Isku Skanseniin

By Ylermi Soini

Naapurimaahamme on levinnyt terrorismi, ja tarina kertoo yhden solun toiminnasta Tukholmassa. Solun tarkoitus on iskeä johonkin arkaan kohteeseen, ja lopulta kohteeksi valikoituu Skansen. Toiminta kohtaa kuitenkin esteitä ja lopuksi soluverkostot päättävät turvautua kemialliseen iskuun. Asia ei tässäkään suju parhaalla mahdollisella tavalla ja toimintaa häiritsee myös mm. Ahvenanmaalta käsin organisoitu laiton elinsiirto. Tarinan lopuksi solu joutuu muuttamaan toimintaansa ja olinpaikkaansa kun Ruotsin salainen poliisi saa vihiä kemiallisen iskun toteutustavasta.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jun 30, 2022
• ISBN: 9789528040958

Ylermi Soini

Kirjoitan mielelläni tarinoita, joita voisi kutsua reaalifantasioiksi. Luomani tarinat eivät välttämättä noudata ajatusvirtoja, joista lukijalle jäisi hyvä mieli.

Book preview

Sisällysluettelo

Luku I

Luku II

Luku III

Luku IV

Luku V

Luku VI

Luku VII

Luku VIII

Luku IX

Luku X

Luku XI

Luku XII

Luku XIII

Luku XIV

Luku XV

Luku XVI

Luku XVII

Luku XVIII

Luku XIX

Luku XX

Luku XXI

Luku XXII

Luku XXIII

Luku XXIV

Luku XXV

Luku XXVI

Luku XXVII

I

Ahmed ja Mumed ovat veljeksiä. He kuuluivat soluun. Tukholmassa. Solu koostui yhdeksästä jäsenestä, Ibrahim, Dallas, Murhir, Öbröm, Yhyrem, Sven ja Kohir olivat muut. Oltiin kokonnuttu Ahmedin ja Mumedin Ruotsin sosiaaliturvan järjestämään 5-huoneen ja keittiön käsittämään lukaaliin, joka oli pinta-alaltaan 150 neliömetriä. Siinä oli myös iso parveke. Huoneisto oli ydinkeskustassa 5:ssä kerroksessa. Suunniteltiin pommi-iskua ja sen yhteydessä panttivankien ottamista. Kohteena oli Nobel juhlallisuudet. Sven, joka itse asiassa oli ruotsalainen, oli tullut mukaan rahasta. Dallas oli arabi, mutta hän yritti peittää henkilöllisyytensä amerikkalaisella nimellä.

Ahmed puhui

-Tehtävämme koodinimi on kameli

Öbröm keskeytti

-Eikö nyt olisi voinut keksiä vetävämpää nimeä, toi on vähän vihjaileva

Minkä sitten? Ahmed kysyi

-Sahara, Öbröm ehdotti

-Mutta Saharassa on kameleita, Ahmed sanoi, mikä ero nyt tossa on?

-Niitä ei ole Ruotsissa, Mumed huomautti

-Niin, mutta jos puhumme Ruotsissa kameleista, meitä aletaan epäillä, Yhyrem sanoi

Ahmed huokaisi ja sanoi

-Mikä se koodinimi pitäisi olla, eihän se voi Saharakaan olla? Ei Ruotsissa ole Saharaa

-Lehmä, ehdotti, Murhir

-Vai lehmä, sanoi Ahmed, sehän alentaa tehtävämme arvoa, sehän on alentava ilmaus

-Siksihän se hämää, Intti Murhir, ne luulevat, että on kyse vain lehmästä. Että tuotetaan maitoa.

-Terävää, mutta eihän lehmiä ole kaupungissa, sanoi Dallas, vai onko, Sven?

-En ole nähnyt, sanoi Sven

-Kala, ehdotti Kohir

-Eikö se voisi olla joku kalalaji, eikä tällainen yleisnimi? Ahmed sanoi

-No ahven, Kohir, ehdotti uudelleen

Kaikki pudistivat päätään

-No kalan osa sitten, Kohir sanoi evä

-Miksi ei sitten solu? irvaili Ahmed

Kaikki kauhistuivat

-Mehän ollaan solu, Mumed sanoi, sähän tarjoot meidät nyt kuin lautasella poliisille

-Okei, sanoi Ahmed, ei solu, ymmärrän kuitenkin, entäpä yskä? -Kun kaikilla on flunssa niin menee koodit sekaisin, sanoi Muhir ja yskäisi sitten

Ahmed muljaisi Muhiria

-Teekannu, ehdotti Dallas

-Jos ollaan syömässä, menee koodit sekaisin, sanoi Ahmed

-Tästä ei tule mitään, sanoi Mumed

-Älä nyt menetä hermojasi, sanoi Ahmed, muista vihollistamme, annatko vihollisen viedä voiton. Haluatko, että maailma jää vihollisen käsiin, Mumed? Mikä sinun on? Oletko vakooja?

Kaikki alkoivat tuijottaa Mumedia.

-En minä ole vakooja, sanoi Mumed.

-Vakoojatesti on tehtävä, huusi Öbröm

Niin kaikki muutkin vaativat vakoojatestin tekemistä ja Mumedin oli suostuttava. Istuttiin juhlallisesti pöydälle. Kohir istui Mumedin viereen ja otti aseen esiin

-Jos vastaat väärin, tiedät, miten käy, Kohir sanoi

Vakoojatesti oli, että Ahmed kysyy yhdeksän kysymystä, niihin oli vastattava oikein. Ahmed aloitti

-Oletko vakooja?

-En ole, vastasi Mumed

-Mikä on Kairon pääkaupunki?

-Sitä ei ole. Kairo on Egyptin….

-Ei tarvi selittää, sanoi Kohir, jatketaan vain

-Mikä on Tukholman pääkaupunki? Ahmed kysyi

-Ei se noin mennyt, Muhir sanoi, tuo on väärä kysymys

-Kysy sitten itse, Ahmed sanoi

-Ei nyt sekaannuta tässä, sanoi Muhir, koitetaan mennä eteenpäin

-Mutta tuo ei ole oikea kysymys, Kohir sanoi

-Mikä se sitten on? Ahmed kysyi

-Syötkö sikaa? Kohir sanoi

-En, vastasi Mumed

-Kaikkihan tietää, ettei syödä sikaa, mutisi Ahmed, mutta jatketaan

-Kumpi on vahvempaa, olut vai alkoholi? Ahmed

-Hei, hei, hei, sanoi Öbröm, täähän menee nyt ihan yli. Sikaa ja alkoholia.

-Niin, mut ne on tuttuja ruotsalaisille, sanoi Ahmed

-No en minä tiiä kumpi on vahvempaa, sanoi Mumed

-Arvaa, sanoi Kohir pistooliaan heilutellen

-Hmmh…tuota…aika kompa…kysymys

-Pitäis jo vastata, sanoi Ahmed

-Sanotaan sitten vaikka alkoholi, mutta laimentamattomana

-Jihuu, sanoi Ahmed, oikein meni

Kohir näytti tyytymättömältä. Hän halusi käyttää asettaan. Muhir huomasi tämän ja sanoi

-Ammu vaan seinään, jos mielesi tekee

Asunnon seinässä oli jo paljon luodinreikiä. Kohir ei halunnut

-Sitten vast viimeseks, hän sanoi

-Nyt pommikysymys, sanoi Ahmed ja kysyi

-Voiko pommin tehdä vehnäjauhoista?

-Hmmh…, sanoi Mumed, taas kompakysymys. Atomeja halkaisemalla voi kyllä aina tehdä pommin…mutta..olen vähän epävarma….vastaan ei

-Taas oikein, sanoi Ahmed

-Sitten fysiikkaa, Ahmed jatkoi, montako kiloa vettä on yksi tonni

-Tonni? toisti Mumed. Siis sellainen, joka on paikallaan, eikä liiku. Ettei siis suhteellisuusteoriaa sotketa tähän. Tai että ollaan maassa, eikä esimerkiksi kuussa.

-Miten suhteellisuusteirian tähän voisi sotkea? ihmetteli Kohir

-Kaikki on kyllä suhteellista, sanoi Öbröm, mutta en usko suhteellisuusteoriaan henkilökohtaisesti

-Sinulta ei kysytty, sanoi Ahmed, vai haluatko itse vakoojatestiin?

-Olishan se kivaa muuten, sanoi Öbröm, jos ei ammuttais, kun vastaa väärin

-No? Ahmed kysyi

Mumed alkoi laskea

-yksi,kaksi,kolme, neljä…..

-Mitä se laskee? Kohir kysyi

-No sitä tonnia, sanoi Ahmed

Lasku jatkui ja jatkui

…viisisataayks, viisisataakaks, viisisataakolme

-Mennään kebabille, ehdotti Öbröm. Kaikki lähtivät paitsi Kohir ja Ahmed. Sven paiskoi oven kiinni. Tämä häiritsi Mumedia

-No nyt mä sekosin laskuista, pitää alkaa alusta

-Voi kamelinkarvankohottajanlihas, manasi Kohir

-Voi taatelipalmunoksan vihreä lehti, manasi Ahmed

Mumed aloitti

..yksi, kaksi, kolme, neljä…

Seurue tuli kebabilta. Mumed oli päässyt viiteensataan.

-Mitä te ootte täällä tehnyt? kysyi Öbröm kaivellen hampaitaan, sehän on vielä samalla kohtaa

-Se sekosi laskuissa, sanoi Kohir. Hänen jalkaansa oli alkanut puuduttaa, ja se risoi Kohiria. Niinpä Kohir nyt ampui seinään

-Helpottiko yhtään? Öbröm kysyi

-Vähän, sanoi Kohir

-Seittemänsataa, kailotti Mumed

-Me emme kyllä pääse kokouksen asialistalle, kun tuli tää vakoojatesti väliin, Muhir sanoi

-Asiat pitää kuitenkin mennä oikein, Sanoi Ahmed, Yussuf, kouluttajamme sanoi niin

-Mut Yussuf ei oo täällä nyt, sanoi Muhir

-Emme kai me siksi rupea lintsaamaan, Ahmed sanoi, vaikka ollaankin Ruotsissa

-Pommi ruotsalaisille! huusi Yhyrem, joka oli ollut paljon hiljaa

-Hys, naapurit kuulevat, sanoi Ahmed

-Kuulkoon! huusi Yhyrem, minä sanon mikä on meininki. Ja meininki on se, mitä minä sanon. Se on meininki.

-Uskotaan, sanoi Muhir

-Kahdeksansataa…Mumed latasi kuivasti…kahdeksansataayks..

-Eikö voitas samalla miettiä mikä projektin nimi on, kun tuo laskee? Muhir sanoi

-Ei kahta asiaa voi tehdä yhtä aikaa Ahmed sanoi

-Miten niin? Yhyrem kysyi

-Yussuf sanoi niin, Ahmed valisti. Tämä olikin muuri, jonka yli ei päässyt. Mitä Yussuf oli sanonut, se päti.

-No ei sitten, sanoi Muhir, odotellaan sitten. Nyt kestää pitkään ennenkö päästään omiin viisiöihimme Tukholman keskustassa. Mä haluisin kuitenkin kuus tai seitsemän huonetta, kammoan suljettuja paikkoja, joissa on vähän tilaa.

-Kyl ne sulle järkkää, sanoi Ahmed, sanot et sul on klaustrofobia niin saat seitsemän huonetta ja 200 neliötä.

-Eiks se oo agorafobia? kysyi Muhir

-Ei ollut, sanoi Öbröm, se on klaustrofobia

Mumed oli päässyt jo yhdeksäänsataan. Kohir söi päärynää. Hän leikkasi sitä paimentolaisveitsellään, jonka oli salakuljettanut Ruotsiin.

-Sun pitäis olla valmiudessa, sanoi Ahmed

-Mä ehdin syödä tän päärynän ennen kuin toi pääsee tuhanteen.

Nyt alkoi varsinainen hulapaloo

-Sä paljastit sille, huusi Ahmed. Seuraavan vastauksen. Sä oot petturi, Kohir. Muhir ja Öbröm kävivät Kohiriin käsiksi. Sven haki köyden Kohirin kädet sidottiin selän taakse. Hän istui lattialle.

-Nyt matkit ankkaa, komensi Ahmed

-Kvak, kvak, kvak, sanoi Kohir

-Siis sun pitää kans hyppiä kuin ankka, Ahmed sanoi

-En mä voi, sanoi Kohir, kun kädet ovat selän takana

-Se voi pitää paikkaansa, sanoi Öbröm

-No millä eläimellä on kädet selän takana, kysyi Ahmed, matkikoon sellaista

-On aika vaikee keksiä, sanoi Dallas, mut olisko mustekala?

-Mustekala? ihmetteli Ahmed, nehän on lonkeroita eikä käsiä. Eikä mustekalalla ole selkää.

-On niillä, väitti Dallas

-Ei ole, se ei kuulu selkärankaisten lahkoonkaan, sanoi Ahmed

-Jaa, sanoi Dallas, jaa…joo…niin

Mietittiin tovi ja sitten tovi

-Kato netistä, ehdotti Yhyrem….

-Ei löydy, sanoi Ahmed

-Mut ankallahan on siivet, nehän ovat melkein selässä, Yhyrem keksi

-No sitten se ankka, sehän oli oikein alusta alkaen, Ahmed sanoi, Kohir, oo ankka

Kohir yritti ja kaatui lattialle

-Nyt se on käärme, sanoi Dallas

-Päästetään se nyt irti, sanoi Ahmed. On jo myöhä. Meidän pitää jatkaa huomenna mihin jäätiin. Kello kuus. Koitetaan nyt keksiä projektille nimi. Koittakaa nyt kotona miettiä. Ettei homma tyssää tähän. Mitä mä sit sanon Yussufille?

Muut nyökkäilivät ja lähtivät kohti ovea. Porukka lähti ulos. Ahmed ja Mumed jäivät jäljelle. He asuivat samassa taloudessa.

-Mä halun pizzaa, sanoi Mumed

-Ota jääkaapista, sanoi Ahmed

-Yks olutkin tekis hyvää

-No, ota nyt se olutkin

II

Kohir oli mennyt lääkäriin. Hänellä oli puolipäiväinen peiteduuni pizzapaikassa, eikä hän viitsinyt mennä sinne tänään. Eikä huomenna. Ei viikkoon. Siksi piti saada sairaslomaa. Kohir mietti ollessaan odotusjonossa mitä valittaisi. Paras oli tietysti valittaa ahdistuksesta, joka syntyi, kun joutui kotimaastaan pois pakolaisena. Vaikka Kohir ei tietysti mikään pakolainen ollutkaan. Hänhän oli solun jäsen. Vuosikurssinsa priimus. Hän mietti, miksei ollut saanut komennusta USAhan. Mutta Yussuf ja muut päättivät. Kai siihen oli syy.

Solu vaikutti kuitenkin aika tehottomalta. Ahmed, joka oli solun päällikkö, oli jotenkin saamaton. Kohir mietti, miksi hän ei itse saanut olla solun päällikkö? Olisi ollut rähinää ja räiskettä koko Tukholma ja Ruotsi olisi jaloillaa. Nyt he hiipivät kuin rotat viemäreissä, piileskelivät kuin rikolliset, ja aina kun piti yrittää jotain Yussuf oli vastaan.

Kohirin nimeä huudettiin. Nyt hän pääsi vastaanotolle. Lääkärinä oli varmaan 180 cm pitkä blondi naislääkäri. Pitkä tukka roikkui valtoimenaan hartioilla. Tyypilliset pohjoismaiset piirteet. Siniset silmät, suora nenä ja iho valkoinen kuin maito. Kohir itse oli tuskin 160 cm pitkä. Tukka oli musta ja laineikas. Iho rusertava.

Nainen kätteli ja pyysi istumaan. Kohir istui aaltoilevalle puutuolille, jolla ei ollut pehmusteita. Nainen taas istui punaisella, pehmustetulla tuolilla, joka pyöri. Nainen, jonka nimi oli Birgitta, pyörittelikin itseään tuolilla niin, että kauniit pitkät sääret näkyivät. Kohir tuijotti niitä ja nielaisi. Nainen kysyi

-Pidätkö näkemästäsi?

Suora kysymys sai Kohirin menemään lukkoon. Toisin kuin muut maanmiehensä, hän ei ollut sillä tavalla lipeväkielinen. Hän oli Kohir, taistelija. Hän kesti nälkää, kuivuutta ja janoa. Mutta tällä naisella ei ollut Burkhaa, ei huivia. Kaikki näkyi.

-Tuota…sai Kohir vaivoin sanotuksi…pidän

Nainen hymyili. Oikein herttaisesti. Mutta mitä tämä oli? Hänhän oli lääkäri, tämä nainen. Eihän lääkärissä pitänyt näin olla. Lääkäri kysyi vaivoja. Mutta ehkä täällä oli tapa toinen? Ehkä lääkärit tekivät näin?

-Voitaisiin tehdä näin, sanoi Birgitta, minulla on nyt ruokatunti. Vastapäätä on pizzeria. Tarjoan sinulle pizzaa. Voit kertoa huolesi siellä minulle. Sopiiko? Sitten meillä on enemmän aikaa pohtia ongelmisiasi.

Birgitta nousi ja riisui lääkärintakkinsa. Hänen paitansa oli liian lyhyt. Kohir näki naisen navan, pehmeän vatsan. Hän nielaisi taas.

Kohir jäi hämmentyneenä istumaan

-No? sanoi Birgitta

Kohir nousi. Hänet talutettiin kuin lammasta teuraaksi. Vastapäiseen pizzeriaan. Mustafa oli siellä töissä. Tarjoilijana. Toivottavasti ei tänään. Mutta Mustafa oli. Mustafa tuijotti Kohiria suu auki, kun tämä iso ruotsalainen blondi talutti Kohirin ikkunapöytään. Kohir oli huolestunut. Ikkunapöytä. Kuinka moni veli menisi siitä ohi ja näkisi hänet. No ei se vielä mitään, mutta solun jäsenet. Häntä epäiltäisiin vakoojaksi, hän joutuisi vakoojatestiin niin kuin Mumed.

-Mitä saa olla? Mustafa oli yhtäkkiä kärppänä paikalla.

-Pizzaa, kaksi pitsaa, kinkkua, juustoa, katkarapuja, sientä. Kaksi. Vai haluatko jotain toista, Kohir, Birgitta kysyi kuin vanha tuttu

-Joo, joo, samaa…Kohir änkytti

Mustafa tuijotti Kohiria kun pizzassahan oli kinkkua

-Juomaa?

-Punaviiniä tietysti, sanoi Birgittaa

Mustafa kääntyi Kohirin puoleen

-Joo ,joo, samaa

Mustafa meni toimittamaan tilausta kasvot rypyssä. Birgitta hymyili. Kauniit valkoiset hampaat olivat rivissä kuin sissit sissiosasto sulkeisissa. Oliko ne valkaistut? Kohir mietti. Katse harhautui kohti naisen rintoja. Mamma mia, kuuli Kohir äänen itsessään. Kuka sen sanoi? Se oli Yussufin ääni.

Birgitta hymyili ja kysyi saaden Kohirin katseen pois harhailemasta

-No Kohir, mikä on vaiva?

-Olen niin onneton, Kohir väitti

-Ja miksi?

-Täällä Ruotsissa en tahdo oikein kotiutua. Olen yksin. Irrallaan. Ei ole tuttuja, ei mitään. Kaikki on…kaaosta

-Se on yleistä maahanmuuttajilla, sanoi Birgitta hymyillen

-Minulla pitäisi olla perhe…lapsia…sukulaisia…tuttavia

-Ja niitä ei ole? Birgitta vahvisti. Sitten hän jatkoi

-Mutta Kohir, minäkin olen ystäväsi

Kohir katsoi Birgittaa

-Mutta sinä olet lääkäri…ja vääränrotuinen

-Vääränrotuinen, mietti Birgitta, mitä sinä tarkoitat sillä?

-Tarkoitan kulttuurieroavaisuuksia. Sinulla ei ole liinaa päässä, ei burkhaa. Sinä näyt.

-Etkö pidä siitä, että näyn?

-Joo kyllä, mutta kun…se on erilaista. Äiti aina varoitti naisista, joilla ei ole burkhaa.

-Meillä Ruotsissa ei naiset käytä burkhaa, valisti Birgitta

Pizza tuli höyryävänä heidän kummankin eteen. Mustafa kaatoi punaviinin. Kohir kävi pizzan kimppuun. Hotki sitä oikein.

-Onko se hyvää? kysyi Birgitta

-On

-Tiedän mitä tehdään, sanoi Birgitta Kohirille. Tarvitset psykoterapiaa. Minä voin antaa sinulle. Tulen kotiisi käymään. Nyt aluksi joka toinen päivä. Osoite minulla on jo. Annoit kai sen tuolla ilmoittautumisessa. Kello kuusitoista. Aloitamme huomenna.

Birgitta joi punaviiniä ja tarttui hellästi Kohiria käteen. Oli kuin sähkövirta olisi mennyt Kohirin lävitse. Kohir tärisi. Toivottavasti sitä ei huomattu. Hikikarpalot alkoivat muotoutua otsaan.

-Kyllä me tästä selviämme, Birgitta sanoi pehmeästi.

Kohir otti punaviinilasin ja joi. Ison kulauksen. Se oli alkoholia, mutta vähät siitä. Pizzassa oli sianlihaa, nyt Kohir tajusi, mutta vähät siitä. Birgitan hellä kädenote tuntui kuin kahleelta. Kuin se olisi imenyt kaikki taistelijan voimat himputtiin. Sen sijaan nivuksissa alkoi tapahtua jotain. Kohir pinnisti. Mietti Jihadia. Mietti sotaa, arabivallankumousta. Ei auttanut. Birgitta silitti Kohirin kättä pahentaen asiaa. Hän hikoili ja punoitti. Punoitus tuli punaruskean ihon läpi ja antoi kasvoille oudon värin.

-Kyllä sinä raukka olet ahdistunut, Birgitta sanoi, näytätkin sairaalta

-Niin olen…sopersi Kohir

-Pitäisikö minun jo tänään tulla kotikäynnille? kysyi Birgitta

Kohir muisti, että kuudelta oli solun määrä kokoontua

-Ei tänään…Kohir sammalsi…minun pitää mennä solun kokoukseen

Se lipsahti. Voi kamelinkyttyrä. Tuli sanottua solu. Huomasiko Birgitta?

-Mikä on solu? Birgitta kysyi

-Se on sosialidemokraattinen luento-opisto, Kohir keksi nopeasti

-Mutta ethän ole aivan yksin sitten, Birgitta sanoi

-Olen ainoa siellä. Kohir sanoi

-Me voimme mennä sinne sitten yhdessä, kannatan sosialidemokratiaa.

-Öh..öh, änkytti Kohir…joo, ehkä

-Sinä olet söpö, sanoi Birgitta ja hymyili, pidän sinusta

Kohir nousi. Yskäisi

-Minun kai pitää mennä

-No, aloitamme huomenna sitten hoidon, sanoi Birgitta, ja hymyili nousten ylös. Pituusero oli silmiinpistävä. Kohir kätteli ja käveli ulos. Hän käveli katua pitkin. Sitten lähti juoksemaan. Juoksi minkä kintuista lähti. Sitten jäi läähättämään johonkin vanhankaupungin kulmaan.

Jotain unohtui. Niin, se sairaslomatodistus.

-Voi taateli, Kohir kirosi

III

Oltiin taas Mumedin ja Ahmedin luona jatkamassa solun kokousta. Ahmed aloitti kokouksen sanomalla

-Meillä on paljon asioita tässä puitavana, kuten nyt se projektin nimi, mutta on tullut uusi ongelma. Mustafa sanoi että Kohir olisi nähty pitkän ruotsittaren kanssa pizzeriassa, syömässä sianlihapizzaa ja latkimassa viiniä. Mitä sanotte tästä?

Seurue kohisi, sitten se alkoi mylviä ja vaati Kohirille vakoojatestiä. -Mutta Mumed ensin, huusivat Ibrahim, Dallas, Murhir, Öbröm, Yhyrem, ja Sven yhteen ääneen.

Nyt pistoolia sai pitää Öbröm. Hän hymyili pilkallisesti Kohirille, jota raivostutti

-No niin, Mumed, aloitti Ahmed. Kuka on kansan vihollinen numero yksi?

-USAn presidentti, vastasi Mumed epäröimättä ja oikein

-Se meni hyvin, sanoi Ahmed.

-Seuraavaksi; kuka on Ruotsin presidentti?

-Ei sitä oo, sanoi Mumed, on vaan kunkku

-Noi on liian helppoja, protestoi Kohir

-Okei, sanoi Ahmed. Mikä on harakan latinalainen nimi?

-Pica pica, sanoi Mumed epäröimättä

-Tuon olette sopineet, nurisi Kohir. Tehän ootte täällä kaksin. Mikä homma se nyt on sanoa toiselle…

-Mitä sä oikein selität? sanoi Ahmed. Että mä kertoisin vastaukset etukäteen Mumedille. Kuinka voit epäillä sellaista?

-No kuka nyt tietää, että pica pica on harakka? Sanokaa sitten joku, mikä on vaikka kamelin latinalainen nimi?

Hiljaisuus vallitsi. Kohir huokaisi

-Katotaan netistä, näyttää olevan Camelus bactrianus, siis kaksikyttyräinen, sanoi Öbröm

-Se ei tiennyt, sanoi Kohir

-Enhän minä kysynyt, sanoi Ahmed

Muutkin alkoivat nurista ja Ahmed antoi periksi

-No okei, rangaistus on pudottaminen parvekkeelta, mutta ekasta kerroksesta, koska oli vain yksi virhe

-Miten niin? Kohir sanoi, virhe on virhe ja vakooja on vakooja

-Yussufin määräys, sanoi Ahmed, kun putoaa ekasta tai mistä nyt vaan kerroksesta, puhdistuu syyllisyydestä.

-No kuinka korkealla eka kerros on? kysyi Kohir

-Yhden metrin korkeudessa, Ahmed sanoi

Kohir tuhahti

-Nyt on sun vuoro, sanoi Ahmed

-Älä nyt vaan kysy latinalaisia nimiä, Kohir sanoi

-Mitä tahansa voidaan kysyä, sanoi Ahmed, siis, milloin Wilhelm Oranialainen III syntyi?

-Häh? sanoi Kohir

-Niin, niin, eka kysymys, milloin se syntyi? Vastaa.

-Vihjaa vähän, onks se kuollut? kysyi Kohir

-Okei, sanoi Ahmed, on kuollut

-No joo, silloin se on syntynyt ennen tätä päivää, mutta varmaankaan ei 1000-luvulla, eihän?

-Sähän yrität lypsää, sanoi Ahmed, vastaa

-No, arvataan sitten, 1651, Kohir sanoi

-Väärin, sanoi Ahmed tuijottaen tuimasti Kohiria, se oli 1650

-Siinähän on vain vuoden ero, kyllä kai sen nyt voi hyväksyä

-Ei voi, Ahmed sanoi

Kohir vaati käsiäänestystä. Kaikki kannattivat hyväksymistä paitsi Ahmed.

-Mä soitan Yussufille, sanoi Ahmed loukkaantuneena ja poistui huoneesta. Viiden minuutin kuluttua hän ilmaantui voitonriemuisena

-Yussuf ei hyväksy vastausta. Siirrytään toiseen kysymykseen

-Minkä kahden kromosomialueen siirtymä esiintyy Ewingin sarkoomassa?

-Häh? kysyi Kohir, en mä tiijä

-Ahmed pyöritti nettiä. Se on 11 ja 22 kromosomit

-Enhän mä oo lääkäri, Kohir sanoi. Epäreilu kysymys.

-Sä et tiennyt, Ahmed sanoi voitokkaasti.

-Olisit sä ite tiennyt? Kohir kysyi

-Mä en oo epäilty, sanoi Ahmed ja jatkoi. Nyt seuraava kysymys. Monta sinfoniaa Cesar Franckilla on?

-Jassoo, sanoi Kohir, olipa taas kysymys ja ihan meidän kulttuuriamme

-Vihollinen on tunnettava, sanoi Ahmed ankarasti

-Oliskohan noita 11? sanoi Kohir

-Ei ole kuin 1, d-molli, Ahmed sanoi voitokkaasti

Kohir huokasi ja kysyi

-Oot sä kuullut sen sinfonian Ahmed?

-Miksi olisin? Ahmed sanoi, se ei oo meidän kulttuuriamme

-No kun kysyit

-En mä kaiken maailman sinfonioita jouda kuulla, Ahmed sanoi, en oo kuullut yhtäkään, hah haa

-Mut silloinhan sä et tunne vihollista, intti Kohir

-Se on sitten kuultava. Ensi kokouksessa kunnellaan Cesar Franckin sinfonia. Ja kaikki paikalla, Ahmed sanoi

-Seuraavaksi, jatkoi Ahmed, mikä on Etiopian väkiluku?

-Minä vuonna? Kohir kysyi

-Viimeisen väestölaskennan mukaan

-Osaaks ne laskee siellä? kysyi Kohir

-Totta kai ne osaa, sanoi Ahmed

-Mistäs