Vaarallinen lumous

By Pia Oinonen

Onko rakkaus täysin sokea?Raisa ei tiedä, mihin hänen pitäisi katsoa. Lääkäri Niko Linnalla on jäänsiniset silmät ja mustat enkelikiharat – tällä miehellä on omituista charmia. Mitä Raisan uudesta työstä lääkäriaseman puhelinvaihteen hoitajana mahtaa oikein tulla? Niko Linnalla on kuitenkin kyseenalainen maine. Miksi työtoveri kutsuu Nikoa käärmeeksi? Raisa ei mieti asiaa kovin paljon, sillä hän on täysin Nikon lumoissa. Pikkuhiljaa hänelle kuitenkin selviää lääkäriaseman suhdekuviot – ja samalla Raisa varmistuu siitä, ketä hän rakastaa oikeasti.Vaarallinen lumous on dramaattinen rakkaustarina Pia Oinoselta.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Dec 28, 2022
• ISBN: 9788728542576

Book preview

Vaarallinen lumous

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1995, 2023 Pia Oinonen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728542576

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Rikkaiden klinikka

E n yhtään ihmettele, että Juha valitsi juuri sinut kaikkien hakijoitten joukosta.

Mies nojasi pukuhuoneen oven pieleen. Hän oli pitkä ja hyvin hoikka, miltei laiha. Siniset silmät tarkastelivat minua arvioivasti mustien enkelinkiharoiden alta. Hänen silmänsä pyyhkäisivät minut ylhäältä alas, ja hän nyökkäsi hyväksyvästi.

– Sinä olet hyvännäköinen, hän totesi.

Minä jatkoin hiusteni kampaamista. Huomasin käsieni tärisevän jonkin verran, joten vedin kampaa nopeasti hiusten läpi.

– Minä olen Niko Linna, mies sanoi tullen pukuhuoneeseen ja ojentaessaan kätensä minulle.

Tartuin hänen käteensä. Hänen otteensa oli luja, ja tunsin käteni muuttuvan voimattomaksi ja tahdottomaksi. Samalla tavalla kuin hänen kätensä piti minua otteessaan, niin myös hänen silmänsä vangitsivat minut, enkä kyennyt puhumaan.

– Sinähän olet Raisa? Niko kysyi pehmeästi.

Nyökkäsin saamatta edelleenkään sanoja suustani.

– Tervetuloa taloon, Niko sanoi.

Vihdoin hän päästi käteni irti siirtäen samalla katseensa ovelle päin. Hetken ajan minusta tuntui, että pyörtyisin ja jouduin keskittämään kaiken tahdonvoimani pysyäkseni jaloillani. Tunsin pääni tyhjäksi kaikista ajatuksista.

– Tule sitten toimistoon, kun olet valmis, Niko sanoi lähtien pukuhuoneesta.

Minä käänsin katseeni peiliin. Silmäni hohtivat kuumeisina ja ihoni oli luonnottoman kalpea. Mitä tuo mies oli tehnyt minulle? Tunsin itseni sairaaksi, levottomaksi, huumatuksi. Oliko hän lumonnut minut?

Vaivoin sain itseni liikkeelle. Oloni tuntui kummalliselta, enkä tiennyt oliko tämä tunne miellyttävä vai ei.

– Sinä olet näköjään jo tavannut Nikon, kuulin Teijan sanovan tullessani ulos pukuhuoneesta.

– Miten niin? kysyin ja olin tyytyväinen huomatessani, että ääneni toimi sittenkin.

Teija seisoi huoneensa ovella katsellen minua säälivä ilme kasvoillaan.

– Kaikki naiset ovat tuonnäköisiä sen jälkeen kun he ovat tavanneet lääkäri Linnan ensimmäisen kerran. Näköjään myös sinä.

– Minkä näköisiä? minä kivahdin ja tunsin samalla veren syöksyvän takaisin kalpeille kasvoilleni.

– Voi pientä! Sehän osaa vielä punastuakin, Teija sanoi pilkallisesti. – Näköjään sinä olet viattomampi kuin miltä näytätkään.

– Mistä sinä puhut?

– En paljon mistään, Teija sanoi katsellen minua vaihteeksi viattomasti. – Annan sinulle vain hyvän neuvon: pysy erossa Nikosta, jos et halua polttaa siipiäsi.

– Seurusteleeko hän sitten sinun kanssasi? minä kysyin ja kirosin samalla uteliaisuuttani.

Teija naurahti katkerasti.

– Me emme seurustele. Minä en koskisi siihen käärmeeseen pikkusormellanikaan. Äläkä sinäkään koske!

– Miksi en?

Mutta Teija oli jo häipynyt huoneeseensa ja paukauttanut oven kiinni nenäni edestä. Lähdin toimistoon miettien, että voisi varmaan olla toisiakin tapoja aloittaa ensimmäinen työpäivä uudessa työpaikassa. Jos kaksi tulevaa työkaveria olivat jo saaneet oloni oudoksi, niin mitä päivä vielä toisi tullessaan? Tunsin liikkuvani heikoilla jäillä, enkä pitänyt tästä tunteesta ollenkaan.

Juha oli toimistossa odottamassa minua. Hän ei tehnyt oloani vaivaantuneeksi. Itse asiassa hän ei herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita.

– Huomenta, hän tyytyi sanomaan lyhyesti ja minä nyökkäsin.

Mitä ihmettä tässä paikassa oli – se sai minut mykäksi kuin mikäkin aivoton kana, jouduin jälleen ihmettelemään. Jännitinkö minä todellakin näin paljon ensimmäistä työpäivääni? Jotakin oli kuitenkin tehtävä. Enhän voinut olla tuppisuuna kaiken päivää. Se kun ei kerta kaikkiaan kuulunut tyyliini.

– Joko sinä tapasit Nikon? Juha halusi tietää ja katsoi minua tarkasti.

Onnistuin tällä kertaa olemaan punastumatta ja sain äänenikin kuulumaan kohtalaisen selvänä.

– Tapasin.

Juha jatkoi tarkasteluani ja päästyään näköjään jonkinlaiseen lopputulokseen näytti minulle työpisteeni toiminnot. Olimme käyneet tehtävät pääpiirteittäin läpi sen jälkeen kun Juha oli soittanut minulle ilmoittaen, että minut oli valittu työhön. Tietokone oli tuttu, samoin puhelinvaihteista, joten mitään uutta mullistavaa minun ei tarvinnut opetella.

– Ensimmäiset potilaat tulevat puoli yhdeksältä. Sinusta itsestäsi riippuu, haluatko avata puhelimen jo kahdeksalta tai puolelta, Juha selitti. – Annele oli täällä aina kahdeksalta.

– Annele?

– Sinun edeltäjäsi, Juha sanoi lyhyesti.

– Ehkä minäkin sitten aloitan kahdeksalta, mutisin.

– Sopii. Ei kai tässä sitten muuta, Juha sanoi. – Tule kysymään, jos on jotain erityistä mitä haluat tietää.

– Sinulta vai? minä kysyin. – Vai Nikolta tai Teijalta?

– Minulta, Juha sanoi. – Niko tuskin tietää mitään, enkä voi kuvitella Teijan neuvovan ketään