Sumuiset sillat

By Pia Oinonen

Saako matkaopas rakastua matkailijaan?Budapest, kaupunki täynnä siltoja – ja kenties myös romantiikkaa. Niisa Tyni on nuori mutta kokenut matkaopas, joka ei hätkähdä enää paljon mistään. Kun matkailijoita kuljettavaan bussiin astuu komea nuori mies ilman seuraa, Niisa huomaa olevansa kummissaan. Mitä mies tekee seuramatkalla aivan yksinään? Mies ei muutenkaan sovi oikein joukkoon. Matkan kuluessa Niisan tunteet Joelia kohtaan muuttuvat entistäkin monimutkaisemmiksi. Vihaako vai rakastaako Niisa tätä outoa miestä?Sumuiset sillat on ihastuttava rakkauskertomus Pia Oinoselta.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 30, 2023
• ISBN: 9788728542606

Book preview

Sumuiset sillat

Cover image: Shutterstock

Kirja ilmentää aikaa, jona se on kirjoitettu, ja sen sisältö voi olla osittain vanhentunutta tai kiistanalaista.

Copyright ©1995, 2023 Petra Oinonen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728542606

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Hyvän tuulen matkaseurue

N iisa katsoi linja-autoon nousevaa miestä. Listassa, jota hän piti kädessään, oli enää vain yksi ruksaamaton nimi.

– Hei, Niisa sanoi. – Te olette varmaan Joel Mäki.

Mies nyökkäsi lyhyesti.

– Tervetuloa matkalle. Etsisittekö vapaan paikan, niin minä kerron laivaan menosta ja matkan alusta.

Joel Mäki istuutui linja-auton keskivaiheille ja katsoessaan hänen loittonevaa selkäänsä Niisa mietti, mitä mies teki tällä matkalla. Hän antoi katseensa pyyhkäistä muitten matkustajien yli. Kaksikymmentä innokkaan näköistä silmäparia odotti malttamattomina oppaansa puhetta.

– Hei kaikille vielä kerran, Niisa aloitti. – Minun nimeni on Niisa Tyni ja toivotan teidät kaikki tervetulleiksi matkatoimisto Hyväntuulenmatkojen matkalle.

Hänen kielensä ei enää kangerrellut niin kuin viisi vuotta sitten, hänen ensimmäisellä reissullaan, jolloin hän oli takellellut matka-matka-matka-kohdassa. Nyt tervetulotoivotus tuli sujuvasti hänen huuliltaan ja hän jatkoi puhettaan:

– Minua sitten sinutellaan ilman muuta, mutta jos se ei luonnistu, niin haukkukaa vaikka neidiksi. Mutta rouvaksi älkää erehtykö sanomaan!

Bussilastillinen eläkeläisiä purskahti nauramaan. Vain Joel Mäki pysyi vakavana, tuijotellen ulos ikkunasta sataman parkkipaikalle, eikä Niisa ollut edes varma, kuuliko mies hänen puhettaan. Toivottavasti mies ei osoittautuisi hankalaksi tapaukseksi. Niitäkin riitti, vaikka ei onneksi joka lähtöön. Riittävästi kuitenkin.

Niisan harjaantunut silmä katsoi matkalaisia, jotka olisivat hänen vastuullaan seuraavan kymmenen päivän ajan. He luottivat siihen, että hän luotsaisi heidät turvallisesti Budapestiin ja takaisin. He odottivat hyvän tuulen matkaa ja sen Niisa aikoi heille tarjota.

– Ja tämä tässä on Holopaisen Jussi, joka on kyydinnyt aikamoisen liudan matkalaisia ympäri Eurooppaa, Niisa jatkoi esitellen Jussin, joka istui ratin takana.

Jussi virnisti Niisalle ja sai bussilastillisen aplodeja. Jussi ja Niisa olivat reissanneet yhdessä toistakymmentä kertaa, ja Niisa luotti mieheen varauksettomasti. Jussi lähenteli jo eläkeikää, eikä hän puhunut paljon. Se sopi Niisalle, joka yleensä puhui taukoamatta.

– Teillä on jokaisella matka-aikataulu ja sen mukaan meidän pitäisi olla pian lautalla, Niisa sanoi vilkaisten kelloa. Minä kerron systeemin, niin että jokainen varmasti osaa ja pääsee mukaan.

Niisa katsoi ryhmäänsä jatkaessaan selostustaan. Hän olisi unissaankin osannut antaa neuvot, joten hänen ei tarvinnut keskittyä ajattelemaan mitä hän puhui. Sen sijaan hän arvioi ihmisiä, jotka olivat päättäneet lähteä syyskierrokselle Keski-Eurooppaan.

Nämä opastetut linja-automatkat olivat yleensä eläkeläisten suosiossa, eikä tämä kerta tuonut poikkeusta asiaan. Nämä matkaajat olivat jonkin verran tottumattomia matkustamaan ja he halusivat, että heistä pidettiin huolta. He halusivat välttyä matkatavaroiden raahaamiselta ja he halusivat matkustaa ryhmässä.

Marttoja oli tällä kertaa mukana kymmenen, muut olivat lähteneet matkaan yksittäin tai ystävänsä kanssa. Joukossa oli myös muutama tuttu kasvo edellisiltä matkoilta. Näin kävi usein. Jos reissu oli onnistunut, ihmiset tulivat uudelleen. Jotkut halusivat varta vasten lähteä sellaiselle matkalle, jonka oppaan he tunsivat. Niisa hymyili lämpimästi puhuessaan vanhoille tutuilleen, Mäkisen sisaruksille, jotka kaikki kolme olivat jo yli seitsemänkymppisiä, mutta olivat matkanneet Niisan kanssa katsomaan Hollannin tulppaanikevättä ja Reininlaakson linnoja.

– Me tapaamme sitten, kun olette asettuneet hytteihinne. Olen varannut kabinetti kolmosen kello seitsemäksi, joten teillä pitäisi olla hyvää aikaa käydä suihkussa ja rullata papiljotit.

Martat nauroivat, ja joku mutisi lähtevänsä ensin paukuille baariin. Muut toruivat, ja hetken kuluttua linja-auton täytti yleinen puheensorina ja kikatus.

Vain Joel Mäki istui hiljaa. Niisa ei voinut ymmärtää mitä mies teki tässä autossa. Mies oli ainoa, joka oli tullut matkalle Helsingistä. Muut Jussi oli noukkinut matkan varrelta, kun hän aamulla oli startannut pohjoisesta.

Joel Mäen olisi paremmin voinut kuvitella lentokentälle, matkalla Brysseliin tai Lontooseen. Hänellä oli tumma puku yllään, muiden ollessa pukeutuneina verryttely- tai tuuliasuihin. Hän erottui joukosta, ei vain ikänsä ja vaatetuksensa takia. Hän ei selvästikään kuulunut joukkoon.

Niisa yritti karistaa miehen mielestään, sillä hän ei pitänyt asioista, joita hän ei ymmärtänyt. Hän ymmärsi mummojaan ja marttojaan ja tiesi mitä he halusivat tällaiselta matkalta. Mitä Joel Mäki halusi, sitä Niisa ei käynyt edes arvailemaan.

– No niin. Siis kabinetti kolme kello seitsemän. Ja nyt mars, tanssitossua toisen eteen ja ulos autosta, niin Jussi pääsee ajamaan meidän limusiinimme tuon lautan uumeniin.

– Pitääkö kaikki matkalaukut ottaa mukaan? kuului ensimmäinen kysymys, vaikka Niisa oli juuri lopettanut luentonsa.

Sama se kuinka monta kertaa asiat kertoi. Aina löytyi joku, joka ei ollut kuullut tai ymmärtänyt, mutta Niisan ei enää tarvinnut muistuttaa itseään – niin kuin alkuaikoina – että juuri tämä