Zak Cone -metsästäjä

By aulis saarijärvi

Texas 1880- luvulla oli vielä sisällissodan vihassa, sekä roistojen vaeluksien aluetta. Yhä miehen pelasti nopea veto ja pysyminen parhaassa vireessä yöleirillään ja ratsastaessaan.
Zak Cone oli monien valintojen keskellä koko ajan. Joskus ne eivät olleet parhaita.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jan 23, 2020
• ISBN: 9789528021124

aulis saarijärvi

Saarijärvi on kirjoittanut paljon historiaa, sotaa, tekniikkaa, ihmiskuvauksia, lentämisestä ja rikollisuudesta. Hän ei ole valtion taide-eläkeläinen, apurahakirjoittaja, eikä kriitikkojen lemmikki.

Book preview

Valmistusmerkinnät

Section 1

Zak Cone

Aulis Saarijärvi

© 20 20

Section 2

Valle Gris on tavallaan suuri kaupunki. Se on Kaliforniaan vievän rautatien yksi tärkeä asema. Siitä lastataan paljon lihaa, hedelmiä, takomotuotteita, sahapuuta ja raakakuparia länteen ja itään jatkojalostuksiin. Tämä laakso, josta on nimensä saanut, on tavattoman viljavaa ja maaperältään runsasta. Gris- joki tekee laaksoon tullessa vuorilta kolme putousta. Siksi on niin paljon takomoja, pajoja ja sahoja paikalla. Kosket pyörittävät pääakseleita, joista hihnoin otetaan voima tekemään raskaan työn. Valle Grissä on kaksi suurta teurastamoa. Niissä on jo työväkeä yhteensä toista sataa. Täysiä lihavaunuja lähtee joka päivä Kalifornian suurkaupunkeihin. Kaupungissa on monta nahkojen jatkojalostajaa, kärryjen tekijöitä, suutareita, neljä saluunaa, kolme hotellia, kolme pankkia, sekä kaikkea muuta aseliikkeistä naisten salonkeihin. Kokonaisväkimääräksi lasketaan pari tuhatta. Kausityöläisiä, tukkien uittajia, hedelmäpoimijoita, vuotamiehiä on muutama sata vaihtelevasti lisää. Sheriffinä on hyvin vanha Sam Irkku. Hän on ollut tässä kaupungissa sheriffi jo ennen sisällissotaa 1860. Apunaan hänellä on kolme apulaissheriffiä, joista Tom Osaman on kaupungin todellinen sheriffi nopealla kädellään, ajattelukyvyllään ja jonkinlaisella puolettomuudellaan. Sam Irkku saa istua toimistossa. Hänen hevosen selkään saantinsa on jo tuskaa. Muutaman tunnin ratsastus on täysin mahdotonta. Kolme apulaista siis hoitaa tappelut, tapot ja varkaudet sheriffialueen laidoille saakka. Lisäksi on muutama mies, jotka ovat vannoneet tilapäisten apulaisen apulaisten valan. He tulevat heti mukaan takaa-ajoihin, tai piirityksiin.

Zak Cone ratsasti toista pääkatua sisään kaupunkiin. Hänet pani merkille kymmenkunta miestä. Osa hyvinkin tarkkaan. Ensimmäinen oli Tom Osaman, joka aamupäivän varjossa istui sheriffintalon terassilla tekemässä tarkkailutyötään. Hän näki Conen omalla tavallaan. Ensin oli ase. Se ei riippunut reidellä, vaan tavallaan kainalossa levän nahkaremmin kotelossa, joka kulki selässä vasemmasta kainalosta oikealle kaulaan ja siitä rinnan yli kotelon alapäähän. Se oli merkki, että mies on nopea vetäjä. Ei kukan tavallinen pidä tuota mallia, vaikka se on tavallaan helpompi ratsastaessa. Sen sai ampumaan sellainen mies esiin kymmenyssekunnissa, joka siihen oli tottunut. Ase oli samassa lähellä oikeaa asentoa ja vasenta kättä jolla lyödä iskuri taakse. Tom katsoi satulan asepussia. Siellä ei ollut Winchester, vaan kaksipiippuinen haulikko. On hyvin erikoinen yhdistelmä, ehkä nopealta etsintäkuulutettujen metsästäjältä, ollakseen joka päiväinen asia.

Kolme miestä, jotka notkuivat toimettomina hotellisaluuna Sundotin terassilla viinoineen, näkivät Zak Conen omalla tavallaan. Conen vaalean ruskea, sääriin saakka yltävä nahkatakki oli ensimmäinen asia. Siinä oli ylisuuret kaulukset, jotka voi nostaa suojaamaan pakkasviimaan ja sateeseen posket, korvat ja niskan. Samoin hiansuut oli käännetty viisi tuumaa (n.13 sm), jolloin käännösten suojaan jää kämmenet sateessa, kuitenkin pystyy pitämään suitsia. Päässä oli nahkainen hattuja jalassa eurooppalaistyyliset saappaat. Niissä ei ole eteenpäin vinoja, korkeita kantoja, vaan matalat ja leveät. Kolmikkokin näki aseen pitämisen erikoisuuden.

Kaksi meistä katsoi Zak Conen tulemista. Kumpikin huomasi, että hevosen vasemmasta etujalasta oli kenkä poissa. Hevonen sitä arasteli ja hieman kaapaisten laittoi maahan. Se tarkoittaa, että kenkä on irronnut ja murtanut kynttä etureunasta naulojen kanssa. Se on hevoselle kipeä paikka ja joka askel työntää kiilana hiekkaan sinen rakoon. Muuten miehet näkivät leveämallisen arabityylisen satulan ja hevosen hyvin syötettynä.

Yksi mies katsoi tulijaa miettien ja muistellen, missä, tai mitä oli kuullut ruskeanahkatakkisesta miehestä? Tuossa oli hän nyt juuri menossa sepän työtilaan sisään.

Seppä tuli katsomaan kutsusta asiaa. Nosti etujalan ylös, katsellen sitä hetken. Puristi päätään, kertoessaan tuomionsa.

- Valitan herra! Se on kolmen naulan kanssa murtanut peukalon kokoisen palan pois kynnen etureunasta. Kaksi tapaa tämän hevosen, taitaa olla kuusivuotias salvettu ruuna, jolla olisi vielä kolme neljä vuotta hyvää ratsastusta, on nämä. Monta viikkoa pidettävä pikkukarsinassa ruokittuna ja odottaa, että kynsi kasvaa. Nyt, jos sitä alkaa leikata ja veistää, pitää neljännestuumaa (n. 7 mm) poistaa. Siellä alkaa jo tulla vastaan tuntevaakin luuta, eikä ole vieläkään varmaa uuden kengän saamisesta hyvin kiinni. Pitäisi kenkään takoa sellainen käännetty koukku kynnen päälle. Toinen tapa on valitettavasti salamivalmistukseen teurastajalle. Minä en voi alkaa kynsien kasvattajaksi. Sekin maksaa ja satanen lisää hintaa jättää hevosen minulle. Valitan herra.

- Mitä sinulla on myynnissä?

- Kolme, lähes mieluummin työhevosta, kaksi ei hyvää, jo vanhaa ratsua ja kaksi parempaa, joista toinen ehkä puolivillin mustangin verta. Jäi saluunassa tapetulta intiaanilta puomiin janoiseksi. Sheriffi myi minulle. En uskalla sitä mustangiksi väittää, mutta hyväksi ratsuksi kuitenkin. Ikää neljä vuotta. Intiaani ratsasti ilman satulaa, mutta minä pari kertaa ja apulaiseni satulan kanssa onnistuneesti.

Zak nosti isot satulalaukkunsa puomille. Avasi maharemmin, kiskaisten satulan pois, kertoen, että on hieman parempi malli, joten hieman sillä tavalla, jos saa säilytykseen sivummalle.

- Tunnette satulat herra. Tämä on ns leveä arabimalli. Kevyt, kun ei ole rautaa missään reunuksissa, vaan punakatajaa, meriheinää ja kaksinkertaista nahkaa. Hyvä ratsastaa päiviä yhteen menoon. Kevyt hevoselle ja miellyttävä, kun lampaannahka on sen selkään kiinni. Ei tarvita lisävilttejä mukana. Erittäin hyvä satula ja harvinainen täällä, mutta kallis tosiaan ostaa.

- Tekin seppä, olette satuloisen asiantuntija.

- Olin aikaisemmin Arkansasissa työssä nuorena. Siellä rikkaat hankkivat näitä ennen sisällissotaa Euroopan kautta. Kerrottiin Persian satulaseppien valmistaneen Amerikan myyntiin 3 000 näitä. Katsokaa haassa hevoset ja tehkää ajatus. Se paras on 400 ja toiseksi paras 350 loput 250 – 200 dollaria. Teidän hevosesta en antaisi mitään, mutta teurastaja antaa 50, jos siihen päädytte. Kynnen kasvattaminen vie 5 – 6 viikkoa ja viikko maksaa ruokittuna ja juotettuna 15 dollaria. Siitä laskekaa! Minun pitää mennä nyt kengittämän.

Hevoshaan aidalla Zak katseli hevoset. Ikänsä niiden kanssa olleena heti näki mustavalkoisen parhaaksi. Oli mustaa laikkua kyljissä ja selässä, tai valkoista laikkua mustalla pohjalla, kuinka kukin sen näkee. Tamma oli hieman huonosti ruokittu. Siksi kai liikkuikin pientä hermostuneisuutta   koko ajan. Zak päätti tulla huomenna paremmalla ja virkeämmällä ajalla uudelleen. Hän ratsastaa sillä silloin. Nyt oli painamassa kolmen viikon yhtämittaiset yöleiritulet ja ratsastaminen yhden osavaltion läpi. Pitää saada huone, kylpy, vaatteiden pesu ja nukkua pari yötä kunnolla. Sanddotissa oli huone, siellä sai pesettää alusvaatteensa ja flanellipaidat. Vieressä sai kylpeä ja leikkauttaa tukan, sekä paran pariin dollariin. Tämän jälkeen Zak tunsi taas olevansa 1879 vuoden amerikkalainen ihminen Valle Grisissa. Seuraava suuri kaupunki olisi länteen Monahans ja koilliseen Odessa. Hän oli käynyt katsomassa hevosensa jalan. Se ei parannu. Otti 50 dollaria teurastajalta. Hevonen oli tullut hänelle noin kaksi vuotta sitten etsintäkuulutetulta, joka haavoitti Zakin silloisen hyvän tamman. Etsintäkuulutettu pääsi hengestään. Liittovaltio ja Wells&Fargo maksoivat lupaamansa 1 500 dollaria. Vanha hevonen piti ampua kadulle tuskissaan. Zak otti tämän nyt ammutun käyttöönsä reward- mieheltä.

Paras oli kuitenkin sen miehen Smith&Wesson taittopiippuinen revolveri 0.44 kaliberilla. Se jopa sopi tuohon aikaisempaan valmistettuun Coltin rinta-asevyöhön hyvin koteloon. Zak katsoi tulleensa S&W kautta vieläkin nopeammaksi vetäjäksi, mutta ennen kaikkea lataus kuusi rullaan, oli nyt vain kolme, neljä sekuntia! Edellisen etsintäkulutetun satula oli juuri tuo arabimalli ja haulikko. Se ei ollut amerikkalainen, vaan Euroopasta, Ruotsi- nimisestä valtiosta, jossa on paras aserauta maailmassa. Haulikon nimi on Husqvarna. Sanotaan sen piipputyön ja laukaisumekanismin olevan samaa laatua ja luokkaa, kuin maailmankuulun Holland&Holland haulikoiden. Kaikki tehdään käsin punniten, mitaten ja hioen kohdalleen. Zak Cone ei ole milloinkaan ollut Winchester mies. Hän ei saa avotähtäimin keskivertoakaan tulosta tauluun. On kuitenkin kymmenen tuhannen miehen joukossa nopein vetäjä revolverilla! Myös jokainen rihlauksen kiertämä luoti osuu, haluttuun paikkaan kolmenkymmenen askeleen päässä. Sen on joutunut viimeiseksi asiakseen tajuamaan kuoleman hetkellä muutama mies.

Section 3

Sam Irkku käski pitää silmällä juuri Sundotiin majoittautuneita viittä miestä. Yksi oli Zak Cone. Sam väitti vaistoavansa, että siinä saattaa olla pankkiryöstön kopla.

- Meillä on kolme pankkia, joista jokaisen voi vauvakin ryöstää! Asiakastilassa olevat kassakaapit, ovat kutsu tulla avauttamaan ne ase kädessä! Olen sata kertaa pankinjohtajille sen kertonut! Ne kusipäät vain odottaa sitä päivää, kun se tapahtuu. Kopla voi tyhjätä kaikki kolme yhtä aikaa ja lähteä matkoihinsa kolmeen suuntaan. Mitä me tehdään Tom?

- Laitamme kolmeen suuntaa takaa-ajajat sheriffi. Mitä muuta siinä voi tehdä?

- Niin juuri! Mitä muuta? Jos konnat lähtee virkein, valmiiden hevosten kanssa, kuin säteet, niin siinä menee saalistakin joka suuntaan. Vaikka saisimme yhden kiinni, menee ehkä viiteen suuntaan 5/6 osaa saalista menojaan! Hyvä on! Hyvä on! Säästökassalla on rahaa! Union Pankilla on rahaa ja National -pankilla on rahaa antaa roistoille! Ollaan sitten, kuin ennenkin, mutta katso Sunddotin sakkia, löytyykö siihen vielä lisää miehiä, jotka eivät muka tunne toisiaan? Paljonko niitä on muissa hotelleissa? Näkyykö niiden naamat etsintäkuulutuksissa?

- Ei näy. Katsoin aamulla viimeiseksi ne vanhatkin. Kaksi niistä miehistä on minusta liikemiehiä, jotka tulivat junalla ja kävelivät eri paikkoihin. Se rinnalla asettaan pitävä vei teuraaksi hevosensa, jolla etujalka viallinen, ratsastanut sillä pitkään. Tuskin kuuluu joukkoon. Ne kaksi ovat konnia.

- Vai niin! Laita poika viemään Vertzin teurastamolle tieto, että kolme hänen miestään on maannut nyt kaksi päivää putkassa. Se maksaa 60 dollaria. Ne rikkoivat täällä pari lasia, lisäksi saluunan omistajalla on oma lasku. Maksamalla saa ne noutaa! Ensi lauantaina on takomoilla ja sahoilla vapaapäivä. Ne huoltaa laitteitaan ja juoksutta vuorilta tulevaa liikavettä ohi padoistaan. Kuljette käsirautojen ja köydenpätkien kanssa haulikot mukana tuomassa riehujat tänne. Köysiin jalat ja kädet selän taakse väännätte ja kärryyn vaan. Saaduista sakoista maksetaan kärrymiehille. Minä voin istua täällä yöllä merkitsemässä ylös nimet ja vahingot.

Samaan aikaan, kun sheriffi Irkku lateli käskyjään, nosti Zak satulan mustavalkolaikkukaan selkään. Vanhan hevosen mukaan teurastajalle menivät kuolaimet ja pääremmit. Seppä sanoi, että 400 $ saa mukaan siistit, kauniit uudet. Lisäksi tämä saa suuhun sopivat kuolaimetkin mukaan. Oli koeratsastuksen aika, ennen rahojen antamista. Oli mukana haulikko pussissa ja kaksi suurta vesileiliä. Kaiken piti olla, kuin sitten tosimaailmassa alusta alkaen.

- Ratsastan hetken joenvartta, kapuan kukkuloille, joilta tulen ravia tietä pitkin. Siinä jo pitää huonot ominaisuudet löytyä. Voimmehan tehdä sopimuksen, jossa käyn päivittäin syöttämässä itse hevosen tuolla? Sinä pidät hevosen satuloineen katon alla ja vesikipon turvan alla kohtuudella.

- Kyllä sellainen tehdään herra.

Oli melkoinen luottamus sepältä antaa kallis hevonen miehelle, jolla oli jo mukanaan satulalaukut ja kaikki mukanaan vaikka lähtemisestä minne. Jotenkin sepällä oli 50 vuoden ihmistuntemus sanonut, että mies on luotettava, vaikka vaarallinen ja arvaamattoman oloinen. Sepän töissä tapaa niin monenlaista miestä, että oppii vuosien aikana erottamaan hylkiöt ja pirun riivaamat toisistaan. Mies ja hevonen aluksi vartin kulkivat hevosen mielestä astumista. Sitten Zak hieman jalustimen sisäpinnalla painoi. Niissä on kolme tylppää piikkiä. Tällä satulalla ratsastaja ei tarvitse sitoa kenkiinsä kannuksia. Laikukas lähti, kuin hitaaseen juoksuun. Mentiin kahluupaikasta, jossa nyt virtasi tavallista enemmän vettä yli. Ei hevonen sitä pelännyt. Vastarannalta alkoi nousut kukkuloille. Siinä Zak käski nopeammin. Laikukas ymmärsi ja ponnisti kivet sinkoillen ja pölyn päästäen perään ylös. Se oli voimakasta ja tahtotilassa olevaa kiipeämistä. Ylhäällä hevon niillä suitsilla ensimmäisen kerran sidottiin vuorimäntynäreeseen. Zak otti haulikon. Ampui kahdesti noin 15 askeleen päässä olevaa pääkallon kokoiseen kiveen. Sen kylki alkoi kiiltää lyijystä. Hevonen ainoastaan luimuili korviaan, kääntyessään parein näkemään, mitä mies teki. Tyhjät hylsyt lensivät pois. Uusia ei laitettu, kun tämäkin ammunta oli siksi, että ne olivat olleet jo pitkään piipuissa. Haulikonpatruunan yksi vika on, että sen vahapahvisen hylsyn läpi viikkojen aikana kosteus imeytyy ruutiin. Nalli sytyttää, mutta ruuti ei syty. Saalis lentää pois. Husqvarnan piiput jäivät nyt ilman patruunoita. Olisi niitä suurihaulisimpia ollut satulalaukussa 15 kappaletta.

Revolverinen patruunoissa on samaa vikaa suurilla valmistajilla. He tekevät miljoonien patruunojen tilaussarjoja Armylle ja Navylle. Nämä hyväksyvät prosentin virheet patruunoissa. Se on sadassa patruunassa yksi. Se on juuri se yksi sille miehelle, jonka elämä on patruunan toimimisen varassa. Siksi Zakin käyttää Blackhillin patruunoita, jotka ovat pieniä eriä tarkoin ruudit punnittu ja oikein nallit painettu hylsyyn lämpötilaeroissa kiinni. American Eaglen, Coltin ja Remingtonin patruunatehtaiden prosenttivirhe, kun myyvät samaa tuotetta siviileillekin on liikaa. Blachillistä sitä toimimatonta patruunaa ei ole juuri löytynyt. Löydön syynä on ollut huono patruunan säilytys, tai aseen huono iskuri. Nytkin Zak kääntää aseestaan pois Blackhilin patruunat ja laittaa Coltin patruunoita harjoitteluun. Ampuu kahden sarjoja kolme samaan kiveen, joka jo heiluu luodinvoimasta. Tyhjät hylsyt lensivät pois. Kuusi uutta patruunaa oli reikien täytteenä hetkessä. Piippu naksahti kiinni. Uusi sarja laukauksia kaikui erämaahan, häiriten se oletettua rauhaa. Koska taskun pohjalla oli vielä harjoituskäyttöön kuusi, ampui Zak ne nyt männyn kylkeen noin 20 askelta. Kaarna lensi. Noin kämmenen kokoiselle alueelle tuli vaaleaa puuta näkyviin. Loput luodit olivat lentäneet läpikin. Tuuli kaataisi mäntyraukan seuraavana puhuripäivänä ammuntakohdasta poikki.

- Sinä et turhaan pelkää. Sinusta tulee minun hevonen! Näin se vain elämässä käy.

Zak puheli hevoselleen. Laittoi paremmat patruunan Smith&Wessonin reikiinsä. Kapusi selkään ja lähti alaspäin rinnettä. Tulivat sen vielä suuremmalla vauhdilla ja kuin ylös menivät. Nyt oli joessa kohta, jossa syvyyttä enemmän. Se virtasikin kiireemmin. Pelotta hevonen sinne kahlasi pärskähtäen. Ui pienen matkan, kun kavio ei pohja saanut. Kapusi vastarannalle. Loppu tultiin tallille suurta laukkaa, tai ravia pitäen.

- Tämä on minun hevonen! Peloton, laukkaa, ui ja eikä säiky aseen ääntä. Neljäsataa on sinun. Miten on se säilytys?

Kuunteli seppää, kun samalla kaivoi sieltä nahkaisen takin taskusta viiden kympin kasasta laskien kahdeksan seteliä. Seppä sanoi, että viikosta 8 dollaria, ja sillä saa maissiapeämpärin, vesiämpärin, sekä tuon satulan huolellisen säilytyksen. Zakin itse pitää tuoreessa ruohossa hevonen päivisin käyttää.

- Se on varmasti 400 dollarin hevonen! Sillä oli lisäksi käyttämättömät kengät. Nyt viimein te sillä ratsastitte naulat kunnolla pitämään ne vuoden kiinni.

Zak antoi ne neljäsataa ja parikymppiä päälle säilytysmaksua seuraavistakin viikosta. Otti haulikon ja satulalaukut mukaansa. Lähti hotellille. Matkalla Tom Osaman tuli vereen.

- Hyvää päivää herra. Ole apulaissheriffi Tom Osaman. Hieman tahtoisin jutella, oikeastaan sheriffimme on teistä hieman kiinnostunut. Onko aikaa nyt poiketa toimistoon?

- Mennään pois vaan.

Toimistossa Irkku vai istui tervehtimättä ja jatkoi sillä ikävällä vanhan miehen tyylillä, jota kuunnellessa moni mies oli kimpaantunut ja sanonut ajatuksensa. Mies ei enää vanhana tajua, että kulkee miehiä, jotka eivät kunnioita sheriffejä yhtään. Siksi niin monta riitaa ja rähinä oli Irkku saanut aikaan, kun vanhaa tapaansa piti.

- Te tulitte jostakin. Mistä?