Pekko ja Petriina 14: Uimaretki

By Kirsten Sonne Harild and Hanna Gibson

Seikkailu järvellä

Petriina ja Amanda ovat palanneet kotiin Islannista, jossa he ovat päässeet kokeilemaan upeita uusia juttuja, kuten ratsastamaan vedessä. Petriina ja Amanda päättävät, että heidän ystävänsä Riikankin pitäisi saada kokeilla vedessä ratsastamista Bella-poninsa kanssa, joten he suunnittelevat ratsastusretken järvelle. Ennen lähtöä Petriinan äiti kuitenkin kieltää heitä ankarasti menemästä veteen. Tytöt ovat pettyneitä, mutta kun Riikka päättää jotain, hänen päätään on vaikea saada kääntymään…

Pekko ja Petriina on hauska ja koskettava kirjasarja poneista, ystävyydestä ja hevostyttöydestä. Tanskalainen Kirsten Sonne Harild on julkaissut Tanskassa jo yli 70 lastenkirjaa. Hänellä on taito kirjoittaa lasten maailmasta lasten silmin.

• Language: Suomi
• Publisher: Word Audio Publishing
• Release date: Jun 16, 2022
• ISBN: 9788702355598

Book preview

PELKKÄ LAMPI

Oli aikainen elokuun aamu. Petriina oli vetänyt kumisaappaat jalkaansa ja oli matkalla ulos katsomaan hevosia, kun lankapuhelin soi. Petriina säntäsi olohuoneeseen ja heittäytyi hengästyneenä nojatuoliin. Hän toivoi, että soittaja olisi Amanda.

– Saitko luvan, Amanda kuiskasi linjan toisessa päässä.

Petriina nosti kämmenensä luurin eteen ja kuiskasi takaisin:

– Sain, melkein. Saamme ratsastaa järvelle, mutta uimiseen en saanut vielä lupaa.

– Okei, Amanda vastasi hiljaa. – Puhuin äsken Riikan kanssa. Sanoin, että hänenkin pitäisi joskus kokeilla ratsastaa vedessä, niin kuin me Islannissa.

Petriinan äiti astui olohuoneeseen ja vilkaisi Petriinaa uteliaasti.

– Kuka siellä on? äiti kuiskasi.

Petriina yritti viittoilla äitiään lähtemään, mutta äiti jäi huoneeseen. Petriina nosti sormensa huuliensa eteen.

– No mutta te tulette illalla, ja lähdetään sitten maastoretkelle heti aamusta, vai mitä?

Äiti, joka oli juuri saanut tiskit tiskattua ja kuivasi parhaillaan käsiään keittiöpyyhkeeseen, näytti kysyvältä. Hän muodosti huulillaan kysymyksen: Retkelle?

Petriina laski luurin ja katsoi äitiään.

– Niin, maastoretkelle Amandan ja Riikan kanssa. Kai me saamme mennä? Kysyin siitä silloin, kun palattiin Islannista.

– Ai puhuitte siitä retkestä vai? Miksi sitten kuiskasitte? äiti kysyi.

– Se oli vaan yksi toinen juttu, ystäväsalaisuus, Petriina vastasi.

– Tulevatko Amanda ja Riikka siis illalla? äiti tarkensi.

– Tulevat, Petriina vastasi.

Petriina pomppasi ylös nojatuolista. Nyt hänen olisi hoidettava hevoset. Vedessä ratsastamisesta hän voisi kysyä äidiltään joskus myöhemmin. Järvi, jolle he olivat ratsastamassa, oli kuitenkin ihan pikkuinen vain, melkein pelkkä lampi!

Petriina viipyi hevosten luona pitkään. Hän antoi niille heinää, järjesteli paikkoja, laittoi vesiä, keräsi kakkoja aitauksesta, putsasi kaviot ja tarkasti aidan. Tähän kaikkeen kului niin paljon aikaa, että Petriina ehti jo unohtaa uimaretken puheeksi ottamisen.

Hän pystyi vain ajattelemaan sitä, kuinka tarpeeseen tämä seikkailu tulisi Riikalle. Laura, Sarah ja Valtteri olivat edelleen lomamatkoillaan. Petriina itse oli päässyt Islantiin Amandan kanssa. Riikka oli ainoa, joka ei ollut päässyt kunnolliselle lomamatkalle, koska hänen vanhemmillaan oli juuri nyt paljon töitä.

Kun Petriina palasi sisälle, hän ei pystynyt ajattelemaan muuta kuin Riikan yllätystä. Petriina kysyi äidiltään, saisiko tehdä