Pasi-Petteri ja näytelmäkerholaiset

By Marja-Leena Lempinen

Mielikuvituksellisen lastenkirjasarjan kolmannessa osassa harjoitellaan näytelmää!Pasi-Petteri on liittynyt koulun näytelmäkerhoon. Samalla luokalla oleva ihana Sanni-Mari on prinsessa Ruusunen ja Pasi-Petteri prinssi. Pasi-Petterin uusi ystävä Kalle esittää kuningasta. Näytelmä on kivointa, missä Pasi-Petteri on ikinä ollut mukana!Sarjan kolmannessa osassa Pasi-Petteri saa uusia kavereita ja jännittävän uuden harrastuksen. Millaisen näytelmän kerho saa aikaiseksi? Liity Pasi-Petterin ja kavereiden seuraan!Pasi-Petteri seikkailee mielikuvituksellisissa lastenromaaneissa, jotka sopivat yli yhdeksänvuotiaille.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 10, 2022
• ISBN: 9788728482063

Book preview

Pasi-Petteri ja näytelmäkerholaiset

Copyright ©1988, 2023 Marja-Leena Lempinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728482063

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Uusia ystãviã ja harrastuksia

Pasi-Petteri touhusi innoissaan omassa huoneessaan. Hän penkoi pöydällä olevia papereita, nosteli hyllyillä olevia kirjoja ja kaatoi lelulaatikon pitkin lattiaa.

— Äiti, mihin ihmeeseen sinä olet laittanut minun vuorosanani! hän huuteli keittiöön. — Kalle tulee ihan kohta enkä minä löydä niitä mistään.

— Minunko ne pitäisi tietää, motkotti äiti ja tuli Pasi-Petterin huoneeseen.

— Noin iso poika, eikä pidä huolta tavaroistaan, hän torui samalla kun penkoi jo paperipinoja ja hyllyjä yhdessä pojan kanssa.

Tomi istui tutulla paikallaan ikkunalaudalla ja murjotti. Koulu oli jälleen alkanut ja koirasta tuntui, että koulu ryösti aina häneltä osan Pasi-Petteristä. Koulun lisäksi oli tullut muutakin. Pasi-Petteri oli saanut uuden ystävän ja liittynyt johonkin merkilliseen näytelmäkerhoon. Siitä koira tiesi ainoastaan sen, että siellä piti käydä yhtenä iltana viikossa tapaamassa jotain ihmeellistä Prinsessa Ruususta, josta Tomi taas ei tiennyt yhtään mitään, eikä oikeastaan halunnutkaan. Sellaisina iltoina Pasi-Petteri ei tuntunut muistavan parasta ystäväänsä enää lainkaan. Tomin mieli teki vähän murista ja potkaista kiukkuisesti jotakin, mutta sellaiseen ei ollut pienintäkään mahdollisuutta, kun äiti hyöri huoneessa. Siispä Tomin täytyi vain katsella ja niellä kiukkunsa.

Äiti ravisteli parhaillaan Pasi-Petterin matematiikankirjaa pöydän yläpuolella. Kirjan välistä lehahti lattialle paksu paperinippu, täynnä tiheää kirjoitusta.

— Täällähän ne sinun vuorosanasi ovat, sanoi äiti ihmeissään. — Kaikkea sitä näkee … Miksi ihmeessä olet laittanut ne matematiikankirjan väliin?

— Ai, nyt minä muistankin, huudahti poika. — Laitoin ne sinne, että löytäisin paperit helpommin.

— Höpö höpö, nauroi äiti ja halasi poikaa. — Sinä olet yhtä huolimaton kuin isäsi. Mitä ihmettä tapahtuisikaan ellei minua olisi. Isä ei löytäisi ikinä hattuaan, vasaraansa eikä kai kohta itseäänkään. Poika ei löytäisi kirjojaan, vihkojaan tai sukkiaan, kadottaisi kai pian oman nimensäkin.

Pasi-Petteriä nauratti, kun hän muisti kaikki ne kummalliset piilopaikat, joista he yhdessä äidin kanssa olivat vuosien mittaan löytäneet kadonneita esineitä. Yksi hassuimmista tapauksista oli se, kun he löysivät Pasi-Petterin kadonneen hiihtopipon kahvipannusta. Vielä tähän päivään mennessä he eivät olleet keksineet, kuinka se sinne joutui.

— Olet sinä kyllä ihan mukava ja tarpeellinen äiti, kiusoitteli Pasi-Petteri. — Oikeastaan ihan sopiva äiti juuri minulle. Hän otti paperinipun lattialta ja alkoi selailla sitä.

— Siinäpä sinulla onkin lukemista koululäksyjen lisäksi, äiti huomautti. Kunhan et harrastusten vuoksi unohda koulua kokonaan.

— En varmasti unohda, poika lupasi. — Kyllä minä ehdin hoitaa kunnolla niin koulun kuin näytelmänkin.

Äiti lähti huoneesta ja Tomi sai jälleen olla oma kiukkuinen itsensä.

— Taasko sinä lähdet, se marisi pojalle. — Menet tapaamaan niitä näytelmäkerholaisia ja sitä ihmeellistä prinsessa Ruususta ja minun täytyy jäädä tänne yksin.

— Ei tarvitse jäädä, ellet itse halua, sanoi poika. — Olenhan pyytänyt sinua mukaan jo ties kuinka monta kertaa.

Tomi myönsi, että asia todella oli niin. Pasi-Petteri oli pyytänyt mukaan joka kerta, mutta koira ei halunnut lähteä. Se kuvitteli tekevänsä sillä tavalla kiusaa ystävälleen, mutta taisikin tosiasiassa tehdä sitä itselleen, sillä jos Tomi oli oikein rehellinen sen mieli teki lähteä katsomaan millaista näytelmäkerhossa oikeastaan oli.

— Saatan minä joskus tullakin, koira sanoi varovaisen tunnustelevasti, mutta ensin sinun pitää kertoa, miten siellä kerhossa ollaan.

— Ihanaa! huudahti poika. — Näytelmäkerho on hienoin asia missä olen koskaan ollut mukana. Meitä on siellä melkein koko tokaluokka ja opettaja ohjaa kerhoa … Me harjoittelemme parhaillaan näytelmää prinsessa Ruususesta. Se on hieno juttu. Meidän luokan Sanni-Mari on prinsessa Ruusunen ja minä olen prinssi. Sitten on vielä kuningas, kuningatar, haltijakummit, paha haltijatar ja joukko hoviväkeä. Meille tehdään ihan oikeat kulta-