Villi, vapaa ja vaarallinen

By Pia Oinonen

Kun ihastus työkaveriin kasvaa pelottavan suureksi...Mira on nuori nainen, joka työskentelee terveyskeskuksen ajanvarauksessa. Työpäivistä ei vain tahdo tulla enää mitään, koska Mira on menettänyt sydämensä terveyskeskuksen hurmurilääkärille, tummasilmäiselle Janille. Kun Jani edes kävelee Miran ohi, Mira on ihastuksesta päästään pyörällä. Mutta Jani on tunnettu naistenmies, joka on kaatanut suuren määrän neitoja. Onko Mirasta kesyttämään Jania? Vai haluaako Jani olla vain villi ja vapaa?Villi, vapaa ja vaarallinen on rakkauskertomus täynnä tunnetta.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Dec 28, 2022
• ISBN: 9788728542552

Book preview

Villi, vapaa ja vaarallinen

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1995, 2023 Pia Oinonen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728542552

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

E t sinä voi olla tosissasi! Jonna kuiskasi minulle. – Jani Tamminen! Meidän Janimme! Miten kukaan voi olla rakastunut siihen! Sehän on kuin oksennettua suklaata!

– Eikä ole, minä sihahdin hampaitteni välistä. – Ei ainakaan minun mielestäni.

Jonna pudisti päätään ihmeissään ja katsoi minua säälivä katse silmissään.

– Mutta miten sinä voit olla rakastunut Janiin? hän kysyi hiljaisella äänellä. – Kyllä kai sinäkin tiedät, minkälainen arvon lääkäri on!

Nyökkäsin masentuneena. Ei minulle ollut jäänyt epäselväksi Janin luonne. Hän oli villi, vapaa ja vaarallinen. Ja hyvin paljon naisiin menevä.

– Voi Mira! Jonna huokaisi ja nousi ylös. Minä tein samoin. Otimme kahvikuppimme ja veimme ne tiskialtaaseen. Kahvitunti oli ohi. Palasin toimistokoppiini ja päästin Virpin puolestaan tauolle.

– Ei tullut puheluita, hän kertoi lähtiessään.

Jonnalla oli jo asiakas odottamassa – viimeisillään oleva ensisynnyttäjä. He sulkeutuivat Jonnan huoneeseen. Minä selailin potilaskortteja ja palautin aamuiset paikoilleen. Puhelin soi.

– Jussinniemen terveyskeskus. Ajanvaraus. Päivää.

Joku äiti olisi ollut tuomassa tyttöään nuhan takia lääkärille, mutta jouduin ilmoittamaan hänelle, ettei lääkäriaikoja ollut enää iltapäivälle.

– Soittaakaa heti huomenaamulla kahdeksalta, pyysin.

– Eikö nyt sitten jo voi varata aikaa huomisaamuksi? nainen tivasi ja taustalta kuului lapsen itkua.

– Ei, valitettavasti, vastasin ja odotin naisen kommenttia. Tulihan se sieltä. Aikani kuunneltuani pääsin sanomaan väliin:

– Valitettavasti tämä on käytäntö. Jos nuha pahenee tai tulee kuumetta, niin menkää sairaalan päivystykseen. Aukeaa kello 16. Kuulemiin!

Paiskasin luurin kiinni ja huokaisin. Puhelin pärähti heti uudelleen soimaan. Vastasin ja laitoin seuraavalle jonotussignaalin korvien iloksi. Hoidettuani puhelut aloin kaivaa esiin iltapäivän asiakaskansioita.

– Minä käyn asioilla, kuului ovensuusta pehmeä ääni. – Tulen takaisin puolen tunnin kuluttua.

Käänsin selkäni arkistolle ja katsoin Jania. Hänellä oli yllään vihreä maiharinsa ja farkut. Ruskeat silmät tuijottivat minua mustan hiuskuontalon alta.

– Selvä, minä sain sanottua.

Katsoin Janin poistumista ja minun teki mieleni huutaa. Ilosta tai surusta, sitä en tiennyt. Eikä sen ollut väliäkään. Kunhan vain olisin voinut huutaa! Minä rakastin häntä niin mielettömästi. Se oli mieletöntä, sillä terveyskeskuslääkäri Jani Tamminen ei totta vie ollut minun rakkauteni arvoinen! Ei kenenkään rakkauden arvoinen.

Jani oli tullut solumme lääkäriksi puoli vuotta sitten. Puolessa vuodessa hän oli ehtinyt käydä läpi lähes kaikki vapaat naiset solussamme. Nyt hän oli siirtynyt viereisen, Mäntymäen solun markkinoille. Jonna oli juuri kahvilla ollessamme kertonut nähneensä Janin elokuvissa Mäntymäen labrahoitajan kanssa.

Jonna saatteli odottavan äitinsä ulos ja tuli sitten kopilleni.

– Onko Lydiaa näkynyt? hän kysyi.

Minä pudistin päätäni. Odotushuone oli tyhjä.

– Lydian piti olla seuraava, Jonna sanoi jonkin verran huolestuneena. – Viikottainen verenpaineenmittaus. Missäköhän se on?

– Jospa se myöhästyy?

– Ei Lydia myöhästy! Sehän on aina täällä hyvissä ajoin! Eipä sillä taida olla muuta sosiaalista elämää kuin tämä viikottainen keikka tänne. Pitäisiköhän minun soittaa sinne? Jos sille on vaikka tapahtunut jotain. Kaatunut tai jotain muuta.

– Soita, minä sanoin ja ojensin luurin Jonnalle. – Minä katson numeron papereista.

Lydian paperit olivat edessäni ja kerroin numeron Jonnalle, joka näpytteli ne puhelimeen. Puhelin hälytti pitkään ja Jonna oli juuri laittamassa luuria pois, kun kuului vastaus.

– No, mutta Lydia! Päivää, täällä on terveydenhoitaja Jonna Mäki terveyskeskuksesta. Soitan tässä, kun ihmettelin, että missä se Lydia oikein on! Teidänhän piti tulla tänne mittaukseen kahdelta.

Jonna kuunteli Lydian selitystä, katsoi kelloaan ja nyökkäsi sanoen:

– Tulkaa heti kun ehditte. Minä olen täällä neljään. Hei hei.

Suljettuaan puhelimen Jonna sanoi:

– Oli iltapäivänokosilla. Onneksi ei sen kummempaa. Tulee, jahka saa kalossit jalkaansa. Kerrotko minulle sitten, kun hän on paikalla?

Nyökkäsin. Jonna katsoi minua tarkasti ja kysyi sitten:

– Oletko sinä ihan tosissasi sen Janin suhteen?

– Olen, minä mutisin. Puheenaihe ei kiehtonut minua ja minua harmitti, että olin kertonut Jonnalle ylipäänsä mitään. Mutta minun oli ollut ihan pakko saada purkaa itseäni ja Jonna oli paras ystäväni.

– Mitä sinä aiot tehdä asian hyväksi? Jonna kysyi.

– En minä tiedä, minä mutisin. – Kai