Prinssejä ja prinsessoja

By H.C. Andersen

Mitä sadut olisivat ilman prinssejä ja prinsessoja sekä kuninkaallisten yllä leijuvaa tähtipölyä? Tähän kokoelmaan on valittu Hans Christian Andersenin lumoavia klassikkosatuja, joissa seikkailevat prinsessat ja prinssit. Kokoelma sopii niin nuorille kuin aikuisillekin lukijoille, jotka haluavat sukeltaa rakastetun kirjailijan taianomaiseen maailmaan.Kokoelma sisältää seuraavat sadut:Villit joutsenetLentävä matka-arkkuTuluksetTuhma-JussiTodellinen prinsessaSikopaimen-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jan 25, 2021
• ISBN: 9788726769968

Book preview

www.egmont.com

Villit joutsenet

Kaukana täältä, siellä, minne pääskyset lentävät, kun meillä on talvi, asui kuningas, jolla oli yksitoista poikaa ja yksi tytär, Elisa. Nuo yksitoista veljeä — prinssejä he olivat — kävivät koulua tähti rinnassa ja sapeli vyöllä. He kirjoittivat kultataululle timanttirihvelillä ja lukivat yhtä hyvin ulkoa kuin sisältä, saattoi heti kuulla, että he olivat prinssejä. Sisar, Elisa, istui pienellä peililasista laitetulla jakkaralla ja hänellä oli kuvakirja, joka oli maksanut puolen kuningaskuntaa.

Oi, noilla lapsilla oli niin hyvä, mutta niin ei ollut aina oleva.

Heidän isänsä, joka oli koko maan kuningas, meni naimisiin pahan kuningattaren kanssa, joka ei ollut lapsiraukoille ensinkään hyvä. Jo ensimäisenä päivänä saattoivat he selvään huomata sen. Koko linnassa vallitsi suuri loisto ja lapset leikkivät vieraisilla. Mutta sensijaan, että he muuten saivat kaikki leivokset ja paistetut omenat mitä vain oli, antoi hän heille vain hiekkaa teekupissa ja sanoi, että he voivat olla pitävinään sitä jonakin.

Viikkoa myöhemmin pani hän pienen sisar Elisan maalle joidenkin talonpoikaisihmisten luo, eikä kestänyt kauan, ennenkuin hän sai kuninkaalle uskotelluksi niin paljon prinssi raukoista, ettei hän enää ensinkään välittänyt heistä.

— Lentäkää maailmalle ja pitäkää huolta itsestänne! sanoi paha kuningatar. — Lentäkää suurina lintuina ilman ääntä!

Mutta hän ei kuitenkaan saanut tehdyksi niin pahaa, kuin hän halusi, heistä tuli yksitoista kaunista valkeaa joutsenta. Oudosti kirkuen lensivät ne linnan ikkunoista yli puiston ja metsän.

Oli vielä varsin varhainen aamu, kun ne kulkivat sivu siitä, missä sisar Elisa makasi talonpojan tuvassa. Siinä ne liihoittelivat katon yli, kääntelivät pitkiä kaulojaan ja räpyttelivät siipiään, mutta kukaan ei nähnyt eikä kuullut sitä. Niiden täytyi taas lähteä liikkeelle, korkealle pilviä kohti, kauas maailmalle. Ne lensivät suureen pimeään metsään, joka ulottui rantaan asti.

Pieni Elisa raukka seisoi talonpojan tuvassa, leikitellen vihreällä lehdellä, muuta leikkikalua ei hänellä ollut. Ja hän pisti läven lehteen, tirkisteli siitä ylös aurinkoa kohti ja silloin tuntui siltä, kuin hän olisi nähnyt veljiensä kirkkaat silmät, ja joka kerta kun lämpimät auringonsäteet loistivat hänen poskilleen, ajatteli hän kaikkia heidän suudelmiaan.

Toinen päivä meni niinkuin toinenkin. Kun tuuli puhalsi läpi suurten ruusupensaiden talon ulkopuolella, niin se kuiskasi ruusuille: kuka saattaa olla kauniimpi kuin te? Mutta ruusut pudistivat päitään ja sanoivat: Elisa on! Ja kun vanha vaimo sunnuntaina istui ovella ja luki virsikirjaansa, niin tuuli käänsi lehtiä ja sanoi kirjalle: kuka saattaa olla hurskaampi sinua? — Elisa on! sanoi virsikirja, ja se oli aivan totta, mitä ruusut ja virsikirja sanoivat.

Kun hän oli viidentoista vanha, piti hänen tulla kotiin. Ja kun kuningatar näki, miten kaunis hän oli, kävi hän hänelle suuttuneeksi ja vihamieliseksi. Mielellään hän olisi muuttanut hänet villiksi joutseneksi, niinkuin veljetkin, mutta sitä ei hän uskaltanut heti, koska tietysti kuningas tahtoi nähdä tyttärensä.

Varhaisena aamuna meni kuningatar saunaan — se oli rakennettu marmorista ja koristettu pehmeillä tyynyillä ja mitä kauneimmilla matoilla —, ja hän otti kolme rupisammakkoa, suuteli niitä ja sanoi yhdelle: asetu Elisan pään päälle, kun hän tulee kylpyyn, jotta hän kävisi yhtä kömpelöksi kuin sinä! Asetu hänen otsalleen, sanoi hän toiselle, jotta hän kävisi rumaksi kuin sinä, niin ettei hänen isänsä tunne häntä! Lepää hänen sydämellään, kuiskasi hän kolmannelle, anna hänen saada häijy luonne, niin että hän kärsii siitä! Sitten hän asetti rupisammakot kirkkaaseen veteen, joka heti kävi vihreähtävän väriseksi, kutsui Elisan, riisui hänet ja antoi hänen astua alas veteen. Ja hänen painuessaan veteen, asettui yksi rupikonnista hänen hiuksiinsa, toinen hänen otsalleen ja kolmas