Saima
()
About this ebook
Aikansa taivallettuaan ja joelle päästyään Saima meni levähtämään sillan alle. Hetken kuluttua vastarannalle saapui nuorimies ongelle, ja Saiman suunnitelmat saivat uuden käänteen.
Related to Saima
Related ebooks
Rikollista työtä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKirottua työtä: Kuvaus Savon kansan elämästä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsMaan hiljaiset Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsRatsurinne 13 Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsMarian luut Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKaksi lakeutta Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKesämökin tositaruja Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsNurmi-Tuomas: seitsemän kertomusta Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsValkoinen kummeli: kertomuksia niemestä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsAnni Unennäkijä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKarkulainen Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsLaara: Kuvaus Savon kansan elämästä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsJokikylän pojat Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsJääpeilin vanki Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsJaana Rönty Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsPaarmamies Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKesä Rosvon kanssa Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsPieni Tuittupää Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsHyvästi, valkoinen Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsHaapaniemen keinu: Kuvauksia sydänmaan kylästä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSininen ruoho Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSaapasvarsi Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKosken tytär Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsLaara Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKotiinpaluu ja muita novelleja Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsElämän viulut Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsAika rientää Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsValkoinen Kummeli: kertomuksia Rusinniemestä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKirjeitä Jekaterinburgiin Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsLentävä C Rating: 0 out of 5 stars0 ratings
Related categories
Reviews for Saima
0 ratings0 reviews
Book preview
Saima - Sohvi-Siiri Saarinen
Saima
Nimiösivu
Saiman tarina
Valmistusmerkinnät
"Kaikille punaisille kukille sanon hyvästi,
pääskyseni väläyttää mustaa sirppiä.
Ruusut ovat tarttuneet ranteisiini
kuin luonnon suudelmat,
kuunsini luomillani tuotan kyyneleitä kuin lehti kastetta…
Sanon hyvästi."
Helvi Hämäläinen
Saiman tarina
Hirnahtiko jossain hevonen? Saima juoksi nopeasti heinäpellolta läheisen metsän reunaan.
Hän tähysti paksurunkoisen koivun takana, näkyisikö M:n talon liepeillä liikettä. Mutta piha siellä näytti hiljaiselta eikä taloon johtavalla koivukujallakaan liikkunut kukaan. Kuvitteluani sen täytyi olla, torui Saima itseään.
Oli aamuyön syvin hetki. 1800-luvun lopun vauraan talonpoikaistalon asukkaat nukkuivat vielä. Mutta taivaanrannassa kajasti jo keltaista eikä kuluisi enää pitkää aikaa siihen, kun M:n talon kukko kiekuisi ja herättäisi isäntäväen ja palkolliset pitkään työntäyteiseen päivään. Saima ei töihin enää osallistuisi, ennemmin vaikka susien ruoaksi, jos elämä ei hänelle parempaa paikkaa tarjoaisi, oli hän sydämessään vannonut.
Villimansikat olivat hehkuneet punaisina ojien reunoilla heinäntekoaikaan. Saima oli katsellut niitä vesi kielellä haravoidessaan heiniä ojien reunoilta ja päättänyt palata myöhään illalla syömään niitä. Mutta M:n talon emäntä oli huomannut hänen lähtönsä ja lähtenyt perään.
Keneltä olet saanut luvan pistellä mansikat poskeesi meidän pelloiltamme?
oli hän kysynyt tiukasti. Sitten hän oli tullut sormi pystyssä hänen kasvojensa eteen, heristänyt sitä ja torunut häntä näytelmällisesti: Yhtään mansikkaa et saa suuhusi pistää, niistä tehdään hilloa kahvikutsujani varten. Mitä köyhät ritarit nyt ilman mansikkahilloa olisivat, sitä tarvitaan ehdottomasti kermavaahdon päälle!
Saima palasi pellolle katsomaan, olisiko mansikoita