Väärinkäsityksiä

By Esa Sariola

Kun Tarja lähtee juhliin puolisonsa Laurin kanssa, käy kuten yleensä käy. Laurista tulee humalassa ikävä. Kaikki mitä Tarja tekee on väärin. Kun seksi ei yöllä onnistu, sekin on Tarjan vika. Yöllä Tarja kuitenkin nousee sängystä ja lähtee tutkimaan majapaikkaa. Voisiko jossain olla joku, joka osaisi kohdella häntä hyvin?Väärinkäsityksiä on psykologinen novellikokoelma, joka tuo estradille mitä erikoisimpia ihmisten välisiä tapahtumia.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 14, 2022
• ISBN: 9788728137529

Book preview

Väärinkäsityksiä

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1984, 2022 Esa Sariola and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728137529

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

VÄÄRINKÄSITYSTÄ

– Minä uskon yliaistilliseen tietämiseen, tyttö sanoi. – Kaksi ihmistä kohtaa toisensa ja vaistoaa yhteenkuuluvuuden. Se ei ollut sattuma, että me kohtasimme. Minä tunsin heti sinut. Meitä alkoi hymyilyttää. Minä näin sinut jo kassalla. Sinä olit menossa ohi minun pöydästäni, mutta käännyit takaisin ja tulitkin siihen. Sinäkin aistit sen.

– Minä huomasin sinut heti, sanoi poika.

Jäätynyt sora rauskahteli kenkien alla. He kävelivät omakotialueella, jossa taloja ympäröivät laajat pihat ja hoidetut puutarhat, joiden lehdettömät marjapensaat ja omenapuut osoittelivat luisilla sormillaan kirkasta kuuta ja alastonta, mustaa taivasta.

Tyttö asui omakotitalon yläkerrassa. He menivät sisään pääovesta ja hiipivät varovasti kapeita portaita yläkertaan, jossa tyttö asui pienessä itämaisittain kalustetussa huoneessa. Katosta riippui paperilyhty ja pitkälle seinälle oli ripustettu leveä intialainen kangas. Peräseinällä oli juliste, jossa kaksi nuorta seisoi käsikkäin, silhuettina vasten laskevaa aurinkoa. Vuode oli paksu patja, jonka päällä oli paksu sametti ja paljon tyynyjä. Tyttö sytytti suitsukkeen. Poika seurasi tytön esimerkkiä ja riisui talvikenkänsä ja takkinsa, jonka ripusti naulaan ovenpieleen.

Tyttö tarjosi teetä. He keskustelivat elokuvista. Poika oli ollut katsomassa ranskalaista elokuvaa, jonka välittömyys oli yllyttänyt häntä hylkäämään yksinäisyytensä ja puhuttelemaan tyttöä, joka istui häntä vastapäätä baarissa. Hän oli elokuvista tultuaan mennyt baariin pakoon pakkasta ja lykätäkseen paluuta asuntolaan, jossa hän oli nuorin ja syrjässä toisten miesten viina- ja naisjutuista.

– Eki ja Lissu tappelee kun ne ottaa, poika sanoi. – Kännissä se on mustasukkainen. Lissulla on silmät mustana. Se luulee että minäkin olen ollut sen kanssa.

Tyttö jäykistyi ja katseli häntä pitkään totisesti.

– Lähde pois täältä, tyttö sanoi.

– En minä ole sitä nainu.

– Isäntä hermostuu.

– Kyllä minä lähden. En minä ole sellainen kuin Eki, että veri lentää heti jos ei saa mitä tahtoo. Kyllä elämässä aina jotakin saa, jos ei yhtä niin toista. Kyllä minä menen. Kiitos teestä.

Poika solmi kengännauhat ja puki takin päälleen. Hän katseli tyttöä ovelta. Tyttö järjesti tyynyjä.

– Tavataanko huomenna? Mentäis elokuviin tai johonkin.

Tyttö ei vastannut.

– Oletko sinä sen kanssa?

– Kenen?

– Isännän.

– En varmaan! Ala mennä.

Poika hiipi portaat alas ja meni nopeasti pihan yli. Tiellä hän kääntyi katsomaan. Tytön ikkuna oli pimeä, mutta hän luuli näkevänsä tytön hahmon pimeässä. Tyttö katsoi häntä.

Kuu oli siirtynyt toiseen paikkaan. Hän joutui kävelemään pitkän matkan. Yhdessä talossa paloivat vielä sähköt. Poika meni pihaan ja soitti ovikelloa. Pitkän ajan perästä tuli nainen avaamaan.

– Anteeksi kun minä häiritsen näin myöhään, poika sanoi. – Tuolla tiellä makaa loukkaantunut mies. Ei se ole humalainen. Se voi olla hakattu. Saanko tulla soittamaan?

Olohuoneesta näkyi keittiöön. Poika meni sinne ja otti tiskipöydältä leipäveitsen.

– Rahat tai henki, hän sanoi naiselle.

Muita ei näkynyt. Nainen otti käsilaukusta rahaa ja antoi pojalle. Poika juoksi ulos. Hän liukastui portailla ja kaatui veitsen päälle, mutta nousi ylös ja käveli kylkeään pidellen kadulle.

Poliisien tullessa hän oli ehtinyt vain parin sadan metrin päähän rikospaikasta. Hän istui kalpeana lepäämässä lyhtypylvään juurella ja sanoi pidättäjilleen:

– Nyt te käsitätte väärin. Ettekö te näe, että minua on lyöty?

ELÄMÄNI VALO, AINOANI, RAKASTETTUNI

Viini ei enää maistunut hyvältä kun oli syöty ja juotu. Se maistui happamalta ja sen pinta näytti öljyiseltä valon heijastuksessa. Tarjalle se ei maistunut. Toiset joivat ahneesti. Musta yö muurasi ikkunat umpeen.

Ruoan jälkeen soitettiin levyiltä laulumusiikkia. Miehet polttivat sikareita ja siirtyivät väkeviin. Oli yhtä hyvä kuin aina. Kaikki kävelivät huoneissa ja keskustelivat,