Kartanonherran tytär

By Dorte Roholte

Äiditön Boel kasvaa tunnekylmän isänsä kanssa syrjäisessä Falkenholtin kartanossa. Boelin odotetaan tekevän kuin muutkin ikäisensä tytöt – hänen täytyy opetella ompelemaan ja kirjailemaan, jotta hän olisi hyvä vaimo tulevalle miehelleen. Pelkkä ajatus avioliitosta kuitenkin tympii Boelia. Boelilla ei ole äidistään lähes mitään muistoja. Hän on utelias oppimaan tästä lisää ja saa kuin saakin hänet kasvattaneen hoitajan Magnan kertoilemaan tarinoita menneisyydestä. Hiljalleen Boel tajuaa, ettei maailma ole sellainen kuin hän luuli, ja ettei hän ehkä itsekään ole se, kuka hän luuli olevansa...Kartanonherran tytär aloittaa jännittävän, fantasiaelementtejä sisältävän historiallisten kertomusten sarjan. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jan 19, 2023
• ISBN: 9788728258729

Book preview

Kartanonherran tytär

Translated by Suvi Pehkonen

Original title: Herremandens datter (Bind 1)

Original language: Danish

Copyright © 2015, 2022 Dorte Roholte and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728258729

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1.

Kiiltävä musta kärpänen syöksyy yhä uudelleen ja uudelleen tornin ikkunaan. Se varmaan katuu sitä, että on eksynyt kammariini. Nyt se haluaa epätoivoisesti ulos, joten jään jälleen yksin. Annan kirjailuni vajota syliini ja tuijotan ulos aurinkoon.

Ulkona on keskikesä ja kuuma, mutta täällä paksun kiviseinän takana on viileää. Silti ompelutyöni ja käteni ovat hiestä märät, koska isä vaatii, että ompelen vähintään kolme tuntia päivässä. Ilmeisesti hänellä on paremmat mahdollisuudet löytää minulle sopiva aviomies, jos osaan ommella ja kirjailla.

En pidä avioliiton ajatuksesta, ja ompelu tympii minua hirveästi. Enkä edes osaa ommella hyvin. Pistän itseäni jatkuvasti neulalla ja saan joka hetki olla nuolemassa kiiltäviä, punaisia verihelmiä sormistani.

Vanhalla Magnalla oli tapana moittia minua, kun pistin itseäni. Voi Boel, sinä pilaat käsityön! hän tuhahti, mutta nyt hän makaa minun huoneeni viereisessä kammarissaan ja lepää. Hän väsyy nykyään nopeasti. Voin kuulla heikosti hänen kuorsauksensa. Se on sekä miellyttävää että ärsyttävää.

Todella pitkinä päivinä suorastaan kaipaan maisteri Frantzia. Hän opetti minut lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan ja valmensi minua saksassa ja ranskassa. Mutta nyt hän on poissa. Isän mielestä minun ei tarvinnut oppia enempää.

Kärpänen surisee raivokkaasti ja tömähtää taas lasiin. Jos voisin avata ikkunan, päästäisin sen ulos. Mutta ikkuna on naulattu kiinni. Katseeni harhailee ikkunan oikealla puolella roikkuvaan suureen seinävaatteeseen. Äitini kirjaili sen. Siihen on täytynyt kulua monta, monta tuntia. Seinävaate kuvaa metsästyskohtausta. Siinä on hyvin varustautuneita ratsumiehiä komeilla ratsuillaan, ja heitä seuraa kaksi yksinkertaisempiin vaatteisiin pukeutunutta ratsastajaa. He kantavat haukkaa vasemmalla käsivarrellaan. Haukoilla on pienet lakit, joten ne eivät näe, ja ne istuvat ylpeinä ja rauhallisesti pitkien, paksujen nahkakäsineiden päällä. Lopuksi seuraavat asemiehet ja metsästyspojat, jotka juoksevat rinnakkain.

Seinävaate on ainut konkreettinen muisto, joka minulla on äidistäni. Vielä viisi tai kuusi vuotta sitten ritarisalissa oli myös maalattu muotokuva hänestä. Mutta isäni otti sen pois. Näen isääni tuskin koskaan, ja silloin kun näen, hän on etäinen ja kylmä. Olikohan äitini lämpimämpi ja ystävällisempi? En muista. Tuskin muistan häntä ollenkaan. Hän kuoli, kun olin kolmevuotias. Onneksi minulla oli Magna. Hän imetti minua vauvana ja on aina huolehtinut minusta. Kun äitini kuoli, hän oli se, joka lohdutti minua. Hän pyyhki kyyneleeni ja leikki kanssani ruusutarhassa. Joskus hän myös vei minut puistoon vallihaudan ylittävän nostosillan toiselle puolelle. Hän sanoo, että isäni suri äitiäni syvästi. Ehkä isä suree edelleen, koska hän pukeutuu vain mustiin vaatteisiin. Kyläläiset pitävät Falkenholtin Erikiä kovana ja ankarana miehenä. Hurskas hän myös on. Kun pastori Munk pitää hartauden pienessä kappelissamme joka viides päivä, isä pysyy tuntikausia polvillaan ja rukoilee silmät kiinni ja kädet ristissä.

En tiedä, minkä vuoksi hän rukoilee. Mutta hän odottaa minun osallistuvan hartauteen ja rukoilevan yhtä kauan kuin hänkin. Kolme kertaa hän on lyönyt minua, koska en ollut hänen mielestään tarpeeksi hiljainen ja harras.

Magnan kuorsaus hukkuu äänen alle. Hevosen kaviot kolkuttavat hermostuneesti sileitä mukulakiviä vasten. Heitän käsityöni pois ja painan kasvoni ikkunaa vasten. Näen tallirengin, joka on vetänyt isäni kirjavan oriin ulos. Se hypähtelee levottomasti eteen ja taakse. Isäni ilmestyy portaille. Hänellä on pitkät ratsastussaappaat ja leveälierinen hattu. Hän nousee hevosen selkään ja laukkaa ulos sisäpihalta kohti nostosiltaa vilkaisematta ikkunaani. Pian hän on poissa.

Käännyn seinävaatteeseen päin ja annan sormenpäitteni liukua hienojen silmukoiden yli. Se on melkein kuin neulalla ja langalla tehty maalaus. Outo kaipuu raastaa minua. Olisikohan kaikki toisin, jos äitini olisi elossa?

Huokaisen, hiivin ovelle ja työnnän sen varovasti auki olkapäälläni. Saranat narisevat. Livahdan ulos ja kurkistan Magnan luo, mutta hän nukkuu edelleen samalla kun hän kääntyy ja maiskuttelee hieman huuliaan. Pidätän hengitystäni, koska ilma sisällä on raskasta ja painostavaa. Magnalla on toisessa jalassaan vanha haava, joka on tulehtunut eikä parane. Se haisee inhottavalle, kun hän on riisunut kenkänsä niin kuin nyt.

Nostan painavaa hamettani, jotta voin juosta nopeasti portaita alas. Minulla on niin kiire, että melkein juoksen pikkutytön päälle. Hän on polvillaan portaiden juurella ja kuuraa lattialankkuja. On minun vikani, että hän tönäisee ämpäriä ja kaataa vettä kaikkialle. Mutta hän pyytää silti anteeksi.

Pahoitteluni, neiti Boel, hän sanoo ja katsoo minua vain hetken ennen kuin alkaa kuivata. Onnistun kuitenkin näkemään, että hänen silmänsä ovat itkusta turvoksissa ja punaiset ja että hänellä on räkää pitkin naamaa.

Miksi sinä itket? minä kysyn. Minun ei oikeastaan ole sopivaa puhua palvelusväelle, eikä isäni pitäisi siitä. Mutta nyt hän ei ole täällä, ja pikkutyttö on korkeintaan yhdeksän- tai kymmenenvuotias.

En miksikään.

Sinä valehtelet, sanon.

Hän nyyhkyttää äänekkäästi, ja pienet kasvot muuttuvat todella väkinäisiksi.

Äitini kuoli viime yönä. Samoin pikkusisko, jota hän oli synnyttämäisillään, hän nyyhkyttää. Veljeni tuli tänä aamuna ja kertoi minulle. Halusin juosta kotiin, mutta keittiöapulainen kielsi minua.

Oi, mutisen. Pikkutytön äiti on kuollut synnytyksessä. Takaraivossani liikkuu epämääräinen ajatus.

Vedän hihastani nenäliinan ja ojennan sen tytölle. Kuivaa silmäsi tällä. Voit pitää sen.

Hän ottaa sen hartaasti. Kyyneleet ja räkä lakkaavat välittömästi vuotamasta.

Voinko? hän kuiskaa silmät pyöreinä.

Kyllä, niinhän minä sanoin, vastaan ja otan kaksi askelta kauemmas hänestä. Minulle tulee mieleen, ettei hän ole luultavasti koskaan omistanut mitään yhtä kaunista kuin minun hieno pitsinenäliinani.

Neiti Boel! hän kutsuu. Anteeksi, mutta… saanko laittaa tämän äitini hautaan?

Voit tehdä sillä mitä haluat.

Pyörähdän ympäri ja ryntään ritarisalin poikki kohti isäni yksityishuonetta. Ennen kuin painan salvan alas, vilkaisen olkani yli. Toivottavasti tilanhoitaja ei näe minua; hän on isäni oikea käsi, ja joskus tuntuu kuin hän olisi kaikkialla yhtä aikaa. Ritarisali on kuitenkin tyhjä lukuun ottamatta pientä tyttöä, joka istuu ja tutkii nenäliinaa.

Sydämeni lyö hieman nopeammin, kun astun huoneeseen. Se tuoksuu kirjoille, tupakalle ja nahalle. Isän iso pylvässänky on peitetty brokadipeitteellä. Ikkunassa on kaksi ruutua, ja toisin kuin omani, sen saa auki. Huoneen keskellä on isän suuri työpöytä. Oikealla ja vasemmalla on kasoittain papereita, asiakirjoja ja kirjelmiä.