Mystinen Minttu

By Dorte Roholte

Minttu on aivan tavallinen 13-vuotias tyttö. Tai ainakin oli, kunnes hän näkee syntymäpäiväänsä edeltävänä yönä merkillistä unta. Unessa hänellä on uusi koti, uusi ystävä ja uusi ihastus. Se on vasta alkua: yllättäen Minttu osaa ennustaa tulevaa ja aavistaa asioita, joita hänen ei pitäisi tietää. Aluksi erityiskyky tuntuu jännittävältä, ja Minttu kertoo salaisuutensa parhaalle ystävälleen Klaralle. Kaikki aavistukset eivät kuitenkaan ole kivoja eikä niitä voi jakaa. Pian Minttu joutuu keskelle konfliktia, joka koettelee ystävyyssuhteita. Samalla Minttu selvittää omaa taustaansa. Käy ilmi, että myös Mintun isoäidillä on ennustamisen taito. Isoäidin avulla Minttu oppii luottamaan mystiseen kykyynsä.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jul 10, 2023
• ISBN: 9788728260319

Book preview

Mystinen Minttu

Translated by Amanda Puerto-Lichtenberg

Original title: Mærkelige Mynthe

Original language: Danish

Copyright ©2013, 2023 Dorte Roholte and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728260319

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Luku 1

Keittiön laatat ovat valkoiset, siniset ja vihreät. Seinään on kiinnitetty pieni taiteltava pöytä, jossa on vain kolme sivua. Minttu istuu pöydän ääressä selkä isoa jääkaappia vasten. Hän syö jogurttia pienestä lasikulhosta. Kun lusikka osuu lasiin, kuuluu kilaus. Äiti istuu pöydän päädyssä ja juo kahvia vaaleansinisestä kahvikupista, jossa on valkoinen reunus. Jokum on Minttua vastapäätä syöttötuolissaan ja syö kaurapuuroaan jokseenkin nätisti. Hän on kehittynyt, eikä enää sotke yhtä paljon. Hän onkin kasvanut isommaksi.

Minttu nousee pöydästä.

Minä menen nyt.

Äiti vilkaisee seinällä olevaa kelloa, joka roikkuu olohuoneeseen johtavan oven yllä. Kello on tiikkipuisessa kehyksessä. Se on retrotyylinen, juuri sellainen, mitä äiti rakastaa.

Meidänkin pitää tästä pian lähteä. Hauskaa koulupäivää, Minttu. Ostaisitko kotimatkalla pari litraa kevytmaitoa?

Okei.

Minttu laskee kulhon lavuaariin, sillä keittiössä ei ole astianpesukonetta.

Kylpyhuoneen ovi on suoraan eteisen naulakkoa vastapäätä. Minttu käy pikaisesti tarkistamassa peilistä, näyttääkö hän vielä siltä miltä kuuluukin. Näyttää ihan hyvältä, vaikka hän ei näekään peilikuvaansa niin selkeästi.

Mintun reppu on naulakon alla. Hän nappaa sen, työntää jalat saappaisiin, kietaisee pitkän huivin kaulan ympärille ja astuu ulos.

Tuulee.

Eräs tyttö istuu pihalla Jokumin muovisen traktorin päällä. Hän nousee seisomaan, ja hän on hieman Minttua pidempi.

Aattelin jo, ettet tuu ikinä!

Tytöllä on tummat hiukset, kuten Mintullakin. Mutta hänellä on kiharat ja oliivinsävyinen iho. Mintulla ei. Hänen nimensä on Yasmin. He ovat ystäviä.

Minttu hymyilee.

Ei meillä oo mikään kiire.

Yasminkin hymyilee. Hän tarttuu Minttua käsikynkästä, ja he naurahtavat ja ottavat samaan tahtiin pitkiä askeleita.

Mintun tekee mieli hyppiä ja tanssia. Se johtuu siitä, että hän on innoissaan Markuksesta.

Voi kunpa tämä olisi tänään koulussa.

Sä mietit Markusta, eiksvaan? Yasmin kysyy kiusoittelevasti. Koska sun vauhti kiihtyy, ha ha!

Vähän, myöntää Minttu ja tuntee perhosia vatsassaan.

Hän vilkaisee olkansa yli heidän taloaan juuri ennen kuin kaverukset kääntyvät kulman taakse. Äiti ja Jokum eivät ole vielä lähteneet. Minttu ajattelee, että he varmaan pyöräilevät päiväkotiin.

Hänessä herää pieni ihmetys.

Eihän Jokum käy päiväkodissa vaan päivähoidossa. Jokin muukin tuntuu omituiselta. Se liittyy jotenkin taloon. Keltatiilinen rivitalo. Vain pienen pieni etupiha.

Kato! Yasmin hihkaisee Mintun korvaan. Tuolla se on!

Minttu unohtaa talon ja kääntää katseensa. Yasmin on oikeassa. Siinä Markus on. Hän pyöräilee heitä kohti ikivanhalla ruostuneella pyörän raadolla, jolla hän ajaa aina. Hänen takaansa paljastuu suuri laatikkomainen koulurakennus.

Markuksella on tummat hiukset, mutta ei ihan niin tummat kuin Yasminilla. Hänen hiuksensa ovat pidemmät kuin Mintulla, ne hipovat hartioita. Hänellä on aivan erityisen sävyiset siniset silmät, joita ihmiset luulevat joskus värillisiksi piilolinsseiksi. Markus on komein, kuumin ja ihanin poika koko maailmassa, mutta parasta hänessä on se, ettei häntä kiinnosta lainkaan, mitä muut ajattelevat hänestä. Hän kantaa aina koulukirjojaan ruokakaupan kassissa, ja hän vahtii melkein joka päivä pikkusiskoaan ja on tälle erittäin kiltti.

Minttu puhui Markuksen kanssa ensimmäisen kerran leikkipuistossa, kun hän eräänä harvinaisena päivänä vei Jokumin leikkimään. Markus oli siellä pikkusiskonsa kanssa, ja hän kertoi käyvänsä siellä tosi usein. Hän soittaa myös kitaraa. Hän on ihan omanlaisensa ja tuoksuu aina hyvältä.

Sen Minttu tietää siksi, että he ovat suudelleet.

Neljä kertaa.

Moi Minttu, sanoo Markus ja hidastaa pyörällään.

Oonko mä muuttunu näkymättömäks? kysyy Yasmin.

Minttu hymyilee Markukselle eikä meinaa saada henkeä – hän on vaan niin ihastunut!

Hän haluaa kysyä, miksi Markus ajaa poispäin koulusta, mutta hän ei saa sanoja suustaan.

Minttu säpsähti hereille ja tunsi jotain kurkussaan. Hän oli varmaan yön aikana vetänyt peiton pään ylle. Nyt hän haukkoi henkeä ja työnsi peiton pois sydän jyskyttäen.

Mikä ihmeen uni tuo oli olevinaan?

Se tuntui niin todelliselta, vaikka siinä oli kaikki pielessä. He eivät asuneet rivitalossa vaan omakotitalossa, jossa oli iso piha. Heidän keittiönsäkään ei näyttänyt ollenkaan samalta kuin unessa. Tie oli aivan erilainen ja niin myös koulurakennus. Minttu ei myöskään ikinä kävellyt kouluun vaan pyöräili, sillä matka oli paljon pidempi kuin siinä ihmeellisessä unessa.

Minttu kääntyi selälleen.

Uni tuntui vangitsevalta hämähäkinseitiltä, josta ei päässyt eroon.

Yasmin oli mustahiuksisen kiharapäisen tytön nimi.

Mutta Mintun ystävä oli nimeltään Klara. He olivat maailman parhaita ystäviä, ja he olivat vannoneet toisilleen verivalan. Minttu näki mielessään Klaran kalpeat ja pisamaiset kasvot ja tunsi omantunnon pistoksen, vaikka se olikin vain unta. Klara hävisi mielestä, ja sen sijaan Minttu yritti muistella, miltä unessa ollut Markus näytti. Minttu oli unessaan ollut umpi-ihastunut häneen, mikä tuntui myös omituiselta, sillä todellisuudessa hän oli ihastunut Klaran isoveljeen Klementiin. Klement oli 15-vuotias.

Keittiöstä kuului supinaa. Äiti ja isä keskustelivat hyvin hiljaisella äänellä.

Minttu oli oikeastaan jo vironnut ja oli melkein päässyt yli unen aiheuttamasta oudosta tunteesta. Tänään oli Mintun syntymäpäivä. Hän täytti 13 vuotta. Vanhemmat valmistelivat tietysti perinteiseen tapaan aamiaistarjotinta, jolle pantiin kynttilöitä ja lahjoja ja jonka kanssa he tulisivat huoneeseen herättämään hänet. Minttu kääntyi nopeasti kyljelleen, veti peittoa hieman päälleen ja sulki silmät. Yllätys olisi pilalla, jos hän olisi hereillä.

Nyt Minttu kuuli myös Jokumin äänen.

Hän huusi ainoaa osaamansa sanaa.

Auto! Auto, auto, auto!

Shhh, hiljaa nyt, äiti kuiskasi. Tänään on Mintun päivä!

Mintun aamu, korjasi isä.

Äiti ei vastannut siihen mitään.

He seisoivat nyt oven takana. Oveen kolahti metallinen esine.

Minttu tunnisti äänestä, että se oli Jokumin pikkuauto. Sitten ovi avautui ja he astuivat huoneeseen.

Onnea 13-vuotiaalle Mintulle, hirmu suuret onnittelut! äiti toivotti lempeällä äänellä.

Hyvää Minttu-huomenta, sanoi isä tavalliseen tapaansa. Paitsi että tänään on varmaan hyvää Minttu-syntymäpäivää. Tai hyvää Minttu-syntymäpäivä-huomenta. Tai…

Lopeta jo, Peter, keskeytti äiti.

Minttu esitti heräävänsä, kääntyi selälleen, hymyili ja kurotti käsiään pään päällä.

Isä kantoi Jokumia ja äiti tarjotinta. Tarjottimella oli kynttilöitä, kuten syntymäpäivänä kuuluikin, ja myös iso lasillinen Mintun rakastamaa trooppista hedelmämehua.

Hurraa, hurraa, hurraa, nyt sinä olet teini, naurahti äiti. Sano hurraa, Jokum!

Auto! huusi pikkuveli ja heitti auton suoraan Mintun päähän. Hän ehti väistämään, ja auto osui sen sijaan seinään.

Ei saa, Jokum! äiti ärähti.

Äiti istahti sängynreunalle ja laski tarjottimen polvilleen.

Minttu nousi istumaan ja tarttui mehulasiinsa.

Lahjasi on keittiössä, sanoi äiti. "Aamiainen myös, joten eiköhän mennä syömään mukava aamiainen yhdessä?

Sinun lahjasi ei nimittäin mahdu ovesta sisään, kun se on niin iso, isä lisäsi.

Mamman ja papan lahja tulee varmaan tänään postissa, lisäsi äiti.