Houkutuslintu

By Tapani Maskula

Kovaa peliä ja lämmintä huumoria 30-luvun noir-TurussaHolger Haavi pyörittää Turussa Ankkurilyhty-kapakkaa ja on sotkeutunut jos jonkinlaisiin hämäräbisneksiin. Kumppanina on esimerkiksi legendaarinen pirtutrokari Algot Niska. Viinakaupan lisäksi Haavi johtaa takahuonebordellia eikä kaihda huumebisneksiäkään. Apurinaan hänellä on hemaiseva Veera, joka Haavin tietämättä on Valpon laskuun kommunisteja vaaniva vakooja. Sodan lähestyessä tunnelma kiristyy, saksalaisia saapuu kaupunkiin ja ruumiita syntyy.Tapani Maskulan esikoisdekkari perustuu samannimiseen huippusuosittuun kuunnelmasarjaan.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jul 12, 2023
• ISBN: 9788727027555

Book preview

Houkutuslintu

Cover image: Shutterstock

Copyright ©2010, 2023 Tapani Maskula and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788727027555

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

ANKKURILYHTY

Kukkuloiden väliseen laaksoon rakennettu satamakaupunki torkkui valeunta kuin kerälle kiertynyt kissa, säpsähtääkseen hereille vaimeastakin pakkasyössä kantautuvasta rasahduksesta.

Kohmeiset sormet hamusivat pimeässä ovenpieltä kunnes pysähtyivät sähkökatkaisijaan. Tomuiseen kattolamppuun syttyi valju valo. Huoneen kynnyksellä seisoi tummanharmaassa talvitakissa tanakka mies salkku kainalossaan. Hänen edessään häämötti joitakin paperiliinoilla päällystettyjä pöytiä ja rykelmä puuselkäisiä tuoleja. Kadunpuoleisella seinällä huoneen ainoan ikkunan verhoiksi kiskaistut likaiset rievut estivät uteliaita ohikulkijoita kurkistamasta tupaan vaikka sen karussa sisustuksessa ei ollut mitään erikoista katsottavaa.

Mies laittoi nahkaisen salkkunsa lähimmälle pöydälle ja asteli peremmälle kaakeliuunin kylkeen nikkaroidun tarjoilutiskin luo. Sen takaa avautui ovi pienempään huoneeseen. Siellä hän näki pinttyneestä rasvasta laikullisiksi tahriintuneiden tapettien ja hellan lisäksi tilkkutäkillä peitetyn hetekan. Alkujaan tila oli toiminut keittiönä, mutta huoneiston muututtua ruokalaksi koppero oli remontoitu omistajansa makuualkoviksi, mies aprikoi tunnustellen höyläämättömän oven karheaa karmia.

Ummehtunutta soppea tarkastellessaan mies huomasi tyhjän ämpärin vieressä lattialankuista kohoavan kahvan. Hän tarttui siihen molemmin käsin ja tempaisi ylös saranoillaan kirskuvan luukun. Neliskulmaisen aukon reunalta laskeutuivat tikkaat alas kellariin. Mies vihelsi hiljaa oivaltaessaan hänelle uskottujen toimenpiteiden odottavan täytäntöönpanoaan ja hän pudotti painavan lattialuukun tömähtäen paikoilleen.

Noin kuukautta aikaisemmin tallinnalaisen ravintolan Kerubin itämaisessa kabinetissa Holger Haavi oli viettänyt rattoisaa iltaa ystävänsä Agin monenkirjaville liiketuttavilleen kustantamissa pirskeissä. Muhkeaviiksinen kyyppari kantoi rivakasti pöytiin väkijuomia ja niiden villitsemänä riemu raikui salissa ylimmillään. Änkyrässä jokainen pyrki kailottamaan vaiherikkaista reissuistaan Agin luotsaamissa keikoissa. Orkesteri paahtoi sille kyhätyltä korokkeelta hottia ja kiimaiset tanssiparit nytkyttivät musiikin tahdissa lanteitaan. Remakan humun seasta Agi oli vinkannut Holgerin pöytäänsä ja hihkaissut hänen korvaansa juttelevansa hulinan tauottua jostakin tärkeästä asiasta. Vähitellen viina valoi öljyä nousuhumalan riehaannuttamille laineille ja lamautti hälisevimmätkin suupaltit. Väsähtäneinä he horjuivat juhliin palkattujen naikkosten retuuttamina hotellihuoneisiin kokeilemaan alkoholin uuvuttamaa mieskuntoaan.

Agi oli illan mittaan kulauttanut vain pari oluttuoppia. Sopertelevan joukon poistuttua kabinetista ja jäätyään kahden Holgerin seuraan Agi pyysi tarjoilijaa tuomaan pöytään korkkaamattoman pullon vodkaa. Joutavia rupateltuaan ja ryyppyjä siemaistuaan Agi käänteli täysinäistä pikaria edessään:

- Kaukaa katsottuna tämä kirkas neste näyttää pelkältä vedeltä, mutta vasta nautittuna se paljastaa mahtinsa hyvään tai pahaan. Kummassakin tapauksessa sitä himoitaan lisää, joko ruoskimaan neron aatosta huikeampaan lentoon tai tuuppaamaan tomppelia kurjempaan jamaan. Kauppatavarana se rikastuttaa aina viisaita, sillä fiksu myyjä ei koskaan murehdi viinan vaikutuksia asiakkaisiinsa ja pysyttelee itse kohtuudessa.

Juomaansa naukkaillen hän naurahti vahingoniloisesti ja jatkoi yksinpuheluaan:

- Suomen selkärangaton hallitus teki tyhmästi taipuessaan sanomalehtien yllyttämänä yleiseen äänestykseen kieltolain kumoamisesta. Minulla on Suursaaressa viinaa vaikka koko kansan juottamiseksi humalaan ja halvemmalla kuin mihin valtio kaksinaamaisuudeltaan milloinkaan kykenee tai haluaa. Herrat ovat narreja eivätkä ymmärrä, että viinan alhainen hinta ja helppo saatavuus ovat valttikortteja näinä ankeina aikoina pankkien huutaessa ulosottoon lainojaan ja koronkiskurien kaapatessa lain nojalla haltuunsa ahkerien ihmisten talot sekä talletukset. Torppansa menettäneet pulamiehet pitävät kokouksiaan maan kaikilla kulmilla eikä niillä piruparoilla ole vähäisintäkään aikomusta jonottaa heitä petkuttaneen valtion putiikkeihin ja maksaa hirmuista veroa siellä tyrkytettävistä laimennetuista litkuista.

Yli nelikymppisenäkin kapteeni Algot Niska oli komea mies, vartaloltaan jäntevä ja poskiltaan ahavoitunut, sillä merellä vietettyjen vuosien viimat olivat karaisseet hänet pirtulaivastonsa iättömäksi keulakuvaksi. Itämeri saarineen ja Suomenlahti luotoineen olivat Agille tuttua kotikenttää, jossa hän pystyi karistamaan rajavartioston partioveneet vanavedestään sekä sakeassa sumussa että myrskyn myllerryksessä. Parhaimmillaan hänen laivastoonsa oli kuulunut toistakymmentä alusta, mutta kieltolain kaaduttua kapteeni säilytti suojatussa valkamassaan enää viittä nopeinta moottorivenettään. Viinasta puhuessaan merikarhun naamalle levisi vilpitön hymy, joka oli pelastanut hänet monista pinteistä.

Agi tutkaili pöydän vastakkaisella puolella istuvaa äänetöntä kumppaniaan ja kysyi vakavoituen: - Entä mitä sinä Hoke tavoittelet tulevaisuudeltasi? Etkö ole koskaan haaveillut asettua aloillesi lekottelemaan iltapäivän auringossa? Vai aiotko jatkaa näissä epävakaissa hommissa kunnes saappaasi lipsahtaa liukkaalta rantakiveltä ja päädyt vankilaan? Tai kupsahdatko merivartioston luotien repimänä puupalttooseen? Läheltä viikate liippasi sinua Majakkasaarella ja huonommalla tuurilla olisimme kärsineet siellä kirvelevän tappion.

- En ole kuvitellutkaan kuukahtavani vuoteeseen, selvensi Holger suhtautumistaan salakuljetukseen.

- Silti ehdotan sinulle mieluisampaa ajankulua, josta käärisit tarpeeksi tuohta vanhuuden varalle, jatkoi kapteeni. - Et joutuisi kunnan elätiksi vaivaistaloon vaan kartuttaisit takataskuusi sievoisen pesämunan. Mitäs siihen sanot Hoke?

Vastausta odottamatta Agi kaasi pullosta lasinsa piripintaan ja ryhtyi innostuneena selostamaan hautomaansa hanketta vaiteliaana kuuntelevalle Holgerille:

- Tarvitsen välttämättä vielä yhden pirtuvaraston Suomen länsirannikolle tyydyttämään kysyntää, ja sattumalta löysin sopivan kätköpaikan Turusta. Tätä tarkoitusta varten olen riittävästi voidellut kaupungin mätää virkakoneistoa meille suopeaksi. Viskaaleille luovuttamieni laatujuomien korvauksena oikeusneuvokset lupasivat katsella läpi sormiensa, mikäli harjoittaisin heidän läänissään vaatimatonta ja pollareita puijaavaa liiketoimintaa. Piiloluola sijaitsee Aurajoen viereisellä heikosti valaistulla Läntisellä Rantakadulla, kätevästi Turun keskustassa. Siellä pienessä tiilimökissä höppänä eukko kokkasi vuosikaudet perunasoppaa saaristolaislaivojen ahtaajille. Alusten siirryttyä lähemmäksi satamaa ruokailijansa menettänyt akka myi keittolansa minulle pilkkahinnasta.

Vaikka Agi oli särpinyt nopeassa tahdissa useita lasillisia, hänestä ei huomannut merkkiäkään humaltumisesta. Salakuljettajakapteeni tiesi viinan petollisuuden ja valikoi tarkoin ne harvat ystävänsä joiden kanssa uskalsi rentoutua. Hän kumartui likelle Holgeria ja katsoi tätä tiukasti varmistuakseen ehdotuksensa ymmärtämisestä:

- Luotan sinuun Holger, sillä olemme yhdessä seilanneet tyrskyt ja tyvenet. Sinulla on tervettä järkeä ja harkintaa väistää trokaria vaanivat karikot, joihin luihummat ketkut karahtavat. Siksi pyydän sinua muuttamaan täältä Tallinnasta Turkuun ja ottamaan vastuullesi sinne perustettavan viinavarastoni. Ankkurilyhty on syrjäinen kuppila ja sen kellariin mahtuu monta venelastillista pirtua. Voisit avata loukkoon oman kapakkasi, jonka tuoton saisit palkkioksi puuhan pyörittämisestä ja aikaa myöden lunastaisit paikan nimiisi. Lantrattaviin sekoituksiin ostaisit pirtua tukkuhintaan kellarin lekkereistä. En kehu sitä loistolukaaliksi, mutta huusholliin sisältyvät käytännön mukavuudet kuten porstua, heteka, puhelin ja kakluuni. Kapakan takahuone kelpaa kortteeriksi siinä missä entisetkin vahtikoppisi. Mitä tuumit kaavailuistani?

Kapteeni toisti kysymyksensä niin päättäväisesti, että Holger suostui empimättä hänen meininkeihinsä ja miehet löivät kättä sopimuksen sinetiksi. Kotvan kuluttua Agi naurahti, ehkä muistaessaan jonkun Holgerin kera kokemistaan seikkailuista, ryyppäsi lasistaan ja kahmaisi jalkojensa juuresta ruskean nahkasalkun, läjäyttäen sen pöydälle.

- Tässä saat rahat ruljanssin käynnistämiseen. Kaikki sujuu kitkattomasti, sillä sinä tunnet turkulaisen porukkamme entuudestaan Majakkasaaren vuosilta. Heidän nokkanaan on Keikaripoika, joka sutjakkaana skoijarina kuljettaa lastit kellariin, Vekkuli-Ville ja Eerikki puolestaan hoitavat jakelun kaupungilla. Jos joitakin kilpailijoiden lietsomia kärhämiä ilmaantuisi, sinun ei huoli niistä hätäillä. Pojat klaaraavat pienet nujakat ja minä tukahdutan suuremmat rähinät, vaikka en otaksu sellaisia syntyvän. Lahjomani vapaamuurarit määräävät Herrojen Klubilla kuka mitäkin juomia ja mihin hintaan sinne toimittaa. Turku on meille avoin kaupunki.

Agi laski katseensa, kieputti tyhjentynyttä lasia käsissään ja jatkoi epäröiden:

- Keikaripoikaa sinun täytyy vaivihkaa paimentaa, sillä naiset houkuttelevat hänet hölöttämään tyhmyyksiä. Jos havaitset Keikaripojan vikittelevän epäilyttäviä typyköitä, niin varoita häntä meitä kyyläävistä urkkijoista.

Holgeria kuumotti, sillä hän oletti kapteenin käyttävän Keikaripoikaa verukkeena soimatakseen häntä Majakkasaarella sattuneesta laukaustenvaihdosta. Mikäli Agilla moisia nuhteita oli hampaankolossaan, hän ei lausunut niitä ääneen. Kapteeni suoristi selkänsä, kouraisi takkinsa taskusta nipun metallirenkaaseen pujotettuja avaimia ja kopautti ne paksun salkun päälle:

- Näillä tiirikoilla aukaiset Ankkurilyhdyn komerot ilman sorkkarautaa - ja isännän oikeudella!

Vanttera mies hymähti mietteilleen ripustaessaan päällysvaatteensa naulakkoon. Trimmattuaan uunin kupeella riippuvista naruista savupeltejä, hän kuuli hormista hiljaista huminaa ja virnisti tyytyväisenä. Mies otti keittiön pajukorista muutaman halkaistun klapin, latoi ne limittäin takkaan ja repäisi lastujen lomaan sytykkeeksi palan pöydällä lojuvasta sanomalehdestä. Hän raapaisi tulen paperiin ja liekkien alkaessa nuolla puuta hän varmistui uunin vetoisuudesta.

Tulipesästä ei tupruttanut savua huoneeseen, joten hän palasi peräkamariin. Koeteltuaan ensin kämmenellä hetekan jousitusta hän istahti haukotellen risaiseksi kuluneelle peitteelle. Tähän pölyiseen kämppään hänen olisi helppo kotiutua nuohottuaan paljon nuhjuisemmissakin nurkissa.

Ensimmäinen takkavalkea Ankkurilyhdyssä raukaisi Holgeria. Hän asettui taloksi salakapakkaansa ja heittäytyi makuulle vaatteitaan riisumatta.

Holgerin herätessä aurinko ei ollut noussut horisontista. Hän kolusi seinälle naulattua kaappia ja keitti sen hyllyltä kaapimistaan kahvinpavuista sumppia. Hänen hörppiessään aamunkoitossa peltimukista kuumaa lientä parkkeerasi Keikaripoika kuhmuisen kuorma-autonsa Ankkurilyhdyn eteen. Kuppilan entuudestaan tuntien tulija ryhtyi purkamaan pressun kattamalta lavalta pirtukannuja porstuan puolelle kellariin varastoitavaksi. Kuulumiset lyhyesti vaihdettuaan miehet annostelivat osan kanistereista pienempiin astioihin varpusiksi, kenkälaatikoiksi tai kukkapaketeiksi, jotka he järjestivät rivistöiksi tarjoilutiskin taakse. Loput säiliöt hilattiin köysillä alas kellariin.

Pika-ajurien päällysmies Nestori tömisti pompassaan tupaan nenä pakkasesta punaisena Holgerin liruttaessa suppilolla pirtua varpusiin. Vanhana lestinheittäjänä hän haistoi oitis mitä keittiössä touhuttiin. Viluissaan hän pyysi kovaa teetä ja höyryävän totin saatuaan kysyi koska kapteeni Niska omassa persoonassaan tulisi Turussa käymään. Agin neuvoja noudattaen Holger antoi uteluihin summittaisia vastauksia. Nestorin lähtiessä hän tyrkkäsi miehen kainaloon kaksi kukkapakettia siitä hyvästä, että vossikat toisivat halpoja ryyppyjä kaipaavat kyydittävänsä oikeaan osoitteeseen.

Sellokotelossa viinaa kaupungille kuskaava Vekkuli-Ville ja Herrojen Klubille juomia välittävä Eerikki saapuivat myös Holgeria tervehtimään. Eerikki oli tärkeä lenkki Agin kutomassa verkostossa, sillä hänen kauttaan kulkivat viskit ja konjakit tirehtööreille kaupungin johtoportaaseen. Holger suoritti taskulampulla kellarissa inventaarion ja totesi hienoimpiin laatuihin tarvittavan pikaisesti täydennystä. Eerikki vakuutti niillä olevan täällä enemmän menekkiä kuin Tallinnassa koska valtion alkoholiliikkeen valikoimaa moitittiin suppeaksi.

Seuraavana päivänä Holgerin siivotessa peräkamaria hän kuuli tampuurista puhinaa ja kolinaa. Hän riensi keittiötuvan tiskin ääreen valmiina palvelemaan asiakkaita. Kapakan ovi sysättiin auki ja Eerikki raahasi sisään isoa puulaatikkoa taakan painosta ähkivän apurinsa Jalmarin avustamana. Miesten laskettua kantamuksensa jököttämään lähimpään nurkkaan Holger tajusi sen puolitoista metriä korkeaksi kaappigramofoniksi, jonka toiselta sivulta pisti esiin koristeltu metalliveivi.

- Kun kammella kiertää vieterin täyteen tämminkiin, tällä loistopelillä voi soittaa kolme slaageria peräkanaa, suitsutti viisuja kaveriensa kiusaksi nuotin vierestä hoilottava Jalmari ihaillessaan mustaksi lakattua huonekalua. Hellävaraisesti hän nosti vempeleen kannen ylös tukisaranoilleen. Läpän alta paljastui halkaisijaltaan lähes pyykkitiinun pohjan kokoinen, vihreällä samettikankaalla vuorattu pyöreä levylautanen ja kromista kiiltävä paksu äänivarsi.

Eerikki poimi metallirasiasta hyppysiinsä terävän neulan, jonka hän ruuvasi kiinni äänivarteen. Otsalta hikeä takinhihaan pyyhkien hän tuhisi ylpeänä:

- Ostin tämän käytetyn soittokoneen huokealla Gramolan varastosta. Musiikkikaupan omistaja Weber antoi kylkiäiseksi mukaan gramofonilevyjä ja lupasi niitä lisää joka kerta kun vien hänelle korvaukseksi pari varpusta. Nyt ei Ankkurilyhdystä tule puuttumaan jenkan jytkettä!

Todistaakseen sanansa Eerikki esitteli vekottimen alaosan hyllystöt, joissa oli päällyspaperien suojaamia sellakkalevyjä. Hän valitsi niistä yhden vihreälle alustalle, kiepautti veivistä, käänsi vivusta levyn pyörimään ja asetti äänivarren urien uloimmalle reunalle. Torvimaisen kimakkana gramofonista kiiri tupaan laulu, joka sai Jalmarin suu messingillä polkemaan huopasaappaillaan tahtia lattiaan:

"Oi mistä saataisiin yksi pikku tippa viinaa?

Kyllä täällä sitä juoda saa, vaikka kieltolaki piinaa!

Ja minkäs sille voi, kun kaikkihan viinaa joi,

aina alimmasta ylimpään, ken irti saa!"

Vain kaksi päivää sen jälkeen kun komisario Ollikka oli sähköttänyt Helsinkiin tiedustelun Holger Haavista, saapui sieltä Etsivän keskuspoliisin osastopäällikkö Stenroos henkilökohtaisesti hänen luokseen vierailulle. Tyytyväistä Ollikkaa mairitteli hänen kyselynsä päämajassa herättämä kiinnostus, sillä muuten viestiä ei olisi annettu sisäministeriön alaiselle yksikölle. Tervehdittyään Stenroosia hän viittasi tulijaa istumaan toiseen komisarion työhuoneen nojatuoleista. Ollikka halusi antaa helsinkiläiselle virkaveljelle itsestään ahkeran vaikutelman, selasi pöydälleen pinottuja kansioita ja oli niitä tutkivinaan. Hän kurtisti kulmakarvojaan kädessään olevalle liuskalle ja lausahti katsettaan siitä nostamatta:

- Näistä kenttämiesteni kirjoittamista selvityksistä olen toistuvasti lukenut alamaailman lurjusten nykyisin vetelehtivän täällä Turussa Läntisen Rantakadun varrella sijaitsevassa Teehuone Ankkurilyhdyssä. Mieheni otaksuvat joitakin viikkoja sitten uudelleen avatun kuppilan olevan harhautusta siellä myytäville viinaksille, mutta meillä ei ole hajuakaan millainen roisto häärii paikan jehuna. Salakapakan bulvaanista Holger Haavista ei löydy mainintaa rikosrekisteristämme.

Pyylevään Ollikkaan verrattuna Stenroos oli hänen täydellinen vastakohtansa, ruumiinrakenteeltaan luiseva, hartioistaan hieman kumara mies, jolle pitkän kaareva, kotkamainen nenä ja otsan ylärajasta paenneet hiukset loivat älykön leiman. Häntä kismitti Ollikan ylimielinen ja nousukasmainen teeskentely, sillä tämän olisi pitänyt käsittää ottavansa vastaan maan turvallisuudesta huolehtivan kiireisen pääkaupungin virkamiehen eikä haaskata aikaa paperien plaraamiseen. Tietoisena ulkonäkönsä luomasta arvokkuudesta Stenroos nyökkäsi alentuvasti komisarion sanoille. Stenroosin suunpielissä karehti vieno hymy hänen pöyhkeillessä pätevyydellään:

- Tallinnasta postitettujen tiedonantojen mukaan kapakoitsija Holger Haavi kuuluu pirtukapteeni Algot Niskan