Paavalin matkat

By Paavo Rintala

Paavali Parahultainen, omien sanojensa mukaan tulonsiirtoautomaatti-palkkatyöläinen, on lähtenyt matkalle. Auton nokka osoittaa kohti Moskovaa, Berliiniä ja lukuisia kotimaan kohteita. Matkalla Paavali kohtaa liudan värikkäitä hahmoja hienoista herroista työttömiin työläisiin ja avaruusylilääkäreihin. Retken venyessä Paavali päätyy Yhdysvaltoihin ja Kuubaan saakka, pui paikallisia kriisejä ja työstää yhteiskunnallisia teorioitaan. Kuinka tavallinen työläinen voi maailman kulkuun vaikuttaa? Mitä matka maailman ympäri paljastaa koto-Suomen yhteiskunnallisista epäkohdista?"Paavalin matkat" on Paavo Rintalan terävä satiiri vuodelta 1972.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jan 25, 2021
• ISBN: 9788726547047

Book preview

Ensimmäinen osa eli pikaromaani

jossa tiivistetyn ja viihteellisen helppotajuisesti esitetään Paavali Supermiehestä kaikki mitä nykyaikainen kiireinen lukija tarvitsee hänestä tietää.

Pikaromaanin luettuanne olette oppinut enempi, itsevarmuutenne on kohentunut, tehokkuutenne lisääntynyt, unelmanne ovat toteutuneet ja huomaattekin kuuluvanne lux-ihmisten iloiseen yläluokkaan.

Näin helppoa se on:

käännätte sivun, aloitatte ja toteatte:

luin rivin, luin kaks

itseni tunsin uljaammaks;

ja huomaatte: lukutaidotonkin voi nauttia lukemastaan, se siirtää teidät huolettomien ihmisten aurinkoiseen joukkoon. Pikaromaani kruunaa iltahetkenne. Upea mielikuvituspakettimatka Supermiehen mukana uusiin kiehtoviin maailmoihin ja näin edullisesti, vain tästä kirjasta.

Pikaromaanin luettuanne te ette oikeastaan tarvitse muuta koko teoksesta. Sen jälkeen tämä kaunis ja typografisesti korkeatasoinen painotuote koristaa arvokkaasti teidän kirjahyllyänne.

1. luku

jossa tutustumme Paavali Parahultaisen taustaan ja niihin pakottaviin syihin, mitkä saivat tämän entisen free lance showmiehen vaihtamaan ammattia ja ryhtymään rauhantuotantoelämän palvelukseen.

1.

Paavali ajaa autoa, hän on matkalla kaupunkiin: Moskovaan ja Berliiniin ja Vesisaaren kaupunkiin ja suomalaiseen S:n kaupunkiin.

Hän lähestyy liikenneympyrää ja vaihtaa kakkoselle.

Silloin krahahtaa vaihdelaatikossa. Kytkin ei pelaa. Siellä on nyt jotakin, se ottaa kiinni. Olisiko öljy lopussa kytkimen voitelukupista. Autokin on jo vanha matolaatikko.

Paavali kuka?

Paavali entinen free lance showmies, nykyinen käyttäytymisteknikko, väittää kuuluvansa palkansaajaväestöön ja toimivansa omalta osaltaan tulonsiirtoautomaattina B-52 tuotteiden jakelun hyväksi Kaakkois-Aasiassa.

Se on yksi niitä hänen harhamielteitään. Hän vain väittää olevansa tulonsiirtoautomaatti-palkkatyöläinen. Tosiasia on, ettei hän ole vuosikausiin ansainnut mitään palkkaa siitä työstä, jota hän todella tekee, mitä nyt joinakin vuosina saatuaan olla Suomen valtion huutolaispoikana ja syytinkiukkona.

Free lance ammatista luovuttuaan hän on viime aikoina toiminut uusien ulottuvuuksien työntekijänä ja massiivisten rakennemuutosten välttämättömyyden saarnaajana aina jankuttamiseen, paasaamiseen, voihkimiseen ja kuulijoiden kyllästyttämiseen saakka. Rauhanomaisen rinnakkaiselon kanavien tukkijana ja kansainvälisen ajattelun jarrumiehenä hän on toiminut aktiivisesti byrokratian ja kansainvälisen komiteaparveilun tasolla, vaikka väittääkin saaneensa rakentavia tuloksia aikaan; niinhän ne kaikki väittävät. Häntä kiinnostaa – omien sanojensa mukaan – enempi ennakollinen valmius kuin säännölliset ja arvostetut tottumukset; enempi oikeudenmukaisuus kuin vakiintuneet olot.

Tämän alan palkkatyöläinen hän väittää olevansa.

Onko hän?

Hän ei ole poliitikko, ei valtiomies, ei virkamies ei diplomaatti, ei muuta kuin entinen free lance. Jokaiseen kunnolliseen rehelliseen työhön hän on vain entinen, jo vuosia sitten väljähtyneen shown vetäjä. Niin myös tähän työhön, jota hän nyt väittää tekevänsä, jopa päätyökseen.

Kuinka hän voi sitä tehdä kun hän ei saa siitä palkkaa? Onko sellainen oikeata työtä? Ei varmasti. Tämä Paavali onkin epäsäännöllisyyteen tottunut. Vakiintuneet olot ja pysyvät samaistuskohteet ovat aina olleet hänelle vieraita. Mies jo yli 40-vuotias eikä vieläkään ole päässyt arvostettujen tottumusten vakaalle pohjalle. Hän pyrkii sitä kohti sitkeästi. Mutta ei siitä tule nytkään mitään. Hän vain kulkee työkseen jututtamassa ihmisiä samaistamisen kolportöörinä. Sen vielä ymmärtäisi, jos hän olisi edes kuinkakin pieni poliitikko ja kuuluisi johonkin sellaiseen puolueeseen, jonka jäsenillä on mahdollisuus päästä parlamenttiin tai kunnanvaltuustoon Uudellamaalla, mutta ei, hän kuuluu kaiken lisäksi vielä keskustaan; tai jos hän olisi edes kuinkakin pieni vaikuttajayksilö ja hänellä olisi pikkuisenkin valtaa käytettävissään, sen vielä ymmärtäisi, että hän haluaa jahkata uusien ulottuvuuksien tähdellisyydestä. Mies ilman kannattajapiiriä ja ilman valtaa on yhteiskunnallisesti yhtä merkittävä kuin ohikulkijan sylkäisy kadulla.

Sellainen on Paavali.

Ja ilman mitään rehellistä hyödyllistä ammattia.

Vai onko pelkkä katsomopaikalla seisominen ammatti?

Ja vielä sellainen paikka kielellisen eriarvoisuuden kehitysalueella, eihän sieltä edes kunnolla näe ei kuule, seisomapaikka reunavaltiossa, joka on periferiaa idästä ja lännestä katsoen, neljäskymmenes kuudes seisomarivi traagis-koomisen yhteiskunnan piippuhyllyllä. Kun olisi edes oikea vakava ja vastuullinen katsomisen aihe, mutta tuommoinen roskaväen nonstop, jonka nimenäkin on:

Iloitse kuluttaja,

hän saapuu, sinun ylkäsi, eriarvoisuuden lisääjä!

Se on hänen ammattinsa, tai oikeastaan oli ennen kuin hän ryhtyi rauhanaatteen tuotevalikoiman free lance esittelijäksi, seisomapaikka sen nimisessä yhteiskunnassa.

Edellä vilahti hänen ikänsä.

Siihen on syytä suhtautua varauksellisesti.

Emme voi olla edes varmoja hänen iästään syntymäseudusta puhumatta. 42 vuotta, jonka hän rauhallisina hetkinään ilmoittaa iäkseen, voi aivan hyvin olla viisitoista vuotta liian vähän, kun katsoo hänen rappeutunutta fysiikkaansa. Toisaalta taas, jos sattuu näkemään, miten uskomattoman ketterästi hän kiepsahtaa seisomaan päälleen niin kuin lokakuussa 1969 Budapestissa parlamentin talossa Unkarin kansanrintaman 20-vuotisjuhlissa juhlavastaanotolla, tällöin hän eräässä huoneessa halusi seisoa päällään. Silloinkin hän väitti olevansa 42-vuotias.

– Täällä ei kukaan juhlahyminältään huomaisi mitään, vaikka minä alkaisin seisoa päälläni?

– Et sinä varmaan pysty, keski-ikäinen mies, hänen oppaansa Miklos Maroht epäili.

– Mitä tapahtuisi, jos koettaisin?

– Ei varmaan mitään, hänen matkaseuralaisensa Liberaalien nuorisojärjestön sihteeri Jaakko Kari yllytti. – Koetas.

Ja Paavali kiepsautti itsensä niin ketterästi päälleen, että häntä olisi yhtä hyvin voinut luulla kymmenen vuotta nuoremmaksi.

Parlamentin vahtimestarit eristivät huoneen verhoilla Paavali-Jogin sirs-asanan harjoittamisen ajaksi.

Niinpä Unkarin turvallisuuspalvelu joutui arvioimaan hänen ikänsä kolmeksikymmeneksi kolmeksi vuodeksi. Itä-Blokissa kun ei tunneta tapauksia, joissa sitä nuoremmat miehet saisivat tilaisuuden seisoa päällään parlamentissa. Siellä ne ovat tavallisesti yli 50-vuotiaita.

Toisaalta taas, kun hänet viimeksi kuluvan vuoden heinäkuun 4. päivänä pidätettiin Helsingissä Vanhan portailta hänen huudellessa megafonilla ohikulkijoille uhkauksia, maanituksia ja kehoituksia, jotta nämä pysähtyisivät kirjoittamaan nimensä onnittelukirjeeseen, jonka Paavali aikoi viedä USA:n Helsingin Informaatiokeskukseen, hän ilmoitti syntymävuodekseen luvun 1872 ja väitti että hänen kuvansa riippui Pietarissa suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitsin biljardihuoneen seinällä.

Pidätyksen aiheuttaneen onnittelukirjeen teksti oli seuraava:

Presidentti Nixon, Valkoinen Talo, Washington. Ihmiskunnan nimessä pyydän kunnioittavasti, ottakaa vastaan, Teidän Ylhäisyytenne, allekirjoittaneiden vilpittömät onnen ja menestyksen toivotukset USA:n kansallispäivänä. Vietnamisointiohjelman aloitettuanne Te olette kehittänyt täysin uuden sodan ko. maanosassa, tietokoneohjatun teknologisen sodan, joka avaa yhtä valtavat tuhoamisen mahdollisuudet kuin konsanaan ydinaseen käyttö. Amerikkalaisen veronmaksajan rahat eivät todellakaan mene nyt hukkaan. Täysin ilmastoiduissa tietokonehalleissa voi tästä lähtien amerikkalainen sotilas istua tyttö polvella Thaimaassa ja ohjata elektronisesti Pohjois-Vietnamin maan ja veden tuhoamista ilman että pisarakaan amerikkalaista verta vuotaa hukkaan. Teidän Ylhäisyytenne, sallikaa allekirjoittaneiden onnitella Teitä ja Teidän kauttanne amerikkalaista veronmaksajaa sen johdosta, että Te olette lahjoittanut ihmiskunnalle uuden ennen näkemättömän sileäksi panemisen ulottuvuuden.

Suojelupoliisin edustajat tunnistivat oitis vanhan ystävänsä ja tarkistivat viipymättä Paavalin muotokuva-asian todenperäisyyden.

Ko. maalaus tarkoitti ilmeisesti Volgan burlakkeja.

Henkilökuva, jota Paavali väitti omakseen, oli burlakkiryhmän etummaisena kahlaava mies. Repin kertoo, että mies oli entinen pappi.

Suomen turvallisuudesta huolehtivien virkavallan edustajien oli helppo sijoittaa Paavalin ikää koskeva viittaus niiden mielteiden joukkoon, joita tämä oli aikaisemmissakin kuulusteluissa heille esittänyt.

Vielä mutkikkaampaa kuin hänen ikänsä selvittäminen on hänen elämäkertansa selville saaminen. Kuvaavia ovat esimerkiksi ne elämäkertatiedot, jotka hän antoi itsestään joutuessaan pidätetyksi maanitellessaan allekirjoittajia em. onnittelusähkeeseen.

Ammatti: eläytymisteknikko, syntynyt Kalinovskassa 1894.

Hän ilmoitti, että paikka ei kerro pidättäjille mitään ja kehoitti näitä katsomaan karttaa ja poimimaan sieltä silmään nimiä: Moskova, Tula, Orjol, Kursk, Smolensk, Kiev, Minsk.

Hän kehoitti katsomaan kartan läpi ja ajan läpi kalenterivuosien taakse.

Kalinovka.

Kylä kuin Anatevka näytelmästä Viulunsoittaja katolla.

Samanlaisia harmaita mökkejä. Ihmisen mahdollisuudet yhtä rajatut olipa hän sitten silloinen juutalainen, ukrainalainen tai nykyinen palkallaan eläjä, palkkatyöläinen, joka ei omista muuta kuin pienen ammattitaitonsa, ja senkin rationalisointi ja tuotesarjojen suurentaminen heittää yli laidan millä hetkellä tahansa; työttömäksi, ulkopuolelle, kehitysmaaihmiseksi keskellä elintason sydäntä.

Kalinovska.

Kylä kuin Jesseninin runoa.

Paavali väitti synnyintaustakseen arojen rannattomuuden ja niiden yllä vaihtelevien vuodenaikojen ikuisuuden pyryyttävien purga-talvien ikävästä aina kevään rajuun iloon.

1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla hän meni kotikaupunkinsa yhteen tehtaaseen. Se oli ulkolaisen pääoman hallitsema tehdas. Hän sai palkkaa niin paljon, että saattoi ostaa juuri ja juuri ruoan itselleen. Hän meni sitten kaivokseen. Sen omisti toinen ulkolainen yhtiö. Hän siirtyitakaisin maan pinnalle uuteen tehtaaseen. Sen omisti kolmas ulkolainen suuryritys. Meni hän maan alle tai 50. kerrokseen ylös ilmaan, kaikki teollisuus oli vieraiden omistuksessa. Raskas unikaan ei ollut hänen omaansa. Alitajuntaan saakka tunkeutuivat tuottajien kohdistamat viestit jotka pyrkivät tekemään hänestä super-teho -ihannekuluttajan, jotta se raha, joka häneltä jäi maksettuaan vuokransa ja perheensä ruokalaskun ja kolme kolpakkoa olutta perjantai-iltaisin kantakapakassa Hynsbergstrasse 21 ja sähkölaskun joka toinen viikko, ja kaasun ja pesulan ja talousrahan ja bussimaksut; – jos sittenkin vielä jotakin jäi käteen – jotta sekin tulisi kulutetuksi niin että voisi tuntea itsensä kuuluvaksi parempien ihmisten joukkoon.

Näin hän väitti eläneensä koko 1900-luvun, mitä nyt välillä kertoi olleensa siirtotyöläisenä Länsi-Saksassa, jota työtä hän väitti tavattoman arvokkaaksi ja ihmetteli, miksei siitä ollut annettu kunniamerkkiä. Hän nimittäin kuvitteli omalta osaltaan – yhtenä siirtotyöläisenä – olleensa korvaamassa Länsi-Saksalle puuttuvia investointeja. Tosin hän oli vain puhdistanut Münchenin keskusaseman huuseja, mutta kuitenkin, näin hän oli joka tapauksessa osaltaan vapauttanut EEC-Euroopan rotuihmisen takaisin Hitlerin aikaiseen kunniaan.

Kuulustelijat tutkivat saamansa elämäkertatiedot ja totesivat, että Paavali samaisti itsensä Nikita Hruštševiin sekä Euroopan reunavaltioiden palkkatyöläiseen ja alkoivatkin kutsua häntä Paavali Hruštševilaiseksi.

2.

Ei kai hän robotti ole?

Vaikkei ihminen muistaisi ikäänsä eikä syntymäpaikkaansa ja vaikka hän harhamielteissään Sotkisi kuinka elämäkertatietonsa, täytyyhän hänestä jotakin olla, josta näkyy hänen inhimilliset ominaisuutensa. Tehokkaiden kortistojen aikanaei voi olla olemassa ihmisiä ilman menneisyyttä. Ei edes Paavalia.

Siis tuo Paavali tuossa, joka ajaa vanhaa autonromua, lähestyy S:n kaupungin sisääntuloväylän liikenneympyrää ja vaihtaa kakkoselle?

Vasen jalka pelkää kytkinpoljinta.

Kytkin ei ota päälle kuin yhdestä kulmasta polkaistuna, ylälaidasta. Nilkalla pitää tehdä kierreliike ja painaa lujasti. Silloin vaihdelaatikko toimii, se kytkee kolmoselle vaikka Paavali vetää kepin kakkoselle, mutta siitä huolimatta herra Petteri pääsi merille ja Paavali eteenpäin. Se on pääasia. Auto kulkee.

Ainakin tämän verran tiedämme Paavalista.

Häntä ei ole hakuteoksissa.

Osoitekortistojen ja henkikirjoittajan tiedot ovat vanhentuneet. Eilisiä kuten hänen ammattinsa. Tosi menevä mies. Hänessä on kaikki eilistä. Vain tässä ja nyt on uutta.

Vanhentuneita ovat myös ne etsintäkuulutukset, joita vaimo suorittaa puhelimitse, kun Paavalia ei löydy mistään. Vaimo soittelee kaikille niille, joiden luona Paavalin voisi olettaa istuvan saarnaamassa, mutta ei.

– Ei Paavali ole täällä. Ei enää. Eilen hän vielä oli, joka paikasta vastataan.

Suojelupoliisin kortistoista löytyy kuitenkin jotakin myös Paavalia koskevaa, ei tosin mitään perusteellista. Siellä on hänestä tietoja ainoastaan vajaat neljäsataa metriä mappeja hyllyissä ja nekin vielä harhaanjohtavan yleisotsakkeen alla: risupartaradikaalit. Paavali on patavanhoillinen. Joka tapauksessa Tasavallan suojeluelin on tehnyt arvokasta työtä kelpuuttamalla mappirivistöihin tietoja niinkin mitättömästä miehestä kuin Paavalista. Hyvä, että hänet edes täällä koetaan tärkeäksi.

Katsotaan.

Tuossa hyllyssäkö niitä on?

Siinä on.

Katsotaan. Eihän niitä ole Paavalista itsestään kuin yksitoista metriä. Hyvä näinkin.

Avataan ensimmäinen kansio.

Mitä täällä lukee?

»Paavali … paavali polykarpus, paavali paljastaja, paavali pyhä yrjänä, paavali hyviä-uutisia, paavali dollarituristi, paavali suuri sosiologi, paavali eläytymisteknikko, paavali otantahaastattelija, paavali vastustaja, »vastustaa murtomaahiihtoa».

Sen arvaa, mokoma paksukainen.

Paavali hakija, paavali viranhakija, katsotaan:

»Hakenut seuraavia virkoja:

– striptease tanssijan paikkaa Tasavallan Presidentin kansliassa,

– matkapuhujan 14. palkkausluokan virkaa Suomen valtion rautateillä. Molemmat hylätty hakijan epäpätevyyden johdosta.»

Edelleen:

»Toimilupa-anomus PR-toimiston perustamisesta turska- ja silakkakalojen arvostuksen edistämiseksi. Hylätty.»

Edelleen:

»Poliittinen toiminta:

– 1966 kiihottanut suomalaisia avomerenkalastajia kapinaan sekä maihinnousuun Tasavallan pääministerin virkaasunnon kaijalle Kesäranta-nimiseen paikkaan ja siitä edelleen marssille Eduskuntaan. Johtanut valheellisin perustein harhaan kalastajia lupaamalla näille kapinan tueksi

1. Lapin jokivarsien isäntämiehet (joita yllyttänyt kuristamaan sähkövoimalaherrat),

2. Suomen ruotsinkielisen rannikon Normannin

3. Gottlannin Göranin

4. Saarenmaan Nyky-Ivanin.

Edelleen:

Samana vuonna lähettänyt sähkeen osoitteella Budapest, USA:n suurlähetystö, kardinaali Mindszenty,

»jo kymmenen vuotta stop teidän pyhyytenne stop on sulkeutunut lähetystöön stop eikö olisi aika tulla stop ulos pyhyytensä kuoresta stop ehdottaisin että mikäli stop ette muuta keinoa keksi stop hyppäisitte vaikka lähetystön stopylimmältä lavalta romulaatikkoon paavali.»

Muu poliittinen sabotointi:

Järkyttänyt UM:n tohtoriporukan otsakurttuista diplomatiaa soittelemalla yökaudet Moskovan hotelli Metropolista Suomen Moskovan suurlähetystöön lähetystöneuvos Antti Karppiselle vaatien tätä tuomaan neljä lasia viskiä lähetystön alimmalle portaalle kadun puolelle, josta sitten kävisi ystäviensä kanssa ne ryyppimässä Suomen itsenäisyyttä kunnioittaakseen joulukuun 6. päivän iltana.

Ja seuraavaksi:

Paavalia vastaan tehtyjä kanteluja mm.

Ajellut olutpöhnässä pitkin laajaa Venäjänmaata moniaita kertoja parjaten Suomen keskustapuolueen maanomistajasiipeä väittämällä julkeasti, että äärioikeistolaisia aineksia kuului Suomessa toki muihinkin puolueisiin kuin kokoomukseen vihjaten näin keskustaan, jota parjaustaan täydentänyt mm. antamallaan lausunnolla: »me keskustalaiset olemme suurmaanviljelijöiden puolue, siksi on vain luonnollista, että me olemme osanneet käyttää raamatun Jaakob-nimisen henkilön konsteja – hernekeittoa – joilla olemme kähveltäneet esikoisoikeuden suhteissa itäiseen naapuriin veljeitämme vasemmisto-Eesaulta; mehän olemme maanviljelijöitä, meillä on tuota hernerokkaa piisannut. Vaan nyt se Eesau piru – se Sorsan porukka – on ruvennut itse keittämään kaalisoppaa tarjotakseen sitä omin käsin Iisakille. Me taidetaan jäädä toiseksi, meillä kun puoluejohto pelkää kaalisoppaa. Kaalikeitto on sille sosialismin synonyymi.»

Ja edelleen:

Kantelun tekijän toimituspäällikkö Paavo Kähkölän mukaan kyseinen Paavali Parahultainen oli lupauksin ja houkutuksin viekoitellut kantelun tekijän Saksan Demokraattiseen Tasavaltaan maaliskuussa 1971 tutustuttaakseen tämän kolhoositiloihin, mutta veikin hänet ainoastaan Itämeren rannalle, käski riisua kengät jalasta ja uittaa varpaita Itämeressä.

Edelleen: rikokset, tavattu itse teossa.

1959 Santahaminassa kertausharjoituksissa ollessaan syytetty luutnantti Paavali kieltäytyi pukemasta upseerin ns. rähinäremmiä päälleen ja yllytti upseeritovereitaan tekemään samoin saarnaten kansanarmeijaa Suomeen ja vaatien myös SKDL:n piiriin lukeutuville nuorille miehille pääsyä Kadettikouluun. Toistuvista kehoituksista huolimatta syytetty luutnantti Paavali veti rähinäremmiä Santahaminan Kadettikoulun alueen nurmikolla ja hiekkakäytävillä ja väitti pidätettäessä ko. nahkaa koiransa talutushihnaksi.

Päivystävä upseeri tapasi hänet itse teosta lokakuun 3. päivän iltana kello 22.17. Luutnantti Paavali oli tulossa upseerikerholta majoituspaikkaansa Kadettikoulun oppilasasuntolaan, josta kadetit oli heitetty ulos Paavalin kurssin ajaksi. (Paavalin kurssi vuorostaan karkoitettiin maan korpeen neuvostoliittolaisen sotilasvaltuuskunnan vierailun ajaksi jottei vain korkeat vieraat olisi huomanneet siellä pidettävän kertausharjoituksia!) Luutnantti Paavali käveli siis upseerikerholta pääkäytävää, sitä leveää hiekkakäytävää, joka johtaa suoraan Kadettikoulun edessä olevia vanhoja kanuunoita kohti. Hän veti rähinäremmiä perässään ja vihelteli.

Päivystävä upseeri: Seis!

Paavali: Iltaa.

PU: Te halvennatte Suomen armeijaa.

Paavali: En varmasti. Minä edustan itsekin sitä. Mutta todellisempaa.

PU: Miksi vedätte tuota?

Paavali: Tämä on minun koirani. Olen iltakävelyllä. Kävelytän koiraani … (Paavali sanoo rähinäremmille: Noo musti, tseh, tseh, mennään me nukkumaan.) Näin kaupunkioloissa koiria täytyy pitää hihnassa, herra päivystävä upseeri.

Päivystävä upseeri totesi ettei hihnan päässä ollut koiraa, vaikka Paavali puheli nahkahihnan päälle niin kuin koiralle. PU totesi edelleen ko. nahkan olevan varmasti rähinäremmi, jonka luutnantti Paavali oli riisunut asetakistaan, mutta Paavali intti itsepäisesti väitteessään pysyen, että hihnan päässä oli koira.

PU pysäytti todistajaksi kaksi ohi kulkevaa Paavalin kurssitoveria.

Nämä totesivat saman.

– Ei. Koiraa ei ole. Ei. Voimme todistaa. Ei ole.

– Te vedätte rähinäremmiä maassa aiheuttaaksenne provokaatiota Suomen armeijaa vastaan, Päivystävä upseeri ilmoitti.

– En suinkaan. Tämän nahkan päähän onkin koira – haudattu, luutnantti Paavali intti.

Ja edelleen:

Huhtikuun 11. pnä rikospaikalta pidätettynä ja välittömästi kuulusteltuna syytetty myönsi vakaasti harkinneensa seuraavaa: Saman päivän aamuna kello 10.15 Paavali oli tunkeutunut juotuaan sitä ennen 21 koria kuusi ja puoli pulloa keskikaljaa ja kuohut päälle Oy Yleisradio Ab:n pääjohtaja Erkki Raatikaisen edustuskerrokseen vintille Kesäkatu 2, Helsinki, tarkoituksenaan hakea käsiinsä se kaikkein suurin ja laajimmalle yksikanttista informaatiota viestittävä hallintoneuvoston valvonnassaan pitämä päämikrofoni. Oluet syytetty myönsi juoneensa harkiten. Hän oli häiriönteko mielessä aikonut pissata gargantuamaisen suihkun, par ris, hallintoneuvoston mikrofoniin tukkiakseen sen olutpiipillään pidemmäksi aikaa.

Ja seuraavaksi:

Häiriönteko arvokkaalla pyhällä paikalla hotelli Marskin Mau-Mau -klubissa pikkutunneilla.

Ko. pyhättö oli Paavalin matkojen aikaan läntisen maailman ulommaisin varustettu etuvartio Idän uhkaa vastaan. Sinne oli keskitetty suuret määrät puolustusmateriaalia. Konjakkia voitiin tilata pöytiin tynnöreittäin. Se oli vielä noina tarunhohteisina sankariaikoina nimenomaan paikka, jossa oikeistososialisti löi kättä äärioikeistolaisen kanssa, kun tuli idänkaupat ja sähköveturit ja kanavatyöt puheeksi.

Siellä kokoontui Tasavallan se uljaimmisto, jonka kylmä sota oli kaivanut esiin kumpujemme yöstä; tuo sama hurja joukko, jonka lausuntojen takia Haaviston komitean paperit oli viisainta julistaa salaiseksi asiakirjaksi; nuo arvokkaat Dollari-Messiaksen opetuslapset, joita 1970-luvun Suomi saa kiittää siitä, että se menetti Neuvostoliiton kaupassa etulyöntiasemansa

Japanille ja Länsi-Saksalle.

Suojelupoliisin raportin mukaan sinne oli kyseisenä iltana jälleen kokoontunut maamme vapauden humanistisimpia romu-ja rihkama-alan henkilöitä pohtimaan strategiaa Idän tykinpiippujen varjossa elämistä vastaan ja miettimään keinoja, miten voisi syvemmin notkistaa lantioita dollari-imperialismin autuuteen päästäkseen.

Kaiken tämän arvokkaan keskellä Paavali nousee pöydälle kello 02.17 ja heiluttaa US-dollareita kädessään.

Hän huutaa yli matalan salin:

– Hyviä uutisia herrat toimitusjohtajat maahantuojat, herrat veronkavaltajat ja inflaation nostajat, hyviä uutisia herrat mahoiset sielut eli maahantuojasielut, sillä mikäli olen oikein ymmärtänyt, maasta viejiksi teistä ei ole, ellen minä nyt aivan väärin näe, täällä ei ole yhtään maasta viejää vaan kaikki ovat tuojia, elintason ja inflaation maahantuojia. Mutta yhtäkaikki: hyviä uutisia teille pienimmästä suurempaan veronkiertäjään,

hyviä uutisia teille, dollarivapauden kumartajat,

seuratkaa Paavalia,

näin ratkeaa se kriisi, joka on aiheuttanut teille peräpukamia ja viskikirroosia,

seuratkaa Paavali Talousmiestä, hän neuvoo teille pelastuksen tien,

tarjoilijat ja hovimestarit, järjestäkää jonoihin nämä herrat maahantuojasielut ja seuratkoot Paavali Solmunaukaisijaa,

nyt marssimme vessaan herrat varatoimitusjohtajat,

dollarit esiin ja miestenhuoneeseen, mars,

tehdään osaltamme selvä Vietnamista

ja kehitysmaiden kurjistumisesta,

tehdään protesti ja näytetään kuinka vahva dollari on,

osoitetaan sen voima: vaikka me upotamme nämä pöntöstä alas, se jyllää sittenkin,

herrat tuomarit ja viemärit,

näyttäkäämme maailmalle esimerkkiä

dollareissamme meillä on voima

vapauttamme puolustamaan,

näyttäkäämme: dollari ei hätkähdä, sen valta-asema kestää vaikka me kaikki läsnäolijat huuhdomme omamme pytyistä alas; vaikka kaikki vapaan maailman liikemiehet tänä iltana tekisivät samoin, marssisivat miesten huoneisiin ja pyllistäisivät in corpore

Tokion yöklubeissa, Lontoon mau-maussa, hiltoneissa New Yorkissa, Frankfurtissa, Brysselissä ja Pariisissa,

koko maailma näkee: meillä on mistä pesee

huraa,

vaikka me kaikki marssimme nyt pyttyjen ääreen ja pyllistämme, dollari on vankka,

tämänkin se kestää

ei aiheuta vaaraa Kreikan everstijuntalle

kehitysmaiden kurjistuminen jatkuu kuten tähänkin saakka,

ja Vietnamia pannaan sileeksi yhtä komeesti, kyllä meiltä dollareita pesee, meillä on varaa tänä yhtenä juhlailtana pyllistää ja huuhtoa vaikka pytyistä alas,

dollari on sittenkin vankka: ei aukea Jaros, ei katkea everstijuntan ylistyslaulu: »Kreikka on ylösnoussut – Kristus on ylösnoussut – Kreikka on ylösnoussut huhtikuun 21. päivänä.» Eivät kaadu kirkon ja armeijan mainokset Ateenassa. Ei fasismi vavahda.

Siis hyviä uutisia, herrat tuontitirehtöörit ja protokollapäälliköt, dollarissamme meillä on voima, näyttäkäämme se koko maailmalle, se kestää tämänkin, seuratkaa paavali pienistä, vessaan mars, järjestäytykää jonoihin, dollaritukut valmiina hep.

Seuranneissa kuulusteluissa syytetty väitti toimineensa vilpittömässä tarkoituksessa. Hän halusi esimerkillään henkilökohtaisesti osoittaa kaikille epäilijöille, kuinka vahva ja puolustamisen arvoinen maailmankatsomus oli kyseessä. Hänen mukaansa oli isänmaallista tehdä loppu dollarin arvovallan panettelijoiden puheista.

Suojelupoliisin mapeista voisi poimia lisää vastaavanlaisia esimerkkejä, mutta koska Paavalista on tietoja vain yksitoistametriä, asiat ovat pakostakin siellä hyvin suppeita. Eikä Paavalista ja hänen ystävistä edes yhteensä ole Suopossa kuin 398 metriä asiakirjoja, siis vain vajaat urheilukentän juoksuradan pituus.

Työnantajien kortistoistakaan ei löydy merkintöjä Paavalista.

Syy lienee yksinkertainen: kyseisellä Paavalilla, joka ilmoittaa ammatikseen sekä

rauhan myyntimies että

kompromissipolitiikan PR-toimiston toimitusjohtaja ei ole ollut neljäänkymmeneen vuoteen ainuttakaan työnantajaa.

Samoin puuttuvat myös pankkien luottotiedot.

Kompromissipolitiikan PR-toimiston toimitusjohtaja Paavali lienee elänyt ja elättänyt viime aikoina perheensä kerjuunimisellä ansiotyöllä, koska hänestä ei ole pankeissa edes velkamerkintöjä eikä Kauppalehden protestilistalta löydy hänen nimeään vuosien 1945–1972 väliseltä ajalta.

Harrastuksekseen hän kuulustelupöytäkirjojen mukaan ilmoittaa poliittisten ratkaisujen edistämisen juhlapuhe- ja änkytystasolla.

Ja kuten jo on tullut esiin, hänestä ei ole mainintoja ei mielipide- eikä sensaatiolehdissä, mikä osoittaa ettei hänen persoonallisuutensa ole kiinnostava pop- eikä lux-tahoilla.

Koska kansalaistemme persoonallisuutta nykyään niin syvästi luotaavat em. lehdet eivät ole olleet kiinnostuneita Paavalista, meidän on kurkistettava lääkärin valan tehneiden lääkäreiden vaitiolovelvollisuuden taakse saadaksemme tietää hänen syvällisyydestään edes jotakin.

Käytettävissä on avaruusylilääkäri Runebergin lausunto Paavali Suuruudenhullusta lokakuun 11–17. päivien väliseltä ajalta, jolloin kyseinen psykiatri oli Paavalin mukana Moskovassa asuen Kremlin läheisyydessä vielä samassa huoneessa Paavali Moskovalaisen kanssa.

Avaruusylilääkäri Runebergin mukaan potilas-hoito suhteessa on otettava huomioon tarkasteltaessa transferensseja Paavali Parahultaisen käyttäytymisen kuviossa seuraavat seikat:

– voimakas äitisidonnaisuus,

– yletön auttamishalu (kuten lukija on jo huomannut mm. dollarikriisin selvittämisessä),

– acting out,

– kykenemättä hillitsemään siirtotunteitaan potilas purkaa ne milloin toiminnallisuuteen, mikä ilmenee fyysisen tekemisen koko asteikossa hellyyden osoittamisesta aina tappamisen vimmaan saakka, milloin taas patologiseen puhumiseen, mikä puhetulva voi yltää suorastaan infraäänien tasalle.

Puhuttuaan yhteen menoon puolikin päivää kovennettua kirkuen ilvehtien huudahdellen rukoillen itkien, välillä sadatellen ja välillä ihastellen potilas saavuttaa tilan joka vastaa suurten lääke- tai alkoholimäärien aiheuttamaa vaikutusta. (Katso: infraäänien vaikutus, tohtori Michael Bryan, Salford Univers.)

Puheaktin jälkeen potilas on fyysisesti uupunut, kalpea, hikoileva, hapen puutteessa ja hänen jäsenensä vapisevat. (Vert. Aadolf Hitler.)

Henkisesti potilas on kyseisen aktin jälkeen rauhoittunut ja ympäristöään kiihkottomasti tarkkaileva. Niin hellyyden osoittamisen kuin tappamisen vimman halukin on kuin pois- pyyhkäisty.

Potilas-hoito suhteessa hänet tulisi eristää pidemmäksi aikaa ulkopuolisilta ärsykkeiltä.

3.

Ja kytkin ottaa päälle. Paavali selviää liikenneympyrästä ja suuntaa kohti S:n kaupunkia. Tien molemmin puolin on omakotiasutusta, lähestytään kaupunkia. Tuossa on kioski. Sen takana puhelinkoppi.

Paavali pysäyttää.

– Hetki vaan, mä soitan, hän sanoo Handelle.

Hän keinottelee mahansa ohjauspyörän ja istuimen välistä ja menee puhelinkoppiin, panee 50. pennisen koloon ja valitsee numeron.

Numero vastaa.

– Haloo, täällä PH, tulossa ollaan, Paavali sanoo puhelimeen, – saako tulla? ja katkaisee yhteyden.

4.

Minkä näköinen Paavali?

Niitä jotka jaksavat lukea ainoastaan tämän pikaromaanin, kiinnostanee tietää, millainen ulkomuoto on tällä uuden Teho-Euroopan supermiehellä.

Pituus 169 senttiä.

Paino 96 kiloa.

Vyötärö 119 senttiä.

Tuollainen keskisolakka, seksikäs tyyppi. Hiukan kalju, mutta sensuellit korvat erottuvat sitä kauniimmin pään klassisesta munamuodosta, joka nousee suoraan ilman turhaa kaulaa kaksoisleuan jykevältä pohjalta kuin graniittipaadelta. Tarpeetonta ylipainoa noin 30 kiloa; sitä Paavali ei voi käyttää edes kehitysapuun johon hyvinvointivaltioiden muukin kuona- ja ylijäämätuotanto yleensä on totuttu käyttämään. Paavali käyttää sen olutpöhönsä ylläpitämiseen ja fyysisen rappionsa jatkamiseen.

Kaikki tuo ylijäämä on kokovartalokuvassa vain edukseen. Se on miehisen arvokkuuden tuntomerkki, realistinen vatsa, jollaisia tapaa liikemiespiireissä ja pankkien johtokuntaportaissa, ei mikään olutpöhö siis, jos tarkastellaan Paavalin kokovartalokuvaa yhteiskunnallisena ilmiönä.

Pukeutumisensa hillittyä linjaa korostaakseen hän varsinkin näin kesäisin käyttää lippahattua à la Mao.

5.

Ja hänen seurueensa.

Etupenkillä istuu asistentti-adjutantti Hannu Kuukauppi. Niitä pitkätukkasosialisteja, jotka ovat aiheuttaneet länsimaisten yhteiskuntien rappion. Hande tosin on ollut olemassa vasta 25 vuotta, mutta siitä huolimatta, heikäläiset sen ovat tehneet, myyrät.

Tällä Handella ei ole edes partaa. Vain prillit ja piippu, molemmat aina päällä. Pitkä poika, kova puhumaan kuin isäntänsä, aataminomena hyppii kaulassa, kun Hande paahtaa ylioppilas- ja työläisnuorisolle kapitalistisen maailman mädännäisyyttä. Juuri niitä hän on, pahimpia. Niitä jotka puhuvat demokratiasta vaikka tarkoittavat länsimaisen Suomen sosialisointia, vallankaappausta. Samoja, jotka paahtavat rauhanaatetta silloinkin kun vietcong hyökkää vapaan maailman etuvartioasemaa vastaan Etelä-Vietnamissa; niitä susia lammasten vaatteissa, puheilla peittävät sosialistiset juonensa.

Auton takapenkillä ovat Eki ja Ritva, Punainen Kirvesnimisen kabareeryhmän ohjaaja ja sihteeri-järjestäjä. Se on helsinkiläisten ylioppilaiden teatteriryhmä. Niiden samojen.

Ovat nyt Paavalin kyydissä menossa S:n kaupunkiin.

Tänään ja huomenna heillä on kaupungin teatteritalolla esiintyminen. He esittävät ohjelmaa solidaarisuusillassa. Se on Finn-Metallin irtisanomisuhan alla elävien työläisten iltama. Sinne aikovat esiintymään. Ryhmän pakettiauto ajaa perässä, seuraa Paavalia.

2. luku

joka kuulustelupöytäkirjojen karun toteavasti kertoo onnettomasta show numerosta, jota Paavali suuri Selvänottaja yritti tuputtaa yhteiskuntaa ylläpitäville vastuullisille kansalaisille.

Paavali halusi selvittää aluksi itselleen tilanteen todellisuuden. Oli kartoitettava myös yhteiskuntaa ylläpitävien piirien samaistuskohteet, olihan sielläkin palkansaajaväestöä. Paavali oletti ko. projektilla olevan laajempaakin mielenkiintoa. Lehdistössä ja kuvaruudussa olivat edelleenkin suosituinta nieltävää syntyperältään jalosukuisen yläluokan ja rahalla samaan tasoon itsensä korottaneiden elämäntavat; vieläkin, näinkin epäromanttisena aikana, jolloin ihminen pystyi liikkumaan ilmattomassa ja painottomassa tilassa sekä tuhoamaan täysin asiallisesti ja vaivattomasti maaperää ja sen kasvillisuutta.

Pienessä Suomessa ei voi olla kovin suurta yläluokkaa, mutta silti, olisihan mielenkiintoista ryhtyä ottamaan selvää niiden ihmisten katsomuksista, jotka joutuvat yksin kantamaan vastuuta yhteisen isänmaamme kohtalosta ja olemaan yksin aina oikeassa. Viime vuonna nämä vankkumattoman oikeudenmukaisuuden tahot joutuivat niin vaikeaan tilanteeseen tinkimättömyytensä takia, että he ilmoittivat Suomen poliittisessa ilmapiirissä tuntuvan jo »palaneen lihan käryä», kuten he havaintonsa ilmaisivat. Paavali tutki asiaa ja huomasi, että nämä piirit puhuivat totta. Palaneen lihan käry todella tuntui. Mutta: käry johtui siitä, että ko. tahot tinkimättömässä peräänantamattomuudessaan, ei tuumaakaantyyliin, polttivatkin itse sitä huomaamatta – omaa nahkaansa.

Näiden piirien samaistamisen kohteiden tutkiminen muodostaisi tärkeän osan Paavali suuren Sosiologin koko yhteiskuntaa kartoittavissa laajoissa otannoissa.

Siksi Paavali aluksi karttoi tietoisesti kaikkia repiviä tahoja kuten ammattiyhdistysliikkeen eri liittoihin kuuluvia tuttaviaan, niin kutsuttuja yleisdemokraatteja vasemmistososialisteista ja kommunisteista puhumattakaan; lyhyesti: hän karttoi tarkasti kaikkea mikä vähänkin vivahti työväenliikkeelle kuin myös sille sosiaalisuuden ja rauhanomaisen kansainvälisyyden valhepukuun verhoutuneelle Suomen sosialisoinnille.

Sellaisten samaistuskohteet tiedetään entuudestaan: eivät ne pyri muuhun kuin punaisen kommunismin änkäämiseen Suomeen, ja tämän aikaansaadakseen ne tekevät kaikkensa kylvääkseen levottomuutta ja työrauhan vaarantamista tähän maahan, ne pistelakko-stalinistit.

Jos mieli saada selville todella syvälliset samaistuskohteet, Paavalin piti etsiä niitä suomalaista yhteiskuntaa rakentavien ja ylläpitävien länsimaisesti moniarvoisten piirien keskuudesta. Vain siellä missä todella vallitsee länsimainen vapaus ja markkinatalous, vain siellä on ihmisilläkin vapaus valita vapaasti myös samaistuskohteensa.

Tässä vilpittömässä sosiologisessa tarkoituksessa Paavali suuri Haastattelija jo syksyllä 1967 lähestyi niitä piirejä, jotka kävivät presidentinvaalikampanjaa sen ajatuksen puolesta, että Suomenmaa tarvitsee päämiehen, jolla on vihdoinkin paitsi tukkaa myös isiltä peritty jäykkä ja taipumaton suomalainen selkäranka.

Paavali itse, jolla ei ollut näitä kumpaakaan, selkärankakin kiero, koska 21 koria, kuusi ja puoli pulloa vetävä olutmaha pullisti selkärankaa 47 asteen kulmassa pahasti notkolle sosialismiin päin ja tukkakin oli kaljuuntunut jo kuusikymmentäluvun alussa hänen suuren esikuvansa innoittamana (K vai H?); kaiken tämän vuoksi Paavali Sosiologi tahtoi ennakkoluulottomasti lähestyä niitä ihmisiä, jotka olivat ryhmittyneet ajamaan presidentiksi tukallista ja selkärankaista suomalaista persoonallisuutta.

Tosin nämä eivät olleet löytäneet todella etsimäänsä ehdokasta, miestä jolla olisi hiukset kuin villisian harjakset ja selkäranka kuin tykinputki, ennemmin murtuu kuin taipuu; tuumankaan vertaa. Paremman puutteessa he olivat joutuneet ryhmittymään pääjohtaja Virkkusen taakse. Tämä ei tietysti vähimmässäkään määrin pystynyt vastaamaan ko. piirien todellista ihannetta, hänen tukkansakin taipui aivan kansainvälisen länsimaisen ajattelun mukaisesti.

Eräänä kesäisenä päivänä erääseen suomalaiseen kaupunkiin oli kokoontunut paljon ylläpitäviä vastuullisia ihmisiä kuuntelemaan omaa ehdokastaan pääjohtaja Virkkusta. Paavali liikkui heidän keskuudessaan nauhuri kädessä kalana vedessä. Olihan siellä myös hänen henkilökohtaisia tuttaviaan. Se oli sitä aikaa jolloin yhteiskunnallinen kiihotus kulki vielä lapsen konttauksin: risuparrat harjoittelivat äänijänteitään ja yleisdemokraatteja ei ollut häiriöksi asti, olliniitamot ja muut ahmavaarat kirjoittelivat vasta ensimmäisiä tuputuksiaan.

Kokous sujui häiriöttä. Ei kuulunut vihellyksiä. Ei esiintynyt Vietnam-meteliä. Tilaisuudessa vallitsi arvokas evankelis-luterilainen henki. Kuulijakunta oli suurelta osalta keskimmäistä suomalaista keskiluokkaa, ammattitaitoista virkamieskuntaa, siihen aikaan noin 50–90-tuhatta vuodessa ansaitsevaa väkeä, joihin kohdistuu suuri sosiaalisten velvoitteiden paine, joutuvathan he maksamaan tuloistaan noin 40–44 prosenttia veroina. Ja vaikka he kuuluvat sosiaalisesti keskimmäiseen keskiluokkaan, he silti äänestävät mieluummin oikeistoa kuin keskustaa, koska ovat kuusikymmentäluvun aikana vakuuttuneet siitä, että keskusta on kykenemätön ajamaan heidän asioitaan parlamentissa. He ovat niin verorasituksen painamia, ettei heille jää juuri aikaa puhua muista kuin omista käytännöllisistä asioistaan. Siinä missä työväenluokalla ja heitä ylemmällä luokalla on aikaa harrastaa sosiaalisia kysymyksiä ja keskustella kansainvälisistä