Luottamuksella, Dave

By aulis saarijärvi

Suomenruotsalainen rahasuku on täynnä dekadenssia turmellusta. Sillä on aivan liian paljon valtaa, voimakkaita seksuaalisia haluja, tarvetta väkivaltaan ja näyttävään sosiaaliseen elämään. Siihen minä, Dave, sulauduin autokuskina, avustajana ja monena muuna. Kerron tämän suvun ja oman tarinani.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jul 30, 2019
• ISBN: 9789523396081

aulis saarijärvi

Saarijärvi on kirjoittanut paljon historiaa, sotaa, tekniikkaa, ihmiskuvauksia, lentämisestä ja rikollisuudesta. Hän ei ole valtion taide-eläkeläinen, apurahakirjoittaja, eikä kriitikkojen lemmikki.

Book preview

Luottamuksella, Dave

Alkusanat

1. Luku

2. Luku

3. Luku

4. Luku

5. Luku

6. Luku

7. Luku

8. Luku

9. Luku

10. Luku

11. Luku

12. Luku

13. Luku

14. Luku

15. Luku

16. Luku

17. Luku

18. Luku

19. Luku

Valmistusmerkinnät

Alkusanat

Kaiken, mitä ihmismieli voi kuvitella - on jo tapahtunut.

1. Luku

Robert Sjölund on Suomessa merkittävä mies. Ei hän ole nä­kyvä, eikä tiedo­tusvälineissä jatkuvasti oleile­va narsist­i. Hän istuu monen suuren yhtiön hallituk­sessa, li­säksi muu­taman suuren yrityksen hallituksen puheenjohta­jana. Hänen ja su­kunsa sijoitussalk­ut, maa- ja met­säomaisuus, sekä muu taloudellinen toimeliai­suus on kymme­nien miljoon­ien ar­voista vuodesta. Suurin osa siitä varall­isuudesta kul­kee ohi julkisuuden, lainsää­täjän verot­uksen, tai muun kontrol­lin säätiöissä ja pos­tilaatikkofirmoissa EU:n sydämessä, Brysselissä.

Robert Sjölund täytti hiljattain viisikymmentä yhdek­sän vuot­ta. Hänen en­simmäinen vaimonsa on noin neljäkymm­entä yhdeksän ja tyttärensä kaksikym­mentä kah­deksan. Nykyi­nen vai­mo on ai­noastaan kolmekym­mentäviisi. Nykyvaim­o on Lena Kill- Sjölund, ruotsalainen elokuvaoh­jaaja. Ensimmäi­nen Robertin vaimo on Anne Sjölund, omaa sukua Kallström. Ty­tär on Siv Sjölund, joka opiskelee eli tuh­laa notkuen ja bailaten, ol­len yliopiston kir­joissa Helsin­gissä. Hyvin usein hänet tapaisi Lontoosta, Pariisista ja Kaliforniasta. Yliopistol­uku ei juuri kiinnosta ja val­mistuminen maisteriksi veny­nee yli kolmen kymmen­en ikä­vuoden pitkälle puolen. Lisäksi häntä vaivaa huume­riippuvuus, luultavasti huumerahoitus ja levitys, liek­kiin leimahtanut salabiseksuaalisuus ja masen­nus.

Robert Sjölund on taloustieteiden tohtori. Hän ei suostunut ottamaan mi­tään kauppaneu­voksen, teollisuus­neuvoksen, eikä vuo­rineuvoksenkaan titteliä tyrky­tyksissä huolimatta. Niitä tyr­kytti nel­jä viimeistä presi­denttiämme. Titteli oli tohto­ri Sjölund. Åbo Akade­mia otti Sjölundin kah­deksi lukukaudeksi viralliseen, määräaikais­een professuu­riin. Sen jälkeen hän on pyytänyt it­seään tituleeratta­van toh­tori, tai vaihtaen professori. Itse käytän professoria puhuttelussa­ni. Robert Sjö­lund elää nyt hy­vin vaikeita ja kriittisiä ai­koja. Elä­mänvaiheessa on se kohta lä­hellä, kun pitää luo­pua ra­hasta, val­lasta, mam­monasta, nuo­resta vaimosta ja elä­mästä.

Tämän kaiken minä tiedän, kun olen hänen lähel­lään päivit­täin. Tulin seitse­män vuotta sitten palveluk­seen kaksik­ymmentä kahdeksan täyttäneenä maail­mankiertäjänä. Edellytykset olivat, että mies on järkevä, kovakuntoinen ja puhuu hyvä suomea, ruot­sia, englantia, sekä muu­takin, jos osaa. On oltava keski­tason pa­rempi ajokokemus, tai kou­lutus merkittävään henkil­öajoon, Helsingin hyvä tunte­mus, mie­luummin vielä itsepuolustuskykyinen ja rikos­taustaltaan ehkä moittee­ton. Vaatimukset pu­dotti monta innokasta pois. Jäin kolmen kanssa loppuki­riin ja minusta tuli vara- au­ton kuljettaja toh­tori Sjölun­dille.

Olen sotkenut itseni paljon vaarallisemmin ja paljon syvemmälle Sjölundin sukudynas­tiaan, kuin autokuskin milloinkaan kuuluisi tehdä! Olen Sjölundin kah­den vaimon ja tyttären, mutta myös rahantekokoneistonsa muiden naisten kanssa syvällä liemessä. Kerron toki elämäni karkeasti ruotsalaisesta lapsuudestani tähän päivään, mutta hieman epäloogisesti liikun viimeisessä viidessä vuodessa eniten. Olen siis kaikessa se Luottamuksella Dave! mutta pystyin pettämään isäntäni vii­meiseen saakka siinä hoetussa luottamuksessa. Tässä paljastuu oma kurja elämä­ni, jossa ei ole te­rästä selkärangassa tarpeeksi ja paljastuu suomenruotsalaisen kartanosuvun rikollisuus, kauna, ah­distus, rahanahneus, sekä lopulta se raadolli­sen kiiman ja seksin nälkä.

Hänellä, tohtori Sjölundilla, oli jo tullessani Sipoonkorpeen ensimmäisen kerran kuljet­taja. Hän oli vanha, luotettava ja koke­nut Willy. Hänen ongel­mansa oli liikaa betasalpaaja ja veren­painelääkitystä, sekä kaihia molemmissa sil­missä nitro­purkin kanssa. Täyttäessä­ni kaksikymmentä yhdek­sän korva­sin Willyn. Se oli hä­nelle kova paikka. Willy tuli viikos­ta viik­koon tallille istumaan päivittäin. Is­tui siellä, kun otin luksustason Mer­sun käyttööni. Is­tui se siellä, kun tu­lin illalla takais­in. Mies oli tohtorin palveluksessa jo tohtorin opiskellessa 1960-luvulla. Hän on vih­kiytynyt kaik­keen Sjölundin suvun toimintaan, salaisuuksiin, rikoksiin, juoniin ja suoranaisiin vallanhimon ir­vokkuuksiin. He eivät ole sukulaisia, mutta hämmästyt­tävän samankaltaisia suurista sosiaalisesta luokkaerostaan ja vallankäytöstään huolimatta. Heitä sitoo jokin kielellinen ja perinnöllinen saman­kalaisuus suomalai­sessa yhteiskunnassa.

Minulle annettiin asuttavaksi Willyn kolmio sivurakennuksesta, pie­nen pintapyyhkimis­en jäl­keen kalustettuna uusilla tava­roilla. Willy asui loppukuukau­tensa kerrostalossa Sipoon keskus­tassa. Lopulta Willy kuoli kuitenkin talliin sydänkoht­aukseen, siellä normaalisti istuskellessaan. En ollut paikal­la. Poliisi ja hautausurak­oitsija ja kävi kat­somassa ti­lanteen. Willy meni viimeiselle aje­lulleen. Olin ai­nut kuski kolme vuotta. Sitten valittiin li­sää toi­nen ajamaan, koska oli liikaa tapahtu­mia, jotka siirsivät minut professorin au­tosta kulke­maan matkoilla turvallisuusmieh­enä mu­kana. Professori alkoi pelkäämään kaikkea kotonaankin. Lisättiin maksullis­en turvafirmanpalveluksia. Pa­ranneltiin lukituksia, mutta tyydyttiin vielä van­haan, vain vähän suojattuun, Mersuun. Se mukana kulkemiseni ta­pahtuu joka paik­kaan, paitsi ei salai­suuksien ko­koushuoneisiin ja salaseu­ran pyhimp­ään. Olin siis kuski, turvamies ja se luottamusta nauttiva Dave.

Professori asuu Sipoonkorvessa. Hänestä tuli väki­sin helsinki­läinen. Sukunsa perintö­maita on siinä merenrannas­sa. Siellä on riittävän suuri, huonerikas kartano­tyyppinen päärakennus, sekä talous­rakennuksia, sekä muuta. Tien pääs­sä on port­ti ja verk­koaitaa kolme met­riä kor­keana kiertää ran­taan mereen saakka tontin ra­joja. Paalujen päissä on nyt kameroita, liiketunnistimia, joita kai vartioliike tuijot­taa. Maksullinen vartioimisliike ja ka­meravalvonta toimii. Mopo­poikia on varti­jat joskus joutu­neet portilta hää­tämään avo­kämmen läiskeellä.

Saan melkoisen vaatimatonta, noin bussikuskin palkkaa. Sen si­jaan asumi­nen on ilmais­ta. Ruoka ja juomakin tulee työn ohessa, sekä erilai­sia etuja joidenkin yhtiöiden ta­varoihin, palve­luihin ja tuottei­siin. Lentäminen ja hotel­lit ovat minul­le ilmaista. En maksa, kuin omakustannuk­set mm. terveydenh­oidostani, asusteistani ja vapaa- ajan harrastuksista. Tämä kaikki ja bussikuskin palkka on laskettuna yh­teensä kohtalai­sen valtiohallin­non osastopäällikön palk­kausta. Vielä on vuo­sittainen bonus, joka ei ole rahaa tas­kuuni, mutta se on 10 000 euroa Sjölun­din Founda­tion & Ran­kings, messinkikyltin takana Aleksilla, toimivaan R.S. & F.R:n sijoitussalk­kuun. Minulle on sinne kerty­nyt kai yli 60 000 ja korkoja verotta 9 165 euroa ilmai­seksi. Tämä 96 165 eu­roa kas­vaa kor­koa ko­rolle, jon­ka saan nostaa vii­den vuoden ku­luttua käyttööni. Vuoden kuluttua sal­kussa on kymppi­tonni lisää 90 000 ja kor­koa epämääräinen kasa euroja. Ei siis ole vähäteltäv­ä luon­toisetu. Ihana tapa kier­tää verotus­ta, jonka minis­terit ja kansan­edustajat ovat ha­lunneet la­kiin eliittiväest­ölle nuol­tavaksi. Rupusakkia kytätään, vainotaan ja siitä puristellaan ve­roksi kaikki turha raha.

En valita työpäivistä, jotka voivat joskus alkaa aamu seitse­mältä ja kotiin tul­laan yöllä kello kaksi. On sitten päi­viä, kun ei men­nä minnekään. Professori hoi­taa silloin työ­tehtävänsä Si­poonkorvesta. Näitä päiviä hän alkoi ottaa yhä lisää ja lisää. Sanoi, että matkoihin menneen ajan kanssa hän tekee jo kotonaan kymmenen päätöstä! Lisäksi häntä inhottaa tyhjät kokoukset, joissa jaaritellaan.

Samoin voi olla kesällä Päijän­teellä Sjölundien loistohu­vilalla loman lisäk­si työlo­mailua viikko, pari kesässä. Työloma tarkoittaa, että mitään ei tarvitse tehdä,mutta puku päällä pitää olla ajokunnossa minuutissa, jos vaatii kiitämistä Helsinkiin. Silmällä pidettäv­ää on puolivelttoiluna päi­västä päi­vään laiskasti. Meri­kelpoinen mootto­rivene on omassa laitu­rissa täällä Si­poonkorvessa. Sen aja­misen Willy opetti heti. Profes­sori on innokas kalas­tamaan. Siksi olimme kolmisin ensin pal­jon merellä. Willy tiesi, minne ajetaan ja minä olin vain mukana oppimassa asioita.

- Päijänteen paikka piti hankkia aikoinaan lähinnä intialaisia ja kiinalai­sia liikekumppan­eita varten. He haukkovat hen­keään, kun on autiut­ta, luontoa ja kesää siinä ym­pärillä enemmän, kuin he tajuavatkaan! Se tekee sitten helpommaksi sijoi­tukset ja puhumisen rahakasasta. Niin monet suunnitelmani ovat onnistuneet Päi­jänteellä. Helsingissä ne olisi istuttu paskan kokouk­sissa, koskaan mitään selvää tulematta!

Tämän selitti professori, kun ensimmäisen kerran ajoin kahdestaan sinne loistoon ja luonnon kauneuteen 2011 kesäl­lä. Sil­loin oli juuri saatu alulle ensim­mäisestä vai­monsa irrottautumin­en avioliiton ihanuu­desta. Se ei ollut mi­kään räis­kyvä riita, eikä huutamisen näy­tös. Se oli juris­tien sopi­musta, jon­ka molemmat ys­tävinä hy­väksyivät. Tyt­tären ku­lut kaatui­vat professo­rin maksettavaksi. Se oli tyy­pillinen suomenruotsalainen ero, jossa raha oli tunteita voimakkaam­paa. Myö­hemmin tajusin, että oli siinä sittenkin kovaa ja alkukantaista tunnettakin pal­jon pakattu pieneen tilaan.

Anne Sjölund sai mukavat rahat, loistohuoneiston avioerosta, jonka ai­heutti jo hetken kyljessä kulke­nut elokuvaohjaaja Lena Kill, kolmantena pyö­ränä. Tämän Lenan etu oli nuo­ruuden lisäk­si, professorin silmissä synnytysikäisyys. Se lisäänty­misvaihe tosin tai­taa nyt olla turhaa. Li­säksi Lenalla oli erityisen hyvät suh­teet Ruotsiin kulttuuripo­rukaan, elokuvarahoittajiin, ohjaajiin ja muuhun sakkiin, jopa kuninkaalli­siin. Sel­laista professori silloin osasi arvostaa enemmän vanhaa vai­moaan, ajatel­len saa­da omaa­kin kylkeään pais­tavaan aurinkoon, kuten minulle sa­noi. Toinen ta­ka-ajatus oli tohtorilla, jatkaa sukuaan spermallaan vielä nuoreen naiseen. Korjaisi tyttäressään ol­leita vikoja ja puutteita uusilla itsensä puolikkailla.

Anne Sjölund tosin jäi R.S. - säätiön tärkeäksi pääasiamie­heksi toimi­maan. Avioliiton ai­kana hän jo osaavasti hallinnoi laajem­min koko R.S & F.R ta­loutta hal­lintojohtajana. Nyt Anne on tahdos­taan ja oikeastaan siksi, ettei kukaan muu siinä voisikaan olla, asioiden hoitaja. Niin pal­jon professorin salaisuuksia Anne tietää, hallitsee ja osaa pitää käsissään. Se on mahtava voima,jos­sa jokin avioliittoja sen ero ovat vain hymyilyä ja kohteliaisuutta. Sen luottamuksella Davekin sai huomata hyvin pian ja erityisen kohtalokkaasti.

Hän, entinen vaimonsa Anne, asuu Vuorimiehen­kadulla palatsim­aisen talon ylimmän ker­roksen neljää huonetta. Ne ovat säätiön omaisuutta julkisesti, mutta yhdellä allekirjoituksella siirty­vät samana päivänä Annelle. Siv- tytär asui aluksi vi­hersosialistisen hegemonian, huume­pössyttelyn ja halullisen muodin kantamana Kalliossa kaksiossa. Se on nyt jotakin kovaa tietsä tästsiä, että ri­kas eliit­ti antaa las­tensa asettua entisiin työläis­hielle ja pierulle haise­viin Flemarin ja Porthanin ta­loihin. Niissä on asujina aatelis­kalenterista sukunimiä. Juuri näiden neuvoksien jäl­kikasvua tunte­massa voimall­ista elä­mystään työläiskau­punginosassa hasiksen käryssä. Nyt Siv asuu Meritullintor­in reunatalossa merenrannalla.

Lena, uusi vaimo toisessa avioliitossa, asuu nyt avioerojärjestelyjen jälkeen Sipoonkor­vessa ja Tukholmassa. Nyt vä­hemmän Ruotsissa, kun siellä on tullut hie­man rauha­tonta kaduilla af­rikkalaisten miesten toimesta. Lenalla on li­säksi ku­vaukset alka­massa uusim­paan, osak­si Elokuva­säätiön, Veikkauksen ja opetusmi­nisteriön mak­samaan kokoillan kokei­luun Se on R!. Aikaisempi kangas­liikkuva, jonka veron­maksajat maksoivat oli Pi­tää! Pitää!. Sitä kävi katso­massa lä­hinnä il­maislipuilla lopuksi 4 360 ih­mistä. Sen elokuvan kokonais­kuut tuli rasittam­aan 5 600 000 eurolla kaikkia osallisia. Minul­lekin työnnet­tiin kaksi lippupakkaa kouraan ja käskien jakaa kai­kille vas­taantulijoille. Annoin ne Aleksilla parille ihmi­selle eteenpäin. Jossakin laskettiin opetusministeriölle nekin myydyiksi lipuiksi tilastoij­a varten.

Tässä suvussa ja näissä piireissä hoetaan, puhutan ja vaadi­taan aina ja joka paikas­sa LUOTTAMUSTA. Se on luotta­musta sitä. Se vaatii luottamusta tätä. Se on luot­tamuksen suurin osoitus, että on luottamusta! Luottamusta ei syödä. Luot­tamusta ei pantata. Luottamus kasvaa kor­koa. Profes­sori edellyttää minulta sata­prosenttista luottam­usta. Hän ei ole saanut mi­nua kiinni mo­nilla kokeillaan rikko­masta luottamusta. Kun­nioitusta ei kukaan vaadi suomenruotsal­aisissa raha­piireissä toisiltaan. He vaati­vat luot­tamusta toisiltaankin, ainakin muodollisesti. Tästä ker­ron ta­pauksen, kun olin ollut tarpeeksi jo palveluksessa. Sen teki Anne Sjö­lund. Olim­me ajaneet Päijän­teen ran­nalle kahden, Willy ajoi tohtoria jossakin. Silloin oli vaimollakin Mersu käytössä. Lisäksi tallissa oli punainen wankel Mazda. Yllättäväst­i Anne sanoi terassilla minulle oudosti totuuksia, kun olin raahannut ta­varat ja ruo­katarvikelaatikot sisään. Hänellä oli silloin nenäs­sään paha haju jo kil­pailevasta Lena Killistä.

- Mennään vähän kävelemään! Minä kysyn pari asiaa ja siihen liittyy suuri luotta­mus. Sa­malla minä sinuttelen sinua aina tästä eteen­päin kahden kesken ja sinä si­nuttelet mi­nua. Mui­den kuullen on tei­tittely aina. Lisäksi puhun kanssasi suomea, kos­ka sen osaaminen meinaa taas kangis­tua minul­la. Sanoin, että pitää olla suuri luot­tamus. Sinulla on se hyvin mieheeni toi­minut. Hän itse sen niin sanoi. Minä en sitä ole nyt rikkomass­a.

Kerron muutaman asian, joka si­nun pi­tää tietää tääl­lä, kotona ja monessa paikkaa. Se koskee minua ja Sivä. Mie­heni va­koilee mi­nua ja tytärtään! Hän vakoi­lee alaistensa elä­mää! Hän siis vakoilee sinuakin! Nyt on näi­tä lilliputtikameroita, liike-, ja äänitunnistimia ja muuta. Au­tossa on kamera ja ää­nitys! Senhän toki olet huomannut? Siksi älä ikinä siel­lä minul­le puhu ruokottomia, tai esiin­ny epäkun­nioittavasti! Se me­nee Rober­tin tietoon jollakin tavalla maksetun turvapalvelun kautta raportissa! Oletko tähän saakka mukana?

- Olen. Tajuan sen itsekin ja sen autokameran näin en­simmäisenä päivänä. Willy sitä ei koskaan paljastanut. Ma­kuuhuoneessani on mikrofoni palovaroitti­messa. Onko se sitä varten, ettet sinä sin­ne tule?

- Tätä juuri tarkoitin. Juuri tuon tyyppinen epäkun­nioittava, tai seksiin vihjai­lu, saisi Ro­bertin raivoon. Kiitä pi­rua, ettei se äänitä sentään täällä rannalla! Se si­nun käytös pitää olla hyvää ja asiallista Sivin kanssa, vaikka se kikattaisi ja pyrkisi housusi kurkkimaan pal­liasi! Olet­ko nyt var­masti vakuuttunut, mitä minä puhun?

- Tajuan, että teet suuren palveluksen minulle paljas­tamalla tämän asian ja ohjaa­malla minut pysymään kapealla palvelijan tiellä. Harva rouva tekisi tämän, ta­vallaan miehen­sä kavalluk­sen puolesta­ni. Moni sanoisi suojelevansa tytärtään alempirotuiselta mieheltä. Samat naiset tyrkyttä­vät afrikkalaisille jälkikasvuaan it­sensä kanssa sänkyyn. Siksi uskallan kysyä, miksi teet sen? Et varmasti siksi, että olen autokuski dynastiassanne.

- Hyvä kysymys. Hyvä, että sinulla leikkaa tavallista paremmin! Alusta al­kaen havaits­in, että olet pohdis­kelija ja katsot asioita kai hieman toisesta kulmaa, kor­keammalta, kuin autokusk­in te­kemänä. Palvelukseni ei ole tosiaan ilmainen. Pyy­dän vasta­palvelusta. Se ei ole sinulle ehkä heti sel­vää kristallin kirkkaasti. Aiot ehkä ve­dota lupaukseesi, pitää suusi kiinni au­tossa tapahtuneis­ta. Vetoat ehkä an­tamaasi lupaukseen miehelleni.

Nyt kuitenkin suuret asiat ovat päällä ja siinä voi kaa­tua avioliittom­mekin. Älä kuiten­kaan nyt mene piiloon min­kään moraaliseinän taakse. Oletko ajanut Ro­bertia ja rikinruoriksi puhu­vaa, vaaleaa, laihaa naista, Lena Killiä lentokentäll­e ja sieltä ho­telliin?

- Olen.

- Montakin kertaa?

- On niitä ollut viisi, ehkä kuusi.

- Ainako Strang- hotelliin ja Robert mennyt mu­kaan si­sään?

- Aina. Hän viipyy ehkä tunnin.

- Tunnin. Arvaatko yhtään, mitä hotellissa naisen kans­sa teh­dään, että saa­daan menem­ään tunti mukavasti nautinnossa?

- Voisin arvuutella neuvotteluja, lukisivat TV- uuti­sia, tai sit­ten kiimassa pari­tellaan ja pestään jälkihiki pois.

- Kuinka tajusit sen heti kolmannella? Monelle miehelle listä olisi ollut päin­vastoin ker­rottuna.

- Vaistoan sinussa mustasukkaisen ja vihaisen nai­sen, joka ei halua heti an­taa uros­taan pois kilpailevalle naaraal­le. Toiseksi huo­maan, että sinulla itselläsi on hotellikokemuks­ia, joiden ai­kataulu sopii tähän.

- Mitä? Osaat olla pisteliäs, kekseliäs, ilkeäkin ja pää­sit lentä­mään suoraan kaksinaism­oralismini pesään. Kestän sen nyt sinulta, kun olemme jonkinlaisen luottamusystävyyd­en valamme vanno­neet. Sitä he tekevät! Siitä minulla on oma tieto. Lisäksi kerran purkasin itse vai­valla sitä au­ton kamera­dataa saamieni neuvo­jen mu­kaan, vaikka en osa­kaan tyhjä­tä jotakin helvetin blue­tootilla sen kaikkia tie­dostoja. Sen elo­kuvaohjaajan sen­tään kuljetuks­issa näin. Siksi olisit jäänyt kiinni, jos oli­sit väittänyt muuta! Olet voittamas­sa mi­nun pri­vaattiluottamukseni! Se on paljon! Tämä riittää nyt! Me muodos­tamme pie­nen salalii­ton keskenämme. Älä riko sitä luottam­usta! Luottamus on tär­kein palveluhenkilökun­nan kanssa. Meistä voi vielä ke­hittyä paljon enemmänkin Dave, vuosien mittaan. Kukaan ei koskaan tiedä mitä ihmiss­uhde tuo, tai vie. Luottamuksella, Dave, me pääsemme helpom­min yhteen ja asioidemme herroiksi! Se on myös nopein tie yhteiseen, ehkä mo­lempia miel­lyttävään ja nautintoa tuovaan vaiheeseen.

Toinen asiani tässä rannalla on tyttäreni. Olet nähnyt hänet jon­kun kerran. Olen hänestä huolis­sani ja harmissani! Kun­nolliseksi kasvattamalla, ei hänestä tul­lut kunnollista, vaan huorahta­va, pikku hölmö. Hän pilaa elä­mänsä tuolla me­nolla huumeisiin ja hullui­hin mitättömyyksiin maail­malla! Ei opiskele kunnolla, vaan leik­kii laiskaa opiskelijaa! Juoksee mies­ten kans­sa ja hoidattaa tippu­reitaan ja klamy­diaan. Makaa pas­kojen huumemiesten alla, vaikka kai oli­si tarjolla laatuluok­an miestäkin! Sit­ten on se pyyntö ja opetus hänestä sinulle! Älä kos­ke hä­neen! Älä missään tapauksess­a mene sänkyyn Sivin kanssa, vaikka se olisi siellä valmiina rei­det levällään! Se olisi Ro­bertille suu­rin häväistys ja onnettomuus, että tyttärensä ma­kaa auto­kuskinsa kans­sa! Muu­ten minä tahansa rent­tu saa sitä nussia! Mieheni ei siitä välitä, mutta että alainen nussi­si, niin se on sodan ju­listus! Enkä ole täysin varman siitä Sivin muusta suuntautumisestakaan tavaransa kanssa aina! Huu­mepäissään on tietysti ryhmäseksiä, lesboilua ja muuta erotiikan saastaa, jota nyt jul­kisuudessa käs­ketään kokeilla ja sitä hienona paskana pidetään naisjärjestöissä ja presidentistä!

Huomaatko, miten karkeasti, maalaismaisen brutaalist­i ja sy­vällä suomen­kielellä osaan puhua, kun tulen sil­le tuulelle? Ruotsiksi en koskaan voisi omaa ty­tärtäni näin hal­ventaa ja hauk­kua! Totta se on kuitenkin! Per­heemme on kaksinais­moralismin tunkio! Ro­bert on sai­raan seksuaa­lisen sonnanvään­nön mestari ja eräänlainen piilo­rasisti suomalai­sia kohtaan. Hänessä elää vielä 1800- luvun jul­ma kartanoherran mental­iteetti. Tämä on totuus, vaik­ka mitä näytellään julkisesti!

Nyt olemme tasoissa Dave. Olen luottamuksella ker­tonut pari tärkeintä seikkaa si­nulle perheestämme ja hieman itsestänikin. Sitten vielä sen, että et sinä saa minua­kaan lähennellä! Robert siitä