Riitta Uosukainen: Punainen vaate

By Aino Suhola

Riitta Uosukainen (s.1942) on poliitikko, joka ei aktiivivuosinaan jättänyt ketään kylmäksi. Toiset ihastelivat, toiset kauhistelivat sanavalmista ja voimakastahtoista kokoomuspoliitikkoa. Mutta minkälainen Uosukainen mahtaa oikeasti olla? Mitä hän ajattelee vuoden 2000 presidentinvaaleista, jolloin ei tullut valituksi? Mikä vaaleissa meni tuolloin pieleen?"Riitta Uosukainen. Punainen vaate" on toimittaja Aino Suholan mukaansatempaava elämäkerta Uosukaisesta. Politiikan lisäksi kirja raottaa verhoja muun muassa Uosukaisen ja Topi-puolison suhteeseen.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Aug 25, 2021
• ISBN: 9788726897036

Book preview

Hurja akka alkunainen

J oskus hän napsahtaa kiinni kuin isoäidin käsilaukku.

Silloin hän on Mona Lisa, Lumikuningatar ja Sivullinen. Kaunis, etäinen, pelottava ja kiehtova. Cool, niin kuin hän haluaisi olla. Eteerinen, eikä mikään renessanssi-ihminen, joka ei mahdu vakavikkojen maan nuivanharmaisiin raameihin.

Mutta ei siitä mitään tule. Eikä hän sitä oikeasti tahdo. Vaikka epätoivo saapuu yhtä varmasti kuin nuoren opettajan kuolema joka sunnuntai klo 22.10, äiti Kiljusena hän siitä ylös nousee.

Samalla intohimolla, jolla omasta mielestään osaamaton ja taitamaton opettaja putosi identiteettikriisiin ja kuoli kasvoilleen vuoteelleen kymmeneksi minuutiksi sunnuntai-iltaisin, hän ilmoittaa epätoivoon ehdittyään, että on tämä elämä niin jännittävää, ettei hän haluaisi heti kohta kuolla.

Siinä sätkii elämässä niin kuin äiti Kiljunen päälle ommellussa juhlapuvussaan silityslaudalla, kun isä Kiljunen silittää. Huutaa, nauraa ja sanoo Herra armahda!

Aino rakas, ei täst mittään tuu, hän sanoo ja lyö kämmenellään pöytään.

Murrekirjaa tästä ei tule, hän sanoo ja katsoo kolmoskatseella. Niin kuin sillä olisi mitään merkitystä, millä kielellä tai murteella. Espanjaa tämä ihminen on umpisuomalaisille.

Mikään hänessä ei ole tavallista. Korvatkaan.

Lääkäri oli kansakoulun lääkärintarkastuksessa huutanut opettajalle, että tulkaapa katsomaan, kuinka tällä tytöllä on kauniit korvat!

Minä olin laiha, ruma, alipainoinen lapsi, mutta minulla oli kauniit korvat, ja opettajankin piti sanoa, että niin ovat.

Hurmioituneen huvittunut ilme leviää hänen kasvoilleen ja huulilta leiskahtaa sanaton viesti, että siitäs sai. Paitsi, että ei hän ruma ollut. Tietenkään. Mutta eihän siinä mitään draamaa ole, jos kauniilla tytöllä on kauniit korvat. Ja draamaa pitää olla.

Elämässä pitää olla proteiinia, sanoi Orvokki Aution Pesärikon Ilmikin, ja Riitta Uosukaisessa on sen verran pohjalaista verta äidin puolelta, että proteiinia on. Tosin Pohjanmaan sukujuuria koskevien tutkimusten suunta käännettiin etelää kohti, ennen kuin Aho ja Pekkarinen tulevat vastaan.

Kauhu olisikin molemminpuolinen. Sukukokouksessa Riitan puhuessa pojat pitelisivät kättään silmiensä edessä ja pyytäisivät niin kuin Pikku-Pietari Isä Jumalalta, että oisiako työ hyvä ja kääntäisiä selkännä, kun tuo valo niin huikaisee.

Paitsi että on puhuttava miehistä. Puheenjohtaja Aho on loukkaantunut, kun puhemies on pojitellut. Eduskunnan käytävällä median edustajat olivat tiedustelleet, miten Esko Aho on osallistunut puhemiesneuvoston työskentelyyn ja rouva puhemies oli sanonut niin kuin lettujen kanssa lastaan odottava äiti, että ei ole poikaa näkynyt.

Asiallisempaa ja täsmällisempää olisi ollut sanoa, että kansanedustaja Aho on ollut läsnä yhdessä 64:stä kokouksesta.

Aino rakas, ei täst mittään tuu!

Pöytä parahtaa ja hän tulee melkein sen yli. Hän nousee tuolilta ja kävelee keinahtelevin askelin ympäri huonetta, etsii tuohtumukseltaan sanoja.

Ihmiset kuolevat sotaan ja nälkään, jollakin on nälkä tässäkin maassa, mutta ahot pahoittavat mielensä pojittelusta ja marjaanakoskiset siitä, että eivät saa eduskunnan kyselytunnilla puheenvuoroa niin usein kun haluaisivat. Ja media pyörittää näitä kolme päivää pääuutisissa.

Herra armahda.

Taasen hän kuolee. Mutta hän toipuu uskomattoman nopeasti. Kuolemien keskellä hän elää vikkelään siin välis niin kuin arkensa juhlien lomassa. Hän on aina valmis elämään ja kuolemaan. Hänellä on kaikki tarpeellinen muassaan. Evakkopussukassa koko elämä.

Sellainen pelottomuus kauhistuttaa.

Tämä on tahmatassujen tasavalta! hän huutaa kolmella huutomerkillä ja pöytä vetää hartiat kyyryyn lyönnin alta.

Eihän tästä mitään tule, kun ihan tavallinen on tavatonta, sanoo tasavallan toinen ja Topin ensimmäinen tulisieluinen puolustaja. Oikeudelle, totuudelle, hyvyydelle ja kauneudelle, hän sanoo ja nostaa samppanjalasin taivasta vasten.

Kili. Kili.

Ne, jotka ovat nähneet hänet vain hienossa kostyymissä ja lakki kallellaan, luulevat, että hän on yksilölajin edustaja, mutta jos joku uhkaa hänelle rakasta asiaa niin kuin isänmaata tai ihmistä, hän heittäytyy kiekon eteen kuin SaiPan pelottomin puolustaja.

Mie ällistytän ihmisiä, hän sanoi iloisesti, kun tuli televisiosarja Kotikadun nauhoituksista.

Isän ällistytin syntymällä yksinäni kesken ilmahälytyksen valmiiksi äidin sänkyyn, kun isä etsi apua Jääskessä. Siksi isä sanoi minua aina desantiksi.

Riitta on isän tyttö, isän kainalossa kirjaa kuulemassa, isän pyörän tarakalla kotiin matkaamassa. Isä rakasti hänet ehdoitta vahvaksi, eikä äidinkään hyväksyntä ollut ehdon takana. Hän on aina ollut hyvin itsessään vapaa, siksi häntä hämmästyttää puhe ehdollistetusta hyväksynnästä, joka yleensä kuristaa poliitikkoa kuin kaulan ympärille kiertynyt lakana.

Kentältä soitettiin, hän puuskahtaa. Niinhän sitä kuuluu sanoa, jos ei itse uskalla mieltä olla. Minua todella häkellyttää tämä ehdollistaminen. Muistan, kun sain pienenä lammasturkin ja joku kysyi, sainko sen sen tähden, kun oli hyvä todistus ja minä sanoin, että minä sain sen sen tähden, kun oli kylmä!

Ehdoitta rakastettu tulee siksi, joka on. Vaikka villiksi ja vapaaksi. Ei ole sopeutuvainen, ei mahdu raameihin, sätkii silityslaudalla, saa pöydälle hartiat ja parlamenttivierailuillaan miehet pitkin maailmaa polvilleen.

Vain kerran äiti häntä häpesi. Olin kaksivuotiaana evakossa Lempäälässä, minut rokotettiin ja minä sanoin perkele. Minä olin nähkääs pienenä vilkas, hän kuiskaa niin kuin kertoisi salaisuuden.

Alakoulu ja auskultointi takkusivat samasta syystä. Alakoulun opettaja ei sietänyt vilkasta lasta ja auskultoinnissa hän enimmäkseen istui käsiensä päällä, ettei olisi ihmetellyt, kysynyt ja kyseenalaistanut, koska oli päättänyt saada kiitettävät paperit.

En ollut sopiva alakoulussa. En ollut sopiva auskultoinnissa. Sanoin, että saahan nuo rillit ja Marttakengät ja salkun, jos se alalle sopivuus on siitä riippuvainen. Minä itkin kuin vesiputous ja kysyin, oletteko te sitä mieltä, että minä en sovi alalle. Ymmärtääkseni minulla siitä erilaisuudesta olisi hyötyä luokkatyössä.

Hyötyä oli. Hän on unohtumaton oppilaillensa.

Kyllä se tausta oli aika uskomattomankin hyvä, hän sanoo hartaasti ja pysähtyy muistamaan kotiaan. Meijän Reino, hän huokaa niin kuin äitinsä Aune Maria, ihailua täynnä.

"Isä ja äiti tykkäsivät toisistaan tosissaan. Rakastivat ja riitelivät. Se tuli ja palo joka suhteessa kuului asiaan. Isä piti äidin hyvällä tuulella, kun hän oli tumma ja tulinen. Äiti