Kaunis maailma

By TaoLin

Maailma on täynnä ihmeellisiä katseita, joista voi löytää itsensä uudenlaisena ja vieraana. Joskus yksi katse muuttaa kaiken.
Tuntematon mies kutsuu Merjaa kaunottareksi lumisessa metsässä. Mirella kohtaa luentosalissa ihailijan, joka saa hänet tuntemaan itsensä pitkästä aikaa ihanaksi. Äiti katsoo tytärtään ruuhkabussissa näkemättä hänen ahdinkoaan.
Koskettava ja herkkävireinen novellikokoelma kertoo ihmisistä, jotka kaipaavat nähdyksi tulemista. Katse voi paljastaa vaikean totuuden, mutta myös kutsua uuteen alkuun.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jan 31, 2024
• ISBN: 9788727116914

Book preview

Kaunis maailma

Cover image: Shutterstock

Copyright ©2019, 2023 TaoLin and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788727116914

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Kiitos Alfred Kordelinin säätiölle kirjallisuuden apurahasta tämän teoksen tekemiseen.

Prologi

Tuuli puhaltaa sinne tänne ja kysyy ihmiseltä: Kuka sinä olet?

Mielen peili vastaa: olen muistoni, roolini, nimeni ja työni, olen kirjaimin kirjoitettu.

Henki vastaa: olen sydän ja sielu.

Ihminen itse sanoo: en tiedä, en näe. Pelkään kuolemaa.

Tuuli pyyhkii peilin, jatkaa matkaansa ja laulaa:

Mikä kaunis maailma!

Muistoja

Retki

Merja teki rutiiniretkensä. Taivas oli kirkas ja päivä upea. Lämpötila oli lähellä nollaa, vaikka oli syvä talvi. Metsä oli rauhallinen ja maa lumen peittämä, aurinko heijastui lämpimänä puiden riveistä. Puiden oksat välkkyivät hopeisina keskellä valkoista hiljaisuutta.

Äkkiä Merja huomasi sivuladulla hiihtävän miehen.

Tämä sivakoi häntä kohti ja huudahti hänelle:

Kaunotar, voisitko auttaa, täällä ei ole ketään muita!

Mies pysähtyi Merjan eteen ja pudotti sauvat viereensä hangelle. Sitten hän kaivoi esiin jäykistyneen sukuelimensä.

Merja hämmentyi ja tottumuksesta, samoin kuin hän usein teki hyväntekeväisyystilaisuuksissa, kysyi: Miten voin auttaa?

Suuhun vain, mies vastasi hymyillen, ja hänen kasvonsa hehkuivat punaisina reippaan liikunnan ansiosta.

Oi, sinähän olet ihan täynnä…, Merja sanoi ja polvistui, otti miehen kalun suuhunsa ja imi.

Oi, beibi, multa tulee…, mies mumisi.

Lämmin aine tulvi Merjan suuhun, se tuntui oksettavalta, ja hän sylki sen pois. Neste katosi hetkessä lumeen. Mies sulki vetoketjunsa ja otti sauvat maasta.

Kiitos, kaunotar, mies sanoi ja jatkoi matkaansa.

Merja seurasi miehen kulkua, kun tämä katosi näkyvistä lumisten puiden sekaan.

Auringon loiste sai lumen kimmeltämään, ja Merja muisti koulussa selkäänsä osuneen lumipallon sekä karkeat huudot ja naurut: Valas, valas! Hän kääntyi ja näki saman laihan, näädän näköisen pojan, joka oli ennenkin kiusannut häntä. Hän oli juossut kotiin pää painuksissa ja itkenyt yöllä kädet nyrkissä saamatta unta. Aamulla ennen oppitunnin alkua hän käveli kiusaajan luokkaan. Hän asteli suoraan pojan eteen. Poika tuijotti lähestyvää Merjaa aavistamatta mitään. Merja tarttui häntä paidasta ja löi kasvoihin. Luokkaan laskeutui hiljaisuus. Merja sanoi tärisevällä äänellä: Katsotaan uskallatteko vielä heittää minua pallolla! Sitten hän kääntyi ja poistui luokasta. Sen jälkeen häntä ei enää kiusattu siinä koulussa.

Merja hymyili muistellessaan tätä yläasteella tapahtunutta kohtausta.

Hän katsoi yhä miehen poistumissuuntaan, mutta metsä esti häntä näkemästä etäälle. Puiden oksat välkkyivät hopeisina keskellä valkoista hiljaisuutta.

Merja käveli kotiin kevyin askelin. Eteisessä hän seisoi pitkän aikaa peilin edessä ja nautti näkemästään punaisesta takista, mustasta villahatusta ja hänessä vallitsevasta hyvästä olosta.

Hän sanoi minua kaunottareksi, ja hän oli komea, miellyttävä mies! Merja ajatteli istuessaan sohvalla.

Hän katsoi ikkunasta ulos. Auringon valo heijastui metsän puurivistön takaa.

Bussimatka

Hämärä verhosi kaupungin. Tihkusade lankesi maahan hiljaa. Alli seisoi bussikatoksessa. Onnikka oli myöhässä, ja katoksen alle oli kerääntynyt jo kourallinen muita kyydin odottajia. Lopulta bussi 550 suhisi Allin eteen ja hän nousi siihen.

Äiti, en pysty, en pysty, minun on pakko päästä vessaan, Allia lähellä istuva tyttö sanoi. Tyttö oli kookas, mutta hänellä oli lapsen kasvot, kädessä Nintendo.

Kyllä sinä pystyt. Tulemme ihan pian perille, tytön äiti vastasi.

Tyttö puristi jalkojaan yhteen. Alli hermostui seisoessaan. Bussissa monet näpräsivät kännyköitään, toiset juttelivat keskenään. Jotkut tuijottivat ilmeettöminä eteenpäin tai ulos. Vesisade ripsi likaisiin ikkunoihin ja vesivirrat muodostivat pieniä harmaita kukkasia. Kuljettajan takana olevan kopin seinällä oli rockbändin mainos: Metallin jumalat takaisin maan päälle Helsingissä.

Tyttö horjui puolelta toiselle, katsoi äitiään ja puristi pelikonetta.

Äiti, se tulee pian. Ei ole minun syyni jos se tulee, tyttö valitti. Hän pidätti hengitystään, ja hänen ruskeat silmänsä olivat täynnä pyyntöä. Tunnelma tytön ympärillä oli tiivis ja levoton, ja ajoittain sade iski ikkunoihin ja sitten taas heikentyi. Allin rintaa purist, ja hän laittoi jalkansa ristiin.

Odota kultaseni, vielä on yksi pysäkki, äiti sanoi ja katsoi tätä rohkaisevasti.

Bussi pysähtyi. Tien toisella puolella oli junarata ja sen takana asuntoja. Ihmisiä meni ja tuli. Ovi sulkeutui. Linja-auto tärisi hetken tihkusateessa, lähti sitten liikkeelle, mutta äiti ja tyttö istuivat yhä paikoillaan.

Allin korviin kaikui tytön ääni: Aiti.

Jumala auttaa, Alli kuiskasi itsekseen. Sade jatkui yhä. Levottomuus tulvi yli äyräittensä ja otti