Pasi-Petteri ja vanhan moskeijan kissat

By Marja-Leena Lempinen

Pasi-Petterin perhe lähtee lomamatkalle!Pasi-Petterin äiti voittaa arvonnasta koko perheelle Kreikan-matkan. Kaikki on ulkomailla outoa, mutta kaikkein ihmeellisimpiä ovat kuitenkin moskeijan puistossa nahistelevat kissat. Seikkailu vie Pasi-Petterin ja Tomin myös kalastaja Dimitrin merkilliselle kotisaarelle.Neljännessä osassa Pasi-Petteri sukeltaa Kreikan saaristoon, tapaa erikoisia kissoja ja kokee monia aivan uusia elämyksiä. Pasi-Petteri seikkailee mielikuvituksellisissa lastenromaaneissa, jotka sopivat yli yhdeksänvuotiaille.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 10, 2022
• ISBN: 9788728482032

Book preview

Pasi-Petteri ja vanhan moskeijan kissat

Copyright © 1989, 2023 Marja-Leena Lempinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728482032

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Yllãtys

Oli lauantai ja vapaata koulusta. Myös isä ja äiti olivat kotona. Pasi-Petteri istui huoneessaan ja purki vanhaa polkupyörän pumppua. Tuntui oikein rauhalliselta ja kodikkaalta, kun koko perhe sai taas olla yhdessä eikä kellään ollut kiirettä töihin tai kouluun. Tomi vaikutti kaikkein tyytyväisimmältä. Viikonloput olivat sen mielestä parhaita aikoja kesä-, joulu- ja hiihtoloman lisäksi.

— Mitä ihmeellistä sinä näet vanhassa pumpussa? se kysyi pojalta.

— Vaikka mitä, vastasi Pasi-Petteri. — Minusta kaikki vanhat koneet ja vempaimet ovat mielenkiintoista tavaraa. Tästäkin näkee jo nyt, missä on ollut vika, kun pumppu lakkasi täyttämästä renkaita ilmalla.

Tomi tuhahti halveksivasti.

— Ilmahan on pelkkää tyhjää, se huomautti happamesti. — Miten sellainen voi lakata, mitä ei ole koskaan ollut olemassakaan.

— Älä viisastele, äsähti Pasi-Petteri koiralle. — Tästä on hajonnut mäntä, hän sitten lisäsi ja laski pöydälle pitkän rautapuikon, jonka päässä oli litteä läpsykkä.

— Onko pumpulla muka häntä? kysyi Tomi, sillä se oli kuullut väärin. Äkkiä polkupyörän pumppu alkoi kiinnostaa sitä oikein kovasti, sillä Tomin mielestä häntä oli tärkeä kapine.

Yhdellä komealla loikalla lelukoira hyppäsi Pasi-Petterin työpöydälle, missä kaikki pumpun osat sinkoilivat vauhdilla sinne tänne.

— Sinä olet auttamaton touhottaja ja räppäkäpälä! Pasi-Petteri kiljaisi harmistuneena. — Katso nyt mitä olet saanut aikaan! Koko työ on aloitettava alusta!

Tomi oli todella pahoillaan. Se yritti hieroa kuonoaan ystävän poskea vasten, mutta poika väisti eikä ollut anteeksipyyntöä huomaavinaan. Harmistuneena hän alkoi kokoilla ympäri pöytää sinkoilleita osia. Mäntä oli irronnut pumpun varresta, ja Pasi-Petteri joutui tekemään ison työn, ennen kuin sai sen taas paikoilleen.

Äkkiä puhelimen rämäkkä ääni rikkoi kodin hiljaisuuden. Äiti kiiruhti vastaamaan. Avoimesta ovesta Pasi-Petteri näki, kuinka äiti piteli kuuloketta korvallaan, kuunteli ihan hiljaa, nyökytteli ymmärtäväisesti, kiitteli ja melkein niiasi laskiessaan kuulokkeen paikoilleen. Sitten tapahtui jotain uskomatonta! Yhtäkkiä äiti hypähti korkealle ilmaan, kiljaisi riemusta, ryntäili hetken villisti edestakaisin ja syöksyi halaamaan isää.

— Yllätys! Yllätys! hän huusi riemuissaan. — On tapahtunut jotain uskomatonta! Ihmeellistä! Ihanaa!

Pasi-Petteri ja Tomi olivat hetkessä olohuoneen ovella. Isä istui hämmentyneenä ryppyinen sanomalehti sylissään ja pyyhki poskiltaan märkiä suukon jälkiä.

— Hyvänen aika Mirja kiltti, kerro sukkelaan mistä nyt oikeastaan on kysymys, hän henkäisi.

— Minä olen voittanut sen! Olen voittanut Päivän Postin lukijakilpailusta koko perheen lomamatkan Kreikan saaristoon!

— Älä nyt, isä epäili. — Jospa sinä kuulit väärin. Ei meidän perheessä ole vielä tähän mennessä mitään voitettu, vaikka jok’ikinen postiluukusta tipahtanut kilpailulipuke on täytetty ja palautettu.

— Vaan nytpä voitettiin! äiti vakuutti. — Siinä näet eikö kannattanut yrittää.

Viimein he uskoivat, että uutinen piti todella paikkansa. Siitä seurasi yleinen riemu ja meteli.

— Meidän täytyy pyytää Pasi-Petterille lomaa koulusta, sillä matka on tehtävä vielä tämän kevään aikana, äiti huolehti.

— Ihanaa! kiljaisi poika ja halasi Tomia. — Me pääsemme ihka oikealle ulkomaanmatkalle!

— Jotain vaihtelua elämään, koira tuhisi tyytyväisenä ja sen vilkas mielikuvitus alkoi jo rakennella huikeita kuvitelmia edessä odottavista seikkailuista.

Uimarannan hiekka hohti hienonhienona nauhana rannan tuntumassa. Sinivihreillä aalloilla kellui purjeveneitä, suuria laivoja ja pieniä kalastusaluksia. Hotellin edessä kahisivat viuhkalatvaiset palmut. Kaikki oli outoa, kaunista ja kokonaan toisenlaista kuin kotona. Pasi-Petteri nojaili parvekkeen kaiteeseen ja yritti vakuutella itselleen ettei nähnyt unta.

Matkalle lähdön touhusta ja tohinasta muistuttivat vain hotellihuoneen lattialla lojuvat puoliksi puretut matkalaukut. Koulu oli kaukana tuhansien kilometrien päässä. Kokonaiseen viikkoon ei tarvinnut ajatella lukemista, kirjoittamista tai matematiikan tehtäviä. Lomasaarella oli jo täysi kesä, kun taas kotona lumikinokset vasta sulivat ja hiihtääkin voi vielä.

— Upeaa, Tomi huokasi autuas ilme naamallaan.

— Minä tahdon uimaan, poika lisäsi.

— Minä tahdon kävelylle rantahiekalle, koira jatkoi. — Voin jo tuntea pehmeän sannan tassujeni alla.

— Kaikki aikanaan, huomautti isä, joka oli juuri herännyt.