Salaisuus

By Dorte Roholte

13-vuotiaalla Olivialla ei ole hyvä päivä: Hän saa kuulla, että mummo on sairastunut, isä odottaa kaksosia uuden vaimonsa kanssa ja mikä pahinta, hänen isäpuolensa poika muuttaa heille asumaan. Benjamin on todella ärsyttävä ja outo – ja ilmeisesti Benjamin on samaa mieltä hänestä. Mutta miksi Olivia ajattelee häntä jatkuvasti? Kun Olivian paras ystävä alkaa viettää aikaa muissa piireissä ja lastenvahtikeikoilla työnantaja hieroo lähempää tuttavuutta kuin Olivia haluaisi, saattaa Benjamin lopulta olla parasta, mitä Olivialle on tapahtunut...-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 24, 2023
• ISBN: 9788728260340

Book preview

Salaisuus

Original title: Hemmeligheden

Original language: Danish

Copyright ©2015, 2023 Dorte Roholte and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728260340

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Luku 1

Kesä oli saapunut ryminällä kesäkuun viimeisenä päivänä, ja keskusta oli täynnä turisteja ja koululaisia sekä ihmisiä, jotka tuulettivat kalpeaa nahkaansa ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Olivia ja Salli olivat kumpikin käyttäneet kympin samanlaisiin H&M:n aurinkolaseihin. He olivat sopineet käyttävänsä niitä sisällä, koska ostoskeskuksen käytävien yllä oli lasikatto, joten valo oli melko kirkas.

Salli kietoi kätensä Olivian käsikynkkään ja mutisi kovaa hänen korvaansa: Ihan totta, jos meillä ei olisi aurinkolaseja, olisimme jo sokeutuneet!

Shhh, tuo voi kuulla, Olivia kuiskasi takaisin, mutta ei voinut olla nauramatta mukana.

Heidän edessään käveli nuori äiti, joka työnsi lastenvaunuja, joissa oli huutava lapsi. Hänellä oli yllään shortsit, jotka hädin tuskin peittivät pakarat ja jotka paljastivat paljon valkoista ihoa raskausarpineen ja verisuonineen.

En koskaan halua lapsia, se on varma, Salli sanoi hiljaa, kun he kävelivät poispäin naisesta.

Olivia veti Sallin käden niin kovaa itseään vasten, että satutti myös itseään. Ole hiljaa! Ajattele, jos hän soittaa mulle, entä sitten?

Sitten sun pitäisi ehdottomasti sanoa, että kalenterisi on täysi, Salli vastasi ja pyöritteli silmiään.

Olivia pudisti päätään. He olivat matkalla kohti supermarkettia, joka täytti ostoskeskuksen toisen pään. Olivian kädessä oli ilmoitus, jota hän ja Salli olivat kirjoittaneet suurimman osan aamusta. He olivat kirjoittaneet sen uudelleen kymmeniä kertoja ennen kuin he lopulta saivat sen tulostettua keltaiselle paperille:

Vastuuntuntoinen 13-vuotias tyttö tarjoaa lastenhoitoa tai hakee lapset päiväkodista tai päivähoidosta. Mieluiten iltapäivällä, mahdollisesti myös illalla. Soita tai kirjoita Olivia Keltiselle.

He pysähtyivät ilmoitustaulun eteen. Se oli jo täynnä lappuja.

Mun lapulle ei ole tilaa, Olivia sanoi ärsyyntyneenä.

Kyllä on, katso!

Salli seisoi varpaillaan ja repi muutaman paperin irti. Hän rypisti ne ja heitti ne lähimpään roskikseen.

Eikä, et voi tehdä noin, Olivia vastusti.

Salli kohautti olkapäitään. Kyllä voin, ja tuossa myös lukee, että ilmoitukset saavat olla täällä vain viikon.

Hyvä on sitten.

Olivia työnsi nastan noin ilmoituksen puoliväliin. Sitten molemmat ottivat askeleen taaksepäin. Olivia kallisteli päätään ja tutki ilmoitusta. Oliko se liian lapsellinen? Hänen sydämensä hyppäsi, kun harmaahiuksinen nainen pysähtyi ja luki sen.

Ehkä sinun ei sittenkään olisi kannattanut kirjoittaa kännykkänumeroasi, Salli sanoi. Vaarana on, että kaikenlaiset hullut ottavat sinuun yhteyttä. Tiedäthän, karmivat miehet ja sellaiset. Tai meidän luokkakaverimme.

Niinkö luulet?

Olivia puri huultaan. Viime yönä hän oli sanonut äidilleen, että hän tekisi ilmoituksen. Äiti oli sanonut täsmälleen samoin, mutta Olivia oli puolustanut sitä sillä, että näin hänestä oli tullut Kassandran lastenhoitaja. Helmikuussa Kassandran äiti Teresa oli vastannut hänen ilmoitukseensa ruokakaupassa, ja siitä lähtien Olivia oli vahtinut Kassandraa ajoittain. Se oli mennyt aika hyvin, mutta nyt Teresa ja Kassandra olivat muuttamassa, koska Teresa oli tavannut miehen. Nyt Olivia saisi vain viisikymppiä taskurahaa, jonka hänen äitinsä ja isänsä olivat luvanneet hänelle kuukausittain. Itse asiassa se oli lähes ainoa asia, josta he olivat samaa mieltä.

Ehkä Sebastian soittaa ja kysyy, haluatko tulla ja huolehtia hänestä, Salli naurahti ja löi Oliviaa kyynärpäällä kylkeen.

"En pidä hänestä, olen sanonut sen sulle, ja sä tiedät sen", Olivia sanoi.

Se piti paikkansa. Olivia ei pitänyt saman luokan Sebastianista, vaikka kaikki tiesivät, että tämä piti hänestä. Hän ei todellakaan pitänyt pojasta sillä tavalla.

Milloin se velipuolesi tulee teille lomalle? Salli kysyi, kun he kävelivät hitaasti takaisin ostoskeskuksen päähän, jossa Burger King sijaitsi ja jonne he olivat pysäköineet polkupyöränsä.

Benjamin? Onneksi olen Ruotsissa isän ja Heidin kanssa sillä viikolla, muuten olisin muuttanut mummolaan!

Ei hän voi olla niin paha, Olivia!

Mutta hän on! Hän haisee ja on ällöttävä, ja… hyi! Sulla ei ole aavistustakaan, mistä puhut!

Olivia puristi huulensa yhteen kaikkien niiden kirosanojen vuoksi, jotka hän halusi sanoa. Hän vihasi sitä, että Benjamin oli heidän luonaan joka toinen viikonloppu. Hän oli varma, että hän pystyi haistamaan pojan, kun tuli kotiin vietettyään viikonlopun isänsä kanssa. Benjaminin ällöttävien varpaiden haju, haiseva hengitys ja hiki sekä pierut leijailivat ilmassa. Ensimmäinen asia, jonka Olivia teki aina sunnuntai-iltaisin, oli avata ikkuna ja tuulettaa huone. Hänen äitinsä tiesi miksi, mutta ei sanonut mitään. Ei edes Kimille, Benjaminin isälle. Tietenkin Kim tiesi, että Olivia ei halunnut olla Benjaminin kanssa, ja siksi Olivia oli saanut vaihtaa viikonloppuja.

Oli kulunut melkein kaksi vuotta siitä, kun Olivian äiti oli alkanut tapailla Kimiä. Aluksi vain silloin, kun Olivia oli isänsä kanssa. Olivian vanhempien avioerosta oli tuolloin kulunut viisi vuotta, ja he olivat eronneet, koska isä oli tavannut Heidin. Olivia oli tottunut siihen ja ajatteli tavallaan, että se oli okei. Kun hän oli isänsä ja Heidin kanssa, häntä lähinnä hemmoteltiin. Kun hän oli kotona äitinsä kanssa, missä hän oli suurimman osan ajasta, Olivia sai kaiken äidin huomion. Tai ainakin oli saanut.

Olivia oli tajunnut nopeasti, että hänen äidillään oli jotakin meneillään, koska tämä alkoi vahdata puhelintaan uudella tavalla. Joskus äiti myös punastui saadessaan tekstiviestin. Aluksi äiti oli väittänyt, että viestit tulivat joltakin hänen apteekin kollegaltaan tai hänen ystävältään Susannalta, mutta lopulta hän oli myöntänyt alkaneensa tapailla miestä nimeltä Kim, jonka hän oli tuntenut monta vuotta sitten. Olivia ei ollut oikein tiennyt, mitä tehdä. Olivia oli kertonut mummolleen, että oli outoa, että äidillä oli poikaystävä ja että tämä kuljeskeli ympäriinsä vastarakastuneena. Olivia rakasti mummoa, koska tämä ymmärsi häntä niin hyvin ja osasi melkein aina sanoa jotakin, mikä sai Olivian näkemään asiat uudella tavalla. Niin oli käynyt myös Kimin kanssa. Olivian mummo ei ollut sanonut mitään siitä, että Olivian äiti oli vasta 37-vuotias ja että tällä oli oikeus löytää uusi poikaystävä aivan kuten Olivian isällä. Ei, Olivian mummo oli sanonut, että juuri nyt se saattoi olla outoa, koska Olivia oli tottunut siihen, että hän sai äidin kokonaan itselleen, mutta että pian myös Olivia olisi onnellinen siitä, että hänen äidillään olisi jotakin muuta huolenaihetta kuin Olivia. Koska kun Olivia itse saisi poikaystäviä tai alkaisi tapailla poikia, kuten hänen mummonsa sitä kutsui, olisi vain helpotus, ettei äiti roikkuisi jatkuvasti Oliviassa ja olisi surullinen tämän ollessa poissa kotoa.

Olivialla ei ollut vielä ollut oikeaa poikaystävää, paitsi Leo, joka oli vaihtanut koulua edellisenä vuonna, joten hän ymmärsi, mitä mummo tarkoitti, ja tiesi tämän olevan oikeassa.

Vasta kun hänen äitinsä oli tuntenut Kimin jo muutaman kuukauden, Olivia oli tavannut miehen. Ja juuri ennen tuota tapaamista Olivian äiti oli kertonut Olivialle, että Kim oli kaksi vuotta Oliviaa vanhemman Benjaminin isä. Poika asui Turussa äitinsä Ullan kanssa, joka teki jotakin kersanttina kasarmilla. Olivia ei ollut koskaan tavannut Ullaa, mutta hän oli varma, että tämä näytti Terminaattorin naispuoliselta versiolta.

Olivia oli tavannut Benjaminin kahdesti. Se riitti. Benjamin oli pitkä ja hyvin laiha ja näytti todella tyhmältä, ja hän puhui vain Kimille. Kerran hänellä oli ollut iso punainen näppylä leuassaan.

Hei, Olivia. Maa kutsuu! Maa Olivialle! Mitä ajattelet? Salli kysyi ja heilutti kättään ylös ja alas Olivian kasvojen edessä.

Öh… mummoani.

Vaikka Olivia ja Salli olivatkin maailman parhaat ystävät, ja olivat jo olleet neljän vuoden ajan, hän ei viitsinyt kertoa ajatelleensa Benjaminia. Koska hän ei ajatellut tätä sillä tavalla. Salli ei ymmärtänyt, ettei ollut jännittävää saada velipuoli, vaan päinvastoin.

Onko hänessä jotain vikaa?

Ei, ei. Olivia pudisti päätään. Mummo oli vanha, 69-vuotias. Mutta hän oli tarpeeksi terve.

Saatatko mut kotiin? Salli kysyi. Vanhemmat tulee myöhään kotiin, joten voisimme tehdä jotain yhdessä?

Lupasin mennä kotiin päivälliselle, Olivia sanoi. Me grillataan.

Hyvä on sitten. Nähdään!

Jep.

He halasivat hyvästiksi pyörien luona ja ajoivat pois eri suuntiin.

Olivian kännykkä alkoi väristä juuri kun hän pyöräili kodin autokatokseen. Kello oli vasta viisi, ja hän ihmetteli vähän, että hänen äitinsä pyörä oli myös siellä. Kim oli hammaslääkäri, ja hänellä oli työsuhdeauto. Se oli pysäköity autokatokseen. Kimillä oli vaihtelevat työajat, mutta apteekki sulkeutui vasta puoli kuudelta.

Olikohan jokin vialla? Olivian mielessä välähti, kun hän otti esiin kännykkänsä.

Teresa soittaa, näytöllä luki. Ehkä hän tarvitsisi lapsenvahtia illalla? Tai