Hullut sydämet

By Dorte Roholte

Flora on Mallan paras ystävä, joka saa aina pähkähulluja ja hauskoja ideoita. Kun Malla ihastuu Emiliin, auttaa Flora heidät yhteen. Hiljalleen Flora alkaa kuitenkin käyttäytyä aina vain hullummin ja riskialttiimmin ja lopulta se ei olekaan enää hauskaa – eikä ehkä aivan normaalia. Malla ei tiedä, mitä tehdä. Mitä Floralle oikein tapahtuu?-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 13, 2023
• ISBN: 9788728260388

Book preview

Hullut sydämet

Translated by Amanda Puerto-Lichtenberg

Original title: Skøre hjerter

Original language: Danish

Copyright ©2017, 2023 Dorte Roholte and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728260388

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Luku 1

Voi, Flora, sä olet ihan liian hullu! Malla kuiskasi, kun he kömpivät yhdessä likaisen pakettiauton taakse ostoskeskuksen parkkipaikalla.

Oli tiistai, ja kello oli 14.46. He olivat menneet suoraan koulusta ostoskeskukseen, ja juuri nyt Malla ei tiennyt, pitäisikö nauraa vai täristä vai molempia.

Mallan sydän jyskytti juoksemisesta ja pelosta. Flora kömpi hänen viereensä, ja Malla näki suonen sykkivän tämän ohimolla. Ehkä Flora oli itsekin aavistuksen verran peloissaan, vaikka olikin syypää kaikkiin ongelmiin. Kuten tavallisesti. Flora oli aina suunnannäyttäjä, joka keksi kaikenlaisia hauskoja ideoita, ja Mallan elämästä oli tullut noin tuhat kertaa hauskempaa sen jälkeen, kun hän ja Flora olivat ystävystyneet edellisenä vuonna.

Ehkä, Malla ajatteli nyt, ehkä se juttu, johon moottoripyöräilijä liittyi, olisi myös hauska hetken tai muutaman tunnin päästä. Siis jos mies lakkaisi etsimästä heitä. Sillä hän oli ollut todella vihainen. Tytöt olivat huomanneet hänet heti, kun he olivat nousseet bussista ostoskeskuksen ulkopuolella. Hän oli kalju, hänen kaulansa oli lähes yhtä leveä kuin hänen päänsä ja hänen käsivartensa olivat niin paisuneet lihaksista, että ruudullisen paidan kangas näytti olevan ratkeamaisillaan. Rumat mustat tatuoinnit kiersivät ympäri hänen kaulaansa, jossa roikkui myös paksu, ruma kultaketju. Hän seisoi kiiltävän moottoripyörän vieressä ja oli syvästi keskittynyt lähettämään tekstiviestiä.

Katso tuota lihaskimppua, Flora oli sanonut ja tönäissyt Mallaa kyynärpäällä kylkeen. Kysyn siltä jotain.

Ei, Flora! Malla oli sanonut, mutta oli jo liian myöhäistä.

Flora oli mennyt miehen luokse ja seisoi niin lähellä, ettei tämä voinut olla huomaamatta häntä, ja Malla oli katsellut muutaman askeleen päässä uskaltamatta hengittää.

Voitko selittää tämän? Flora oli kysynyt herttaisesti mieheltä ja nyökännyt kohti kännykkää.

Täh? Moottoripyöräilijä oli räpäyttänyt silmiään yllättyneenä kohti tyttöä.

Haluan kysyä jotain, Flora oli jatkanut ja kääntänyt katseensa miehen kaulan tatuointeihin. Onko sulla mustekala paidan sisällä?

Häh?

Koska näyttää nimittäin siltä, Flora oli sanonut ja osoittanut sormillaan, mitä hän tarkoitti. Ihan kuin se kamppailisi päästäkseen vapaaksi, eikö?

Häivy, tyttö!

Moottoripyöräilijä oli laittanut kännykän taskuunsa ja jäänyt seisomaan moottoripyörän viereen.

Myös Flora oli jäänyt seisomaan, ja Malla oli pelästynyt kuoliaaksi ja olisi mieluusti huutanut hänelle tai vetänyt hänet pois tai molempia. Mutta Malla ei uskaltanut liikkua.

Ei, odota hetki, on vielä yksi asia. Tiedätkö, miksi kutsutaan jengiläistä, joka ajaa polkupyörällä? Pyörävarkaaksi. Tiedätkö, miksi kutsutaan kahta jengiläistä, jotka ajavat polkupyörillä? Järjestäytyneeksi rikollisuudeksi!

Flora kertoi syvän vakavalla äänellä vitsin, joka oli levinnyt ympäriinsä luokassa edellisenä päivänä. Ja yhtäkkiä moottoripyöräilijä oli lähestulkoon räjähtänyt. Täysin punaisena kasvoiltaan hän oli ottanut muutaman askeleen kohti Floraa ja ampaissut toisen lihaksikkaan kätensä kohti tyttöä. Mutta Flora oli nopea, hän oli jo kääntynyt kannoillaan ja täydessä vauhdissa, ja Malla juoksi hänen perässään laukku itseään vasten joka askeleella kolahdellen. Mallan edellä vispasivat Floran pitkät, ohuet jalat, ja kun Malla uskalsi kääntyä ympäri ja katsoa taaksepäin, hän näki moottoripyöräilijän. Hän huudahti ja kiihdytti vauhtiaan ohittaakseen Floran, ja yhtäkkiä Flora oli vetänyt hänet sivuun ja piiloon likaisen pakettiauton taakse, jossa he nyt istuivat. Kaikki Mallan aistit olivat hälytystilassa, ja hän oli valmis juoksemaan henkensä edestä, jos moottoripyöräilijä yhtäkkiä ilmestyisi. Se tuntui kamalalta, mutta jotenkin hirveän hauskalta.

Käyn katsomassa, Flora sanoi hiljaa noustessaan jaloilleen, ennen kuin Malla oli pystynyt pidättelemään häntä.

Malla pidätteli hengitystään, kun Flora ilmestyi taas hänen viereensä.

Luulen, että se on lähtenyt.

Luuletko vai oletko varma? Malla halusi tietää.

Olen varma, mutta älä ole niin peloissasi, Flora sanoi. Mennäänkö ostoskeskukseen?

Entä jos se on siellä? Malla vastusti.

Flora huokaisi luovuttaneena. No, siellä meidän ympärillämme on paljon ihmisiä, eikö niin? Se ei voi tehdä meille mitään. Etkö usko, että muut ihmiset kiirehtisivät apuun, jos se uhkailisi meitä tai jotain? Kaksi tällaista suloista kaksitoistavuotiasta tyttöä ja ilkeä prätkäjengiläinen!

Malla luopui protestoinnista. Toivottavasti Flora oli oikeassa, mutta Malla ei ollut varma. Hän nousi ylös ja oikaisi hivenen vaatteitaan. Floran siniset silmät loistivat ikään kuin äskeinen olisi ollut jännittäväkin seikkailu. Malla halusi uskoa samoin. Hän toivoi usein, että olisi enemmän kuin Flora, ja juuri nyt oli yksi niistä kerroista.

Tule! Flora sanoi ja veti Mallaa kohti ostoskeskuksen isoa pyöröovea. He juoksivat viimeisen pätkän vierekkäin, ja Malla ajatteli taas poikaa, jonka hän oli nähnyt ostoskeskuksessa kahdesti viime viikolla. Tuntui kuin jokin olisi vaihtanut paikkaa hänen vatsassaan. Poika oli näyttänyt todella söpöltä ja muistuttanut Justin Bieberiä, paitsi että hän oli ollut paljon komeampi. Malla oli melkein varma, että poikakin oli katsonut häntä, vähintään kahdesti. Ehkä tämä olisi siellä taas tänään. Vaikka Malla kertoi melkein kaiken Floralle, hän ei ollut sanonut mitään pojasta. Koskaan ei voinut tietää, mitä Flora voisi keksiä. Todennäköisesti Flora tallustelisi suoraan pojan luokse ja sanoisi: Tiedätkös, ystäväni Malla on aivan hulluna sinuun!

Malla värähti ajatuksesta juuri kun pyöröovi sylkäisi heidät keskelle ostoskeskusta.

Mikä hätänä? Flora kysyi ja vilkaisi Mallaa.

Ei mikään, Malla kiirehti sanomaan. Onko sulla yhtään rahaa? Mulla on vitonen ja jotain hiluja.

Äiti antoi mulle kympin aamulla , Flora vastasi. Tule, mennäänkö ensin hampurilaispaikkaan? Sitten voidaan mennä ostamaan meikkiä. Pyörryn kohta nälästä.

Malla nyökkäsi. Hänelläkin oli nälkä. Äiti antoi hänelle eväsrasian joka päivä, mutta hän ei koskaan syönyt siitä. Useimmiten hän heitti ruoan roskiin tai antoi saman luokan Kasperille, koska tämä söi kaikkea. Mutta Malla tarkisti aina, mitä folion alla oli, koska äiti saattaisi kysyä häneltä siitä illalla.

Vähän aikaa sitten Malla oli unohtanut katsoa, ja hänen äitinsä oli suuttunut ja kysynyt, oliko Flora se, jolla oli häneen niin huono vaikutus ja jonka mielestä oli epäsiistiä syödä lounasta. Sillä äiti sanoi, että silloin, kun Malla oli ollut Fionan kaveri, hän oli aina syönyt lounaansa. Malla oli todennut hermostuneena, ettei se ollut ollut Floran vika, ja sen jälkeen hän oli joka ilta joutunut vastaamaan, mitä hänen eväsrasiansa oli sisältänyt. Idiootti Mikael oli vain nauranut typerästi, ja Malla oli ollut täysin varma, ettei hän ollut syönyt lounastaan, vaan heittänyt sen pois matkalla ammattikouluun. Mutta äiti ei ollut kysynyt siitä.

Joskus Mallalla oli pieni tunne, että äiti ja isä eivät tykänneet Florasta. Eivätkä he edes tienneet pätkääkään mistään. Onneksi!

Hampurilaispaikka oli ostoskeskuksessa vastapäätä ruokakauppaa, ja Malla ja Flora kävelivät sinne hitaasti katsellen samalla näyteikkunoita ja penkoen tarjouslaatikoita ja -hyllyjä. Malla etsiskeli koko ajan silmäkulmastaan moottoripyöräilijää. Hän etsiskeli myös poikaa, mutta ei ollut havainnut tätä tai moottoripyöräilijää, kun he saapuivat hampurilaispaikkaan. Vain muutama pöydistä oli