Vapaaksi murtautuneet - Osa 4

By Lisa Westerlund

Klara on saanut tietää jotakin, mikä asettaa hänen ja Niman parisuhteen vaakalaudalle. Niman ja Mikaelan suhde on myös muuttunut yhä lämpimämmäksi, mikä herättää Klarassa vaikeita tunteita. Samalla Klara kohtaa yhä enemmän pelottavaa häirintää – kuka oikein vainoaa häntä ja miksi? Kaiken epävarmuuden keskellä Klara yrittää auttaa myös ystäviään Leilaa ja Astridia saamaan Leilan ahdistelijan vastuuseen teoistaan.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 1, 2020
• ISBN: 9788726427363

Book preview

www.egmont.com

Astrid

Ossian istui tyytyväisenä lastenvaunuissa maissinaksu kädessään. Kaikki oli valmiina tämän päivän hanketta varten. Astrid nousi tottuneesti bussiin keskiovista ja ohjasi vaunut vapaalle paikalle. Viereisissä, muodikkaissa lastenvaunuissa, joissa oli kahvikupinpidike ja hienovaraisesti kuvioitu vuori, istui noin Ossianin ikäinen lapsi. Vaunut olivat vain 30 senttimetrin päässä toisistaan, mutta silti niiden välissä tuntui olevan kilometrejä. Viereisissä vaunuissa istuvalla pienellä tytöllä oli yllään ruudullinen mekko, joka oli kuin Melukylän lapsista. Pienet ruskeat hiuskiehkurat oli varovaisesti kerätty kahdelle saparolle, jotka oli koristeltu ruseteilla. Tytöllä oli kädessään muki, josta hän joi kuuliaisesti. Hän ei heittänyt sitä lattialle. Ei puhaltanut siihen nähdäkseen, tulisiko juomaan kuplia. Ei työntänyt mukin nokkaan kuolansekaista maissinaksua. Tyttö vain istui vaunuissa tottelevaisena ja katseli ympärilleen. Ossian ilmeisesti ajatteli, että tyttö tarvitsi kultareunukset elämälleen ja ojensi tytölle puoliksi syötyä maissinaksua kädellä, joka oli kaikkea muuta kuin hygieeninen. Supersankarin vauhdilla tytön äidin käsi ilmestyi kuin tyhjästä. Se pysäytti päättäväisesti Ossianin ystävällisyydenosoituksen laittamalla Ossianin käden takaisin tämän omiin vaunuihin. Kasvot vääntyivät paheksuvaan irvistykseen.

Ei kiitos. Harriet ei syö lisäaineita. Juo mehusi, Harriet. Hän paranteli maanisesti viltin asentoa lapsen ympärillä ja pyyhki pois näkymättömiä maissinaksun muruja.

Hän yritti vain olla kiltti ja jakaa omastaan. Suunniteltu mukava äänensävy jäi puuttumaan. Sen sijaan Astrid kumartui Ossianin puoleen, silitti tämän päätä ja kohtasi lapsen haavoittuneet silmät. Ossian, oli kilttiä sinulta, että halusit jakaa naksun tytön kanssa. Tyttö on kuitenkin allerginen maissinaksuille.

Ei hän ole allerginen. Harrietin ei vain hänen ravintoterapeuttinsa mukaan pidä syödä myrkkyä.

Kysymyksiä. Niin paljon kysymyksiä. Miksi lapsella oli ravintoterapeutti? Milloin maissista oli tullut myrkkyä?

Kiitos, täytyy miettiä tuota. Hei hei. Linja-auto laski sivuaan huokaisten ja Astrid astui nopeasti ulos. Kaksi pysäkkiä liian aikaisin. Ikuisuus liian myöhään.

Ossian, sinun täytyy oppia yksi asia elämästä. On hetkiä, jolloin on pysähdyttävä ja taisteltava ja sitten on hetkiä, jolloin on vain lähdettävä tilanteesta. Vaatii kykyä nähdä, mikä tekee meistä hyviä tai huonoja ihmisiä. Se ei liity siihen, kuinka paljon juo raakapuristettua mehua.

Ossian haukkasi suuren palan maissinaksuaan ja hymyili oivaltavasti koko kasvoillaan. Keltaisten murujen vesiputous kulki leuasta alas vaunuihin. Astrid pörrötti punertavanvaaleaa kuontaloa ja nauroi. Minun pikkufilosofini.

Vartin kävelyn jälkeen he seisoivat Råhin edustalla. Vatsa oli täynnä perhosia, mutta päässä tuntui harvinaisen selkeältä. Sovelluksen nimi oli jo syöpynyt verkkokalvoille, mutta hän varmisti nimen vielä kerran varmuuden vuoksi. Nuori mies astui ulos Råhista kuin tilauksesta ja piti kohteliaasti ovea auki Astridille ja lastenvaunuille.

Kaiuttimista soi pianomusiikki. Ei vastaleivottujen leivonnaisten tuoksua… vaan steriiliä. Mutta Astrid piirsi kasvoilleen suuren hymyn ja käveli tiskille, jonka takana täydellinen, seksikäs Sasha seisoi ja rahasti juuri nuorta tyttöä, jolla oli pitkät, kiharat hiukset. Kiharat näyttivät siltä, että hän oli tuskin herännyt ne päässään. Taaperon äitinä masennusta saattoi saada vähemmästäkin.

Hei! Kuinka voin auttaa sinua? Sashan katse oli vaarallinen. Astrid ymmärsi Leilaa. Sashan katse oli kuin tulista chiliä ja mangonmakuista tummaa suklaata. Hän rakasti Nilsiä, mutta tämä oli ja tulisi aina pysymään aivan mahtavana yhdistelmänä maitosuklaata ja kesävadelmia.

Hei! Yksi tuorepuristettu appelsiinimehu inkiväärillä ja toinen ilman inkivääriä pikkuiselle, kiitos. Ja yksi noita sokerittomia kookospalloja. Naisen tapaaminen bussissa muuttui yhtäkkiä joksikin positiiviseksi ja Astrid solahti sulavasti tiedostavan äidin rooliin.

Totta kai. Se tekee 275 kruunua. Herraisä! Puristivatko huippukoulutetut kirurgit mehun viiden tähden hotellissa auringonlaskun aikaan paratiisirannalla? Vai oliko itse pyhä paavi siunannut appelsiinit? Hulluutta! Mutta taitavana, kotitekoisena salaisena agenttina hän puri hammasta, hymyili ja löi tiskiin kolme satasen seteliä.

Niin kiva tietää, että täältä saa myös pikkumiehelle terveellistä ruokaa.

"Kyllä, tämä on energiaa sielulle. Tällä tavoin eläminen saa minut