Polttava syyllisyys: Osa 5

By Inger Gammelgaard Madsen

Johan Bojen murhaa tutkiva toimittaja Anne Larsen ottaa yhteyttä Liv Løkkeen. Liv tietää, että Larsen on haastatellut myös hänen veljeään, luultavasti heidän äitinsä surmanneeseen tulipaloon liittyen. Toimittajan kysymykset ja syytökset saavat Livin kuitenkin lopettamaan haastattelun heti alkuunsa. Larsen ei saa hänestä irti juuri mitään.Tämä ruokkii jo aiemmin Livin mieleen istutettua ajatusta äidin kuolemasta ja sen luonteesta. Hän lukee Ekstra Bladetin lööpistä, että Johan Bojen poika näki onnettomuuspaikalta paenneen kuljettajan. On aika painella pojan juttusille.Tämä on kuusiosaisen dekkarisarjan viides osa. Sarja kertoo poliisimies Johan Bojen salaperäisestä murhasta ja ihmissuhdesotkuista, joihin hän oli ennen kuolemaansa kietoutunut. Murhaa selvittävät etsivä Rolando Benito sekä toimittaja Anne Larsen.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Feb 13, 2020
• ISBN: 9788726078671

Book preview

Kuumuus oli sietämätöntä. Iholle muodostui nestettä täynnä olevia rakkuloita, joita kirveli niiden puhjetessa. Hän tuijotti käsiään kirvelevin silmin ja näki jänteiden ja luiden tulevan näkyviin sitä mukaan kun iho hitaasti suli. Hän kuuli äitinsä huutavan. Huuto, joka porautui syvälle hänen kiehuviin aivoihinsa. Jalat olivat järkähtämättömästi paikoillaan kuin ne olisivat sulaneet kiinni maahan. Sitten hänen silmänsä osuivat veljeen. Villads. Veli käveli välinpitämättömästi ja määrätietoisesti suoraan liekkeihin. Hän halusi huutaa veljelleen, että hänen olisi pitänyt pysyä poissa, matkustaa takaisin Kööpenhaminaan ja jäädä sinne, mutta nyt myös hänen kurkkuaan poltti koko matkan vatsalaukkuun asti. Ainoa mitä hänen suustaan tuli oli liekit, ihan kuin hän olisi ollut lohikäärme. Yhtäkkiä hän joutui keskelle infernoa. Hän taisteli vastaan, hoiperteli ympäriinsä, mutta missään ei ollut tarttumapintaa. Hän huusi Villadsia. Ja äitiään, mutta hän oli yksin tulen keskellä, joka oli muuttunut valtavaksi punaiseksi hirviöksi, jolla oli pahat ja pistävät silmät ja tulinen kieli. Kieli ulottui häneen ja alkoi syödä häntä pala palalta. Hän huusi.

Liv nousi säpsähtäen ylös sängyssä. Huuto oli herättänyt hänet. Hiki virtasi otsaa pitkin ja kämmenet kostuivat hänen yrittäessään hieroa unen pois kasvoiltaan.

Ulkona oli pimeää ja herätyskellon punaiset numerot näyttivät 1:35. Vähitellen hänen onnistui rauhoittaa hengityksensä. Se oli vain unta, vaikka olikin tuntunut niin todelliselta. Painajaiset olivat tulleet takaisin. Se oli hänen syytään. Johan Bojen. Hän kävi uudelleen pitkälleen hiestä märkänä olevan lakanan päälle. Peitto oli tippunut lattialle, mutta hänellä oli niin kuuma, että peitto sai maata siellä. Hän tuijotti kattoon kauhuissaan ja pelkäsi, että painajaiset jatkuisivat, jos hän sulkisi silmänsä uudelleen.

Hän havahtui herätyskellon ääneen, joten hänen oli täytynyt nukahtaa. Hän vääntäytyi istumaan ja oli melkein kompastua lattialla olevaan peittoon noustessaan ylös. Herätyskello oli aina seinän luona olevassa hyllyssä, joten hänen täytyi nousta sammuttamaan se. Muuten hän vain laittaisi sen kiinni ja jatkaisi uniaan. Miksi hän oli ylipäänsä laittanut herätyksen näin aikaisin? Hänen mieleensä juolahti, että tänäänhän olikin vapaapäivä. Hän oli menossa Randersin sairaalaan verikokeisiin klo 12.30. Siihen olisi vielä pitkä aika. Yhtäkkiä häntä puistatti, yllään