalle jäisi hyvä mieli.

Book preview

1

Oli vuosi 2015. Sirak oli herännyt. Seisoi alushousuisillaan viidennen kerroksen parvekkeelta tuijotellen Tukholman aamuöisiä valoja. Sirak poltteli tupakkaa. Katse oli tyhjä ja kaukainen, se ei etsinyt mitään. Aivoissa takoi tympääntyneisyys kaikkeen. Tämä oksettava maa, Ruotsi. Ja sen ällöttävä kansa. Se sai voimaan pahoin. Itsevarmat, omahyväiset ruotsalaiset. Niillä oli rahaa, niillä oli menestystä, ne ottivat pakolaisia. Vain voidakseen sanoa; katsokaa meitä, olemme hyviä, olemme inhimillisiä.

Tosiasiassa hymyilevän ruotsalaisen kuoren alla asui narsisti. Kansa oli niin täynnä narsismia, että se kuvotti, se oksetti, se potutti.

Miksi tämä itseriittoinen, omahyväinen kansa sai menestyä? Sitä Sirak mietti imiessään sätkää.

Sirak sylkäisi parvekkeen laatoitetulle lattialle. Hän suuntasi katseensa sisään. Sängyllä makasi vaaleaihoinen nainen. Selma.

Sirakin tyttöystävä. Tai poku. Kaunis, kurvikas nainen. Kuin Afrodite. Mutta näitä oli helppo saada, jos oli ulkomaalainen. Jos oli tumma iho ja musta tukka niin naiset lakosivat kuin vilja.

Ainakin täällä Ruotsissa. Jo monta yötä Sirak oli käyttänyt Selmaa hyväkseen. Ei hän Selmaa rakastanut, ei tietenkään, mutta poku rakasti häntä. Poku oli jopa hankkiutunut raskaaksi hänen kanssaan. Oli kolmannella kuulla. Samapa tuo minkä äpärän synnyttäisi. Ei Sirak siitä kuitenkaan huolehtisi. Olisi jo häipynyt silloin ajoissa jonnekin.

Toivottavasti Selma ei heräisi. Sirak tahtoi olla rauhassa. Katsella kaupunkia. Sen levottomia haaleita valoja kevätyön aamuhämärässä. Mutta katse kääntyi Selmaan. Selma liikahti sängyssä. Suulla oli hymy. Onneksi ei herännyt. Tuo narttu. Selma Holmberg. Sirak kuvitteli mielessään nylkevänsä tuon kauniin naisen ja ripustavansa taljan seinälle. Miltähän se näyttäisi? Nahka oikosenaan kuin ruksi seinällä, vaaleat hiukset riippuen kohti maata. Mutta eihän siihen ollut mitään syytä, eikä se kannattanut. Oli vain ajatus. Jonkinlainen näky. Visio.

Selma, kun nyt oli seurustellut Sirakin kanssa, oli vaatinut Sirakia osallistumaan mm. keittiön töihin. Keitä perunoita, keitä munia, vie roskat oli nainen mankunut töistä tultuaan. Oli pitänyt huitaista pokua. Sitten se itki. Piti lohduttaa. Ratsastaa sillä. Sitten kaikki oli hyvin. Sirak oli selittänyt, ettei se kuulunut hänen kulttuuriinsa. Nainen oli pitkin hampain hyväksynyt tämän. Tämä ruotsalainen vaalea blondi ei ymmärtänyt oikeaa maailmaa.

Selma oli asianajaja. Nainen tienasi hyvin. Sirak ei tehnyt mitään. Tietysti rahaa tuli sieltä mistä piti. Sossusta. Sekä Järjestöltä. Koodinimi etana. Se oli Mullahin keksintö, niin kuin kaikki muukin typerä. Sekin, että Sirak oli tässä kirotussa Ruotsissa, jossa joka ihminen mongersi omaa kieltään. Tietysti ruotsi oli valtakieli, mutta moni ei halunnut sitä puhua. Ei Sirakkaan. Silti oli pitänyt opetella. Mullah vaati.

Selman isä oli liikemies ja juristi. Lennart Holmberg ei pitänyt Sirakista. Oli tarkistanut taustat. Äijällä oli sen verran neuroneita päässä. Kaikki eivät olleet kadonneet liikeneuvotteluissa ryypätessä. Täytyi antaa piste äijälle. Mies oli kalju, 170 cm pitkä ja tukeva. Ihmeellisen lyhyt ruotsalaiseksi. Painopiste siis edessä, hieman oikealle, koska siellä oli se iso rasvainen maksa. Rouva Holmberg eli Selman äiti oli nimeltään Elisabet. Äijää pitempi.

Hoikahko. Painopiste taaempana, koska rasvainen takapuoli sojotti taakse. Viehättävä hymy. Sirak ei tiennyt tai osannut sanoa Lennartin hymystä mitään, koska tämä ei ollut koskaan hymyillyt hänelle. Mutta rouva hymyili. Oli suvaitsevainen. Ja oli nyt onnellinen kun Selma oli siinnyt. Sen sijaan Lennart ei ollut. Piti silti suunsa kiinni, kun ei halunnut rasismisyytettä. Ruotsissa oltiin tarkkoja. Se olikin hyvä. Ainoastaan itse ruotsalaisia pystyi haukkumaan kaikilla nimillä.

Sitten kännykkä soi. Pärisi kuin moottoripyörä. Helvetti, Sirak oli unohtanut laittaa sen hiljemmalle. Se oli tietysti Mullah, se mulkvisti. Ruukasi aina soitella joltain kamelifarmiltaan. Mutta se ei ollut Mullah vaan joku Ingrid.

-Häh? sanoi Sirak

-Täällä Ingrid, kuului juopuneen naisen ääni, hei kulta.

-Kuka Ingrid? Sirak kysyi, kun ei muistanut kaikkia pokujaan.

-Jestas, minä olen se reipas tyttö tennareissa, sanoi juopunut naisääni.

-Soitit väärään numeroon, Sirak sanoi huomaten samalla Selman heränneen.

-Kuka se on? kysyi Selma haukotellen.

-Joku juoppo, sanoi Sirak.

-Juoppo! huusi ääni toisesta päästä. Sinähän painelit ja minä vikisin. Gammelvägen 6 d 45. Etkö muista ori?

-Kuka se on? kysyi Selma uudelleen

-En minä tiedä, Sirak sanoi rauhallisesti ja vakuuttavasti muistaen samalla kuka se oli. Tyttö tennareissa. Oli tunkenut seuraan. Suorastaan liimautunut kylkeen. Ei päässyt eroon siitä kuin tekemällä mitä se halusi.

Yhtäkkiä Selma tarttui Sirakin kännykkään (todellisuudessa Selman) ja alkoi kysellä.

-Kuka sinä oikein olet?

-Jaa kuka. Tän sun Sirakin tyttöystävä. Ja kuka sinä olet?

Aina piti mokata. Sirak oli mokannut sanomalla oikean nimensä ja ämmä oli jossain välissä urkkinut puhelinnumeron. Mullah ei pitäisi tällaisista mokista. Terroristikoulutus oli käyty ja kaiken piti olla opittua ja nyt näin. Paskat sentään.

Selma mulkaisi Sirakia myrkyllisesti.

-Sillä on syntymämerkki oikeassa pakarassaan, Ingrid niittasi juopuneella äänellään.

Niin olikin. Selma tiesi sen. Ja Sirak. Sirak oli jäämässä koukkuun. Tilanne piti jotenkin hallita. Oli vaihtoehtoja. Selman syyttäminen, Ingridin syyttäminen, väittäminen erehdykseksi? Katua? Nämä tulivat mieleen. Mikä olisi paras?

Ingrid jatkoi puhelimessa.

-Hahaha. Täähän on perhedraama. No sorry et soitin. Mut enhän mä tiennyt, kun jätkä väitti olevansa neitsyt. Ei puhunut mitään muista tyttöystävistä.

-Neitsyt? takelteli Selma ja jatkoi

-Mehän olemme kihloissa.

Tämä tuli jo itkunsekaisella äänellä niin, että pöhnäinen Ingridkin muuttui vähän sympaattiseksi.

-Anteeksi sentään, hän sanoi. Kai minä lopetan tähän.

-Ei! huudahti Selma. Meidän on tavattava ja puhuttava. Kaikkien kolmen. Sano koko nimesi ja osoitteesi.

-Kyllä se sun miehes tietää osoitteeni. Olen Ingrid. Sukunimi on ovessa.

-Tänään kello neljä iltapäivällä tavataan, Selma määräsi.

-Sopii, sanoi Ingrid kiusaantuneena ja lopetti.

Nyt tuli kuuluisa raivo. Alastomana ja täynnä vihaa Ingrid syöksyi Sirakin kimppuun. Kynnet tavoittelivat naamaa ja jalat yrittivät osua Sirakin jakoväliin. Sirak oli saanut koulutuksensa. Oli helppo torjua nartun hyökkäys. Hän pisti nopeasti vollottavan, alastoman naisen alleen sängylle ja yritti rauhoitella.

-Rauhoitu nyt, sanoi Sirak. Minähän rakastan sinua.

-Et rakasta. Sinä olet hyväksikäyttäjä, senkin pukki. Saatoit minut raskaaksi ja sitten nait muita! Selma huusi.

-Ei se niin ollut, Sirak sanoi.

-Miten sitten? Selma huusi.

-Tuo nainen. Istuin kahvilassa. Se lähenteli. Minä torjuin sen. Mutta se liimautui kiinni.

Sirak piti tauon miettien mitä keksisi nyt lisää.

-Mitä sitten, Selma sanoi. Repikö se pöksysi alas, vai miten se tiesi syntymämerkistä?

-Se sanoi minua komeaksi, Sirak sanoi. Se sanoi, että oli vaatetusalan mannekiinifirman…sellainen bongari ja että minä voisin ansaita olemalla vaatemainoksissa.

-Sitten? Selma sanoi hieman tyyntyen.

-Minä uskoin, sanoi Sirak. Se sanoi, että sillä on toimisto aivan lähellä ja että se ottaisi koekuvia.

-Nouse pois päältäni, Selma pyysi ja kävi istumaan, kun Sirak kääntyi katsellen kattoon ja iloiten keksimästään valheesta. Se näytti purevan.

Sirak jatkoi

-Menin sitten sen kanssa sinne ja siellä se halusi nähdä vartaloni. Siis ilman rihmankiertämää. Piti varmistaa, ettei ollut esimerkiksi verisuoniepämuodostumia se selitti.

Selma katsoi Sirakia sinisillä silmillään. Sirak ei vastannut katseeseen vaan katsoi kattoon jatkaen

-Ymmärsin vasta sen aikeet, kun se työnsi minut sänkyyn. Ja sitten se alkoi kopeloida. Minä heitin sen pois. Narttu oli kimpussani kuin haukka kun yritin pukea. Sain kuitenkin vaatteet päälleni, sylkäisin sitä kasvoihin ja se vannoi kostoa. Nyt se kosti.

-Kerroit siis hänelle meistä? Selma sanoi pehmeästi.

-Tietenkin, Sirak sanoi, sanoin rakastavani vain sinua.

-Etkä koskenut siihen naiseen?

-En tietenkään, Sirak vakuutti. Minullahan on sinut, jota rakastan.

Selma tarttui kevyesti Sirakin tummaan laineikkaaseen tukkaan ja käänsi pään, jotta näkisi Sirakin ruskeat silmät. Omilla sinisillä silmillään hän tutkivasti katsoi Sirakia ja sanoi

-Älä sitten valehtele. Jos valehtelet, tapan sinut.

Sirakia eivät nämä sanat liikuttaneet. Miten tämä poku nyt hänet tappaisi? Mutta se ämmä, Ingrid, saisi kyllä tuta.

-No, me tapaamme sen naisen huomenna, sanoi Selma, hänhän kertoo sitten itse.

-Tiedät, että hän valehtelee, hänet on turha tavata, sanoi Sirak.

-Sanopa, kulta miksi? Selma silitti Sirakin laineikasta päätä.

-No, en halua olla itserakas, mutta olen valitettavan komea. Naiset haluavat minua, Sirak sepitti.

Sitten Sirak alkoi kopeloida Selmaa.

-Ei nyt, kulta, Selma sanoi, ei nyt tämän jälkeen.

Mutta pian Selma vikisi ja vinkui Sirakin otteessa uskoen tietysti kaiken sen, mitä Sirak oli selittänyt.

2

Mullah soitti vasta aamulla.

-Miten menee? hän kysyi Mullah aloitti aina näin. Äijällä ei ollut mielikuvitusta rahtuakaan.

-Olin onnesta kankeana, sanoi Sirak kuivasti.

Mullah tajusi

-Niin, se sun vaaleatukkainen pokusi. Etkö lainaisi Mullah sedälle sitä vähän?

Ingrid oli onneksi suihkussa niin pystyi heittämään huulta.

-Se on nyt täällä, mutta on suihkussa, Sirak valisti.

-Eiks se duunaa?

-Tänään on sunnuntai.

-Ai jaa, Mullah sanoi.

-Idiootti, Sirak mietti, mutta ei sanonut sitä ääneen.

-Sulle on homma, Mullah ilmoitti.

Sirak terästyi. Vihdoin toimintaa. Pystyttiin puhumaan puhelimessa, sillä ruotsalaiset olivat kieltäneet poliiseiltaan salakuuntelun. Mullah jatkoi.

-Joo, siellä lähistöllä on sellainen paikka kuin Rosenlöfs Åldringshem, tiedätkö?

-Tiedän, sanoi Sirak huokaisten. Juttu ei tiennyt hyvää. Kuulosti tylsältä. Pitikö kenties mennä siivoushommiin tai peränpesijäksi.

-Joo, siellä on sellainen gubbe, jonka nimi on Sven Rosenlund. Äijä on 96-vuotias. Se on vielä pirteä ja kirjoittelee kolumneja someen.

-Jaa, sanoi Sirak.

-No, Omar ei pidä sen jutuista. Se pilkkaa meitä, Mullah sanoi.

-Häh? Tietääkö se meistä?

-Ei tietenkään, sanoi Mullah, Mutta se vastustaa meidän...tiiäthän..kulttuuria. Se väittää, että taivaassa ei ole 70 neitsyttä marttyyreille. Se sanoo, et jos niin olisi, niin naisia pitäisi syntyä minimissään 70 kertaa enemmän kuin miehiä.

-Mut eihän se noin mene, sanoi Sirak, eihän kaikki naiset oo neitsyitä.

-No kun silloin naisten ja miesten syntymisen suhde pitäis olla vielä suurempi, Mullah sanoi.

-Mut kun ne neitsyet ovat siellä eikä maassa, Sirak sanoi. Sitä paitsi eihän kaikki kuole marttyyreina. Eihän sen järkeilyssä oo mitään järkee.

-Omar kuitenkin loukkaantui luettuaan jutun, Mullah sanoi.

-Mitä mun sit pitää tehdä? Puhua sille järkeä? Sirak kysyi.

-Höh. Sun pitää tappaa se tietenkin, Mullah sanoi.

-95-vuotiaan ukon? Eihän siinä oo haastetta.

-Haastetta tai ei, se on sun jobi. Mä oon sun bossi ja sä teet niin kuin mä sanon.

-Joo, joo, sanoi Sirak, kyllä homma järjestyy. Eihän mun tarvi painaa kuin pikkusormella sen aataminomenaa niin on kanttu vei.

Se kuolee kuin kärpänen.

-Ei niin, sanoi Mullah, sen pitää saada tuskaa, Omar vaatii.

Sirak oli hieman ihmeissään tästä iskusta. Joskus tuntui, että pomoilla olisi hyvä pitää pipo päässä siellä auringonhehkutuksessa

hiekka-aavikoilla. Mitä nyt yhden vanhan äijän kirjoituksista.

-Mitens kamelis jaksaa? kysyi Sirak sitten.

-Siitä Baabelista tulee vielä hyvä juoksija, Mullah sanoi innostuneena. Se peittoo vielä kaikki muut ja mä saan hynää, kunhan treenaan sitä. Mutta siis. Omar odottelee uutista viikon sisällä. Tuskan on oltava sitten mukana Sirak. Kyl sä tiedät. Jos se ei saa tuskaa, sä saat. Keksi siis papalle hyvä lähtö. Käytä mielikuvitusta.

-Joo, joo, sanoi Sirak, luet sitten lehdestä.

Mullah sulki puhelimen.

Selma oli vielä suihkussa. Sirak rapsutti nivusiaan. Niitä kihelmöi ja kutitti. Sitten hän hörppi kahvia ja luki lehteä. Ruotsin taito oli kohtuullinen, mutta muutamat sanat tuottivat vaikeuksia. Etusivun juttu oli, että joku oli kirjoittanut jonnekin seinään Mutakurkut, painukaa kotiin. Tätä kauhisteltiin. Pääministeri antoi lausunnon nollatoleranssista. Syyllinen saataisiin kiinni.

-Hei kulta, kuului Selman pirteä ääni hänen tullessaan suihkusta.

Selma istui pöytään ja kaatoi itselleen kahvia.

-Siellä paistaa ulkona aurinko, hän sanoi aurinkoisesti hohde silmissään. Siraktiesi, että oli mentävä ulos. Hän ei pitänyt siitä.

Muuten piti, muttei Selman kanssa. Oli tylsää tepastella hissukseen katuja ja puistoja vailla määränpäätä puhuen tulevaisuudesta, jota ei tulisi koskaan olemaan tuon akan kanssa.

-Minä rakastan sinua niin kauheasti, sanoi Selma Sirakille

-Niin minäkin sinua, sanoi Sirak yrittäen olla vakuuttava. Vakuuttavana olemista oli harjoiteltu Omarin opistossa, Sirakin loppuarvosana oli 6-.

No, samalla Sirak mietti Ingridiä. Se oli jotenkin ollut sähäkämpi kuin tämä lunttu. Mutta Ingrid oli mennyttä kauraa. Samoin se Astrid..ja mitä niitä nyt olikaan, näitä Ruotsin neitokaisia. Mutta Selmalla oli hynää, eikä Sirakin tarvinnut duunata. Kuitenkin hän nyt sanoi.

-Musta on vähän väärin, etten tee mitään, kun sä käyt töissä, Selma.

-Ei se haittaa, sanoi Selma. Ruotsissa moni ei käy töissä.

-Mutta se on, ja nyt siellä yhessä vanhainkodis on jotain duunia, se oli kai Rosenlöfs Åldringshem. Mä menisin sinne kattoon…

-Hahaha, nauroi Selma herttaisesti. Etkä mene. Et varmasti.

Mitä tää on mietti Sirak Yrittääks ämmä estää?

-Ei se sovi sinulle, kulta, Selma sanoi, ei lainkaan.

-Miten niin ei?

-Et sinä oli mikään hoitajatyyppi. Sinä olet hurja ori, Selma sanoi.

-Haluisin vain nähdä, sanoi Sirak laimeasti, mutta olkoon.

Sirakin mielestä olisikin typerää, jos hän kävisi siellä Selman kanssa. Kun ukko kuolee, on riski, että narttu laulaa jotain, jos se jostain suuttuu.

-Ole vain kotona, sanoi Selma, kyllä minä meille leivän pöytään hommaan. Ja pienelle pojallemme.

-Mistä tiedät, että se on poika? Sirak kysyi

-Minä vain tiedän. Ja Selma jatkoi

-Mikä hänen nimeksi annetaan?

Sirakia ärsytti tämä. Ei oltu edes päästy ulos ja puhuttiin jo äpärästä.

-Suleiman, Sirak täräytti.

-Suleiman Holmberg, Selma toisti.

-Mutta sillä on sun sukunimi, Sirak sanoi.

-Niin on, sanoi Selma. Ja niin tulee sinullakin olemaan. Jos meinaat mennä naimisiin kanssani. Sinä olet Sirak Holmberg.

-Sopii, sanoi Sirak, koska tiesi, ettei menisi pimun kanssa naimisiin.

-Sinä olet sopivan taipuisa, sanoi Selma antaen Sirakille samalla suukon, kun kaatoi itselleen ja Sirakille lisää kahvia.

Hyvä, ettei se nyt puhu siitä Ingridistä Sirak mietti mutta samalla Selma aloitti.

-Tietenkin jos valehtelit siitä Ingridistä minulle, ei naimisiinmenosta ehkä tule mitään. Minä olen lakimies Sirak ja isäni on vaikutusvaltainen heppu. Isä ei pidä sinusta, se kai ei ole salaisuus. Jos vahingoitat minua hän voi olla..hmm…kostonhaluinen. En tahdo sinulle pahaa Sirak, mutta älä kuitenkaan leiki tulella. Kaikki on nyt hyvin. Tulit pakolaisena Ruotsiin, ja elämä on hymyillyt sinulle. Sait kodin ja saat perheen.

Saat minulta pyyteetöntä rakkautta. Saat turvallisuutta. Niin. Hyvän elämän. Ei mokia Sirak. Älä anna minun hävetä sinua.

-Mutta kulta, sanoi Sirak, ei tuo ole tarpeellista, tuollainen puhe.

-No, tapaamme Ingridin tänään, Selma sanoi hieman jähmettyen.

Sirak oli alkanut miettiä juonta.

-Eikös sitä voisi lykätä? Tarkoitan, parin päivän päähän.

-Miksi? kysyi Selma

-En halua nähdä jotain eukkoa nyt tänään. Päivä voi pilaantua.

-Mutta en minäkään, Selma sanoi, asiat on vaan selvitettävä.

-Jätetään se ylihuomiselle.

-Ei jätetä, sanoi Selma tiukasti. En tahdo töissä enää miettiä sinua ja sitä ämmää.

-Epäilet siis minua kuitenkin? Sirak sanoi.

-Hmh, Selma tuhahti. En epäile.

-No miksi sitten kiirehdit valheellisen pikkuasian kanssa?

-Sanoin jo, Selma toisti. Minulla on se asia mielessä. En voi sille mitään. Olen raskaana. Olen huolestunut. Etkö muka ymmärrä?

-Miten niin huolestunut?

-On vaikea keskittyä.

-Ota lomaa, Sirak ehdotti.

-Pilkkaatko sinä minua? Selma alkoi suuttua.

-En, mutta jos et jaksa sinun on saatava levätä, Sirak sanoi.

-Kyllä minä lepään, kun olen nähnyt Ingridin. Jos et tule tänään mukaan, menen yksin.

-Mene sitten, sanoi Sirak, mulla on muuta tekemistä.

Selma katsoi Sirakia pistävästi ja sanoi

-Kuule, minusta tuntuu, että sä oot haluton selvittelemään tätä asiaa. Ja mistä se johtuu?

-Miksi mun pitäisi kierrellä kaikkien valehtelevien ämmien luona, Sirak puolustautui.

-Koska minä haluan nyt tässä sitä! Selma huusi. Ja miten niin kaikkien??!!

Sirak oli menettää malttinsa, mutta hillitsi itsensä viime hetkellä. Käsi oli jo puristunut nyrkkiin ja rystyset olivat muuttuneet vaaleammiksi kuin ympäröivä iho.

-Ota isäpappas mukaan, Sirak sanoi koittaen rauhoittua.

-Mitä, kuinka uskallat? Selma huusi ja löi Sirakia naamaan. Tämän jälkeen hän meni eteiseen ja puki päällysvaatteet päälleen. Sirak seurasi perässä.

-Minne meet? hän kysyi.

-Menen sunnuntaikävelylle ja haen sieltä jonkun kollin, jonka kanssa parittelen, Selma vastasi.

-Lycka till, vastasi Sirak välinpitämättömästi.

Selma meni ulos pamauttaen oven perässään kiinni.

3

Heti kun Selma oli lähtenyt, Sirak tarttui puhelimeen. Hän soitti Kirrelle, joka oli aina rahapulassa, koska käytti huumeita. Kirre eli Kiril oli Viron kautta Ruotsiin tullut venäläinen rikollinen. Hän ei kuulunut mihinkään aktivistisoluun niin kuin Sirak, mutta oli hyödyllinen ja esimerkiksi Mullah oli käyttänyt Kiriliä eri hommiin, kun oli tarttettu mukiloida joku.

Kun Sirak soitti Kiril vastasi käheällä äänellä

-Kiril

-Tää on Sirak, homma Mullahilta sulle.

-Paljonko fyrkkaa?

Kiril halusi ensin tietää tämän. Oli ihan sama mitä piti tehdä.

-Sun pitäis mukiloida hengiltä yks ämmä.

-Aika kova juttu, sanoi Kiril, se maksaa, joutuu käyttää voimaa.

-Mullahilla on tuohta.

-No kuka tää on?

-Yks Ingrid. Se on sellainen hento ruotsalaisakka. Ei sun tarvi paljoakaan nähdä vaivaa noin fyysisesti.

-Älä viitti. Ruottalaistantat on aika patuja. Ne bodaa. Se on 59 000 kruunua. Mut jos mä jään kiinni 100 000 lisää.

-Et sä jää kiinni, Sirak sanoi.

-Miten niin?

-Eihän Ruotsin poliisi mitään selvitä, ethän sä vieläkään oo jäänyt mistään kiinni. Ja jos ne pidättävät, huudat et ne on rasisteja.

-Mist mä sen ämmän löydän?

Sirak kertoi osoitteen ja sanoi

-Mee vähän ennen neljää tänään. Sanotaan varttia vaille. Tee homma 5 minuutissa. Sit häivyt äkkiä.

-Miks just silloin? Kiril kysyi.

-Sun ei kaikkee tartte tietää. Enkä mäkään tiedä. Mullah tietää. Ei se sanonut.

-Miksei Mullah itse soita? Kiril kysyi.

-Ootsä vähän epäluuloinen, Kiril? Miks Mullah soittais? Se on pomo. Ei pomot soittele.

Selitys kelpasi Kirilille.

-Okei sitten, mä meen. Mut jos se ei avaa ovea.

-Kyl se avaa, Sirak sanoi, homma on järkätty niin.

Sitten Sirak sulki puhelimen ja hymyili. Homma oli taas hanskassa. Kohta Ingrid makaisi kuin lahna perkuulaudalla, siis ruumishuoneella. Suu pysyisi ikuisesti kiinni. Ja Sirakilla olisi alibi.

Tartti vaan käräyttää Kiril. Kuka nyt sille idiootille mitään maksaisi? Jätkä saa painua vankilaan. Haha haa. Sirak löi käsiään yhteen. Jos Mullah nostaisi metelin, Sirak taas voisi itse laulaa. Omar ei tykkäisi. Perskules sentään, kun olen ovela, Sirak mietti. Ihan kateeksi käy itteä.

Ovi avattiin eteisessä. Selma tuli sisään. Hän ei ottanut ulkovaatteita pois vaan tuli suoraan keittiöön. Silmät olivat itkettyneet. Sirak vilkaisi häntä.

-Joko tulet tapaamaan Ingridiä tai annat avaimet, Selma sanoi hiljaa.

-Mitkä avaimet? Sirak kysyi vaikka tiesikin mitkä avaimet olivat kyseessä. Sitä paitsi hän oli teettänyt jo tuplat.

-Tämän asunnon avaimet tietysti, Selma sanoi.

-Mutta pitäähän mun päästä sisään kotiini, Sirak jankutti piruillen.

-Tämä ei ole enää kotisi, jos et halua selvitellä asioita.

-Jos toi ämmä on sulle niin tärkeä niin okei, sanoi Sirak nojautuen tuolilla taaksepäin. Mä tuun sitten. Mutta sä et usko muo. Sen näkee. Mä oon tästä pahoillani ja loukkaantunut, Selma. Sun tavasta kohdella muo, tulevaa isää. Sä kohtelet muo kuin jotain ulkopuolista. Sus asuu sisäinen rasisti. Te kaikki ruotsalaiset ootte tollaisii. Leivoksii, joiden pinta on kuorrutettu makeella, mut sisällä on paskaa.

-Tää on luottamuskysymys, Selma huudahti. Älä aina vedä tota rasistikorttia. Se alkaa inhottamaan jo. Meidän pitää voida luottaa toisiimme. Se on suhteen perusta.

-Niin on, sanoi Sirak. Mutta sä et nimenomaa luota minuun vaan kaikki pitää tarkistaa. Faijas on tehnyt sut tollaiseksi. Sekopää paranoidiksi. Sehän on tonkinut mun taustat niin, että sisukaluissakin kutittaa.

-Älä hauku isää, pyysi Selma.

-Mä haukun ketä haluan, sanoi Sirak.

Selma otti päällysvaatteet pois ja vei ne eteiseen. Sitten hän tuli keittiöön, istui Sirakia vastapäätä ja rupesi itkemään.

-Mä rakastan suo niin paljon ja sä oot vain ilkeä, Selma sopersi.

-Älähän nyt, Sirak sanoi. Me vähän kiihdyttiin. Se on normaalia parisuhteessa. Rakkaushan on kuin ruusu, siinä on paljon kauneutta, mutta myös piikkejä.

Vertaus oli tietysti hölmö ja ontuva, mutta Sirak ei välittänyt. Hän toivoi, ettei tämä keskustelu veisi sänkyyn. Väsytti.

Mutta Selman itku kiihtyi. Kohta hän hytkyi kuin tramboliinilla hyppelehtivä kakara. Näitä Sirak oli tarpeeksensa nähnyt Ruotsissa. Ipanat kiljuivat hyppiessään kuin apinat. Saakelin vaaleanaamaiset paviaanit. Oli siellä joku invandrarbarnkin mukana. Olivat oppineet huonoille tavoille. Niin.

-Anna anteeksi, sanoi Sirak. Minähän rakastan sinua.

Sirak nousi ja meni syleilemään Selmaa. Tämäkin nousi. Pian he suutelivat.

-Ota minut tässä pöydällä, kuiskasi Selma.

Sirakia väsytti. Taas tätä. Mikä seksilelu hän olikaan? Saisi Mullah tosiaan kokeilla tätä. Mutta Sirak teki sen. Touhutessaan hän kuvitteli Ingridiä, tuota naista, joka kohta kuolisi. Ajatus sai hänet kiihtymään ja homma sujuikin yllättävän hyvin.

4

Oli siis pakko mennä Ingridiä tapaamaan. Mutta ei vielä. Syötiin päivällistä. Salaattia tietenkin, koska Selma vältti lihaa. Oli siinä vähän kalaa. Lohta.

Ingrid näytti onnelliselta. Hän sanoi

-Kun kaikki selviää, meidän pitää päättää hääpäivästämme. Se on juhannus.

Se on siis sillä päätetty Sirak mietti. Akka on jo päättänyt, eikä häneltä tietenkään kysytty. Mitä jos Omarilla on joku duuni?

-Mitä mieltä olet? kysyi kuitenkin Selma.

-Öh, tuota, se on melko pian, Sirak ähelsi. Hän mietti samalla, saataisiinko selville, että hän oli jo naimisissa. Kotimaassa oli vaimo ja kolme kakaraa. Hänhän oli vain komennuksella Ruotsissa.

-Eihän se ole pian, Selma sanoi. Siihenhän on yli kolme kuukautta.

-No joo sitten, sanoi Sirak päästäkseen puheenaiheestaan.

Olikohan se Ingrid naimisissa? Sirak mietti. Hän ei tajunnut miksi ämmä tuli koko ajan ajatuksiin. Säälikö hän nyt sitä? No ei varmaan. Oliko joku homma, joka ei oikein ollut hanskassa? Jos se ämmä olikin joku kyttä? Voisihan se niinkin olla. Mutta ei kytät nai.

Ne kutee. Hahhaa!

Selman kännykkä soi. No se oli pappa. Pappa soitti joka sunnuntai. Se halusi kollata tilanteen. Äijä tosiaan koitti kontrolloida tilannetta, ettei pikku tytöntupsukalle kävisi huonosti. Mutta oli jo käynyt. Hahaha!

Mitenhän muija voi kotimaassa? Sirak mietti. Sitten hän tajusi. Saihan hänellä olla monta vaimoa. Eihän se ongelma ollutkaan. Ja Selma oli rikas. Hän katsoi Selmaa, kun tämä taas onnellinen virne huulillaan puhui isäpapan kanssa.

-Kaikki on ihan hyvin, Selma toisteli useaan otteeseen puhelun aikana. Ei sanaakaan onneksi siitä Ingridistä.

Sitten se äijä halusi puhua Sirakin kanssa ja Selma ojensi luurin.

-Noh, sanoi Sirak epäkohteliaasti, mitä pappa Holmberg?

-Mä kutsun sut ja Selman huvilalle Skåneen. Ensi viikonlopuksi. Kato että tuut. Ei mitään esteitä sitten Sirak. Tällä kertaa et jätä väliin.

Sirak oli viisi kertaa jättänyt kutsun väliin eri syistä. Ainoa syy tietysti oli, että hän ei halunnut mennä.

-Joo, kyllä mä tällä kertaa koitan järjestää, Sirak sanoi monotonisesti, mulla vaan on karseesti hommaa.

-Mitä hommaa? ukko kysyi koska tiesi, ettei Sirakilla oikeastaan ollut mitään hommaa.

-No, hommaa, Sirak vastasi, invandrarbroderskapet yhdistys teettää.

-Älä selitä. Puhutaan tulevaisuudesta ja menneisyydestäsi, ukko sanoi.

Miten niin menneisyydestä, Sirak mietti. Oliko äijä saanut jotain selville?

-Joo, ihan mistä vaan, Sirak sanoi viattomasti ja sanoi sitten ärsyttääkseen äijää.

-Selma ja me päätettiin just mennä naimisiin juhannuksena. Eiks oo kivaa? Meistä tulee sukulaiset, oikeesti.

Selman ilmeestä näki, että hän ei ollut tarjonnut tätä tietoa vielä isukalle. Olisi pitänyt ensin pehmittää. Mutta Siraktiesi, että se oli nyrkki, joka osui. Yhtä pahasti kuin tuo raskaus oli osunut. Ja osuihan se. Sirak kuvitteli ukon punaista naamaa. Äijä haukkoikin henkeä toisessa päässä kuin ahven kuivalla maalla. Kului viisi sekuntia ja sitten se sai sanottua kuiskaten

-Mitäh?

-Juuri sitä, Sirak vastasi.

-Anna puhelin Selmalle, äijä sanoi haukkoen henkeä tällä kertaa kuin hauki kuivalla maalla.

Seurasi vilkas keskustelu Selman ja isukin välillä. Ettekö voi vielä harkita? Sirak kuuli isän toitottavan kovalla äänellä useaan otteeseen. Ja yhtä useaan otteeseen Selma toisti. Mutta isä, minä rakastan häntä, vain yksin häntä.

Sirakia huvitti. Hän hymyili Selmalle, joka tulkitsi sen väärin rakkauden hymyksi, vaikka hymyn takana oli ivaa. Pöhköpäät, Sirak mietti. Tytär ja isä köydenvedossa. Sirak itse oli köysi. Hyvä vertaus. Hah. Äijä sai nyt todella hapot naamalleen. Nyt sen on pakko ottaa viskipaukku ja haukkua oma vaimonsa Elisabet, joka ei vastustellut invandrarfolketia. Pystyneeköhän menemään huomenna hommiin? Ai niin, mutta eihän sen tartte. Äijällä ei kellokortti pala. On yhteiskunnan kermaa. No, ryypätköön sitten vaikka koko viikon. Maksa varmaan paisuu lisää umpisuoleen asti. Alkaa kulkea oikealle vinossa. Hahaha!

Selman ja isukin keskustelu päättyi jonkinlaiseen kaaokseen ja kännykät pistettiin kiinne huutaen. Sirak katseli silloin ulos ikkunasta. Joitain kakaroita oli pihalla. Ne olivat alkuperäispenikoita, kalpeanaamaisia, kirkuvia vesseleitä. Äidit touhusivat niitä rauhoittaen.

Selma tuli Sirakin viereen.

-Et olisi saada sanoa sitä vielä isälle. Olisit antanut odottaa.

-Miksi? kysyi Sirak

-Isä on vähän herkkä, sanoi Selma.

Herkkä? mietti Sirak. Sehän on rasisti. Sirak vastasi kuitenkin

-En ajatellut tarpeeksi. Ilahduin niin. Luulin, että isäsikin olisi iloinen.

-Kyllähän sinä isän mielipiteen tiedät, Selma sanoi, et viitsisi.

Selma tarttui Sirakin käteen ja hymyili.

-On aika lähteä, hän sanoi.

Selma ja Sirak menivät käytävään pukemaan päälleen. Ulkona odotti BMW millä mentiin. Uusin ja kallein malli. Selma halusi ajaa.

Melkein aina. Tämä potutti Sirakia. Hän olisi halunnut ajaa, mutta aika tulisi, jolloin hän ajaisi ihan omaa Bemaria, kunhan putsaisi tuon akan ja sen isukin rahat. Piti vain jotenkin vältellä avioehtoa, mutta se olisikin kova luu. No, tietysti oli myös Omarin verkosto, josta tietysti alkaisi tulla tienistejä. Kunhan hommia alettaisiin tilata. Leirillä koulutuksessa olo piti tietenkin korvata jollain lailla.

Veljet osasivat nekin nyhtää. Sirak oli hierarkiassa melko alhaalla. Se merkitsi, että vankila tehtävän jälkeen voisi olla todennäköisempi. Toisaalta Selma oli nostanut Sirakin arvoa rankinglistalla. Ja nyt piti joku ukko listiä. Sirak katsoi, kun maisema vilisti ohi, kun Selma ajoi.

-Kaikki on hyvin, Selma sanoi ja hymyili Sirakille. Ei isä koskaan minua ole….tarkoitan..isä luottaa minuun. Eikä hän ole rasisti, Sirak. Ei sinun kannata olla huolissasi.

Sirak ei vastannut ja Selma jatkoi

-Paitsi tietenkin, jos olet touhunnut jotain sen Ingridin kanssa.

-Sanoin jo, että en, totesi Sirak.

-Niin sanoit, vastasi Selma, mutta jos kuitenkin olet.

-Olen pahoillani, että se ei riitä mitä sanon, sanoi Sirak. Minä olen loukkaantunut, Selma. Ymmärrätkö? Tämä ei tunnu hyvältä. Epäluottamus.

-Ei tämä tarkoita, etten luota sinuun, sanoi Selma. Mutta tarkoitan..pitäähän sinun ymmärtää..kannan lastasi. Minä voin..tarkoitan..olla yksinkin jos sinulle on tärkeää humputella muiden naisten kanssa. Tarkoitan, et varmaan sitä tee, mutta minulla on oltava varmuus.

-Mitä jos minä epäilisin samaa? kysyi Sirak. Miltä sinusta tuntuisi? Siis esimerkiksi epäilisin, että lapsi ei olisi minun.

-Haha, nauroi Selma kuivasti. Tiedät itsekin, että tuo on hullua..hullu ajatus

-Miten niin?

-Niin Sirak, minä pistäisin sinut menemään. Enhän minä sinua silloin tarvitsisi. Miksi lymyilisin jonkun miehen kanssa selkäsi takana? Eihän minun tarvitse. Minulla on ammatti ja rahaa.

-Sinä et, mutta minä voisin, jaaha, sanoi Sirak, olipa solvaus.

-Niin Sirak. Mitä sinulla on ilman minua? Joutuisit jonnekin Malmön tai Göteborgin slummiin. Tai ehkä Pohjois-Ruotsin metsiin. Johonkin ankeaan kämppään vastaanottokeskukseen. Nyt saat elää aika ylellisesti.

Ämmähän hyppää silmille kuin kapinen raivotautinen rakki mietti Sirak. Häntä suututti. "Helvetin akka, rupeaa pomottamaan.

Mitä sinulla on ilman minua? Helvetin valkonaamarasisti. Akka pitäisi hakata mustelmille. Piti laittaa mieleen. Tästä se vielä maksaisi aikanaan."

Ja Sirak kuvitteli mielessään lyövänsä Selmaa naamaan ja potkivansa mahaan. Ajatus toi helpotusta. Hänen hengityksensä, joka oli kiihtynyt Selma puoli-ivallisten huomautusten vuoksi, tasaantui. Sirak sulki samalla silmänsä.

-Ethän nyt loukkaantunut? kysyi Selma.

-Tietenkin loukkaannuin, sanoi Sirak. Olen sinusta kuin mikäkin koira. Kas kun et vie minua pissille joka ilta.

-Ruotsissa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia, opetti Selma. Ja asiat puhutaan halki. Siihen perustuu luottamus. Tämä Ingrid, kyllä minä näen mikä hän on, kun tapaan hänet. Olen koulutukseltani lakimies, Sirak. Näen päivittäin, kun ihmiset valehtelevat. Saan heidät siitä kiinni kysymyksilläni. Olen nimittäin älykäs, Sirak. Kurssini priimus. Isä oli ylpeä minusta. Päättäjäisissä hän oikein loisti kuin aurinko.

-Sitten tulin minä ja aurinko sammui ja tuli musta yö, sanoi Sirak.

-Ei se sammunut, se syttyi, sanoi Selma, sinä olet minun aurinkoni. Isä on isä ja aviomies on aviomies. Sinusta tulee aviomieheni. Minulla on kaksi aurinkoa.

Akka meinaa et mä hoitaisin sen mahassa olevan rääkyvän penikan, kun se puurtaa töissään. Sitten se tapaa siellä jonkun Joonaksen ja asia on selvä. Puts vek. Mutta niin se ei mene, Selma, helvetin ihmistentuntija. Kurssin priimus, helvetti. Tuollainen harvahampainen rasistipaskiaisen tytär. Saat vielä tuta..

-Tässä se on, sanoi Selma Niin oli. Sirak tunsi talon. Olihan poikennut sinne, itse asiassa enemmän kuin yhden kerran. Mutta sanoi ikään kuin ei tietäisi.

-Jaa, täähän on joku täipalatsi. Kauhea läävä.

-Mutta sinähän kävit täällä, sanoit, että se halusi sinut mannekiiniksi.

-Niin, en nyt muista niin hyvin paikkoja, tiuskaisi Sirak, oliko se edes tämä?

Kun mentiin ylös rappuja, vaikka hissikin oli, Sirak mietti katsoessaan Selmaa takaa, kun tämä meni edeltä.

Kunhan Kiril nyt olis hoitanut homman.

Kehenkään ei voinut luottaa. Siraktiesi sen. Varsinkaan venäläisiin. Ja Kiril välillä floppasi. Se tiedettiin.

Selma tuli Ingridin ovelle ja oli juuri rinkuttamassa sitä, mutta huomasi, että ovi oli raollaan.

-Jaa, nainen jo odottaa meitä, hän sanoi jotenkin pahaenteisesti kohdistaen sanansa Sirakiin.

Kiril on käynyt Sirak taas mietti.

-No, ovi auki ja sisään, Selma sanoi ja avasi oven. Oven avattuaan hän kirkaisi ja sitten alkoi kiljua kuin hyeena. Eteisessä makasi Ingrid. Hän oli lattialla 45 asteen kulmassa mahallaan, mutta pää oli vääntynyt niin, että silmät tuijottivat ylöspäin kattoon. Ne toivat mieleen kuolleen kalan silmät. Kiril oli ilmeisesti vääntänyt naisen niskat nurin vääntäen niskan niin, että pää oli vääntynyt selkään päin. Mies oli raaka. Tai ehkä ei, vain voimakas. Ehkei tää Ingrid ollut jumpannutkaan tarpeeksi, niskalihakset ehkä olivat vähän rappeutuneet ja niskan luut hauraat. No, nyt se ei puhuisi, tämä naikkonen.

-Se ei hengitä, sanoi Sirak välinpitämättömästi.

Selma ojensi kännykkäänsä Sirakille ja sanoi

-Soita poliisi!

Äh, kännykkä Sirak mietti. Sillähän Ingrid oli soittanut. Ottamatta Selman kännykkää hän rupesi kopeloimaan Ingridin taskuja.

-Mitä