Pekko ja Petriina 3: Ponikilta

By Kirsten Sonne Harild and Hanna Gibson

Tervetuloa salaisen ponikerhon avajaisseremoniaan!

Petriina on odottanut sitä innolla. Riikka ratsastuskoulusta tulee kylään valkoisen poninsa Bellan kanssa. He perustavat salaisen kerhon, jonka sääntöihin kuuluu, että kaikkien kerhon jäsenten on tultava apuun, jos joku jäsenistä on vaarassa. Erään täysikuun ratsastusretken jälkeen käykin niin, että yksi kerhon jäsenistä katoaa.

Pekko ja Petriina on hauska ja koskettava kirjasarja poneista, ystävyydestä ja hevostyttöydestä. Tanskalainen Kirsten Sonne Harild on julkaissut Tanskassa jo yli 70 lastenkirjaa. Hänellä on taito kirjoittaa lasten maailmasta lasten silmin.

• Language: Suomi
• Publisher: Word Audio Publishing
• Release date: Mar 28, 2022
• ISBN: 9788702355635

Book preview

KYYNÄRPÄÄT LÄHELLE KYLKIÄ

Ratsastuskoulun kentällä oli meneillään lauantaiaamun alkeiskurssi. Petriina istui Pekko-nimisen shetlanninponinsa selässä ja ratsastuksenopettaja Hanne näytti hänelle parhaillaan, millainen oli hyvä ohjastuntuma.

– Ohjat eivät saa roikkua löysänä, mutta niitä ei myöskään saa pitää liian kireällä, Hanne opasti. – Ne tulevat nyrkkiin pikkusormen yläpuolelta ja ulos peukalon alta, juuri noin! Ja käännä kädet niin, että peukalot osoittavat ylös ja pikkusormet alas.

Petriinan mielestä muistettavaa oli valtavasti. Hän keräsi ohjat käsiinsä Hannen ohjeiden mukaisesti.

– Näyttää hyvältä! Sitten vielä kyynärpäät lähelle kylkiä ja kantapäät alas, Hanne sanoi ja jatkoi matkaansa seuraavana rivissä seisovan ratsukon luokse.

Vuorossa oli nyt Bella-poninsa selässä istuva Riikka, jonka kanssa Petriina oli ehtinyt jo ystävystyä. Petriina oli varma, että Riikka osaisi jo kaiken tämän. Hänestä tuntui, että Riikka oli osannut monet asioista jo ennen kurssin alkua. He olivat sopineet, että ratsastaisivat joku päivä yhdessä Bellalla ja Pekolla ja Petriina toivoi, että se päivä koittaisi mahdollisimman pian.

Petriina käänsi Pekkoa hieman ja katsoi, kuinka Hanne asetteli Riikan kantapäitä ja kyynärpäitä oikeaan asentoon.

– Kantapäät alas ja kyynärpäät lähelle kylkiä, Hanne opasti jälleen.

Petriina keskittyi uudestaan käsiensä ja jalkojensa asentoon. Muiden katseleminen auttoi häntä hahmottamaan asioita paremmin. Hevosen selässä vaan oli muistettava samanaikaisesti äärettömän monta asiaa. Kieli meinasi työntyä väkisin ulos suusta ja takapuoli nousta satulasta.

Samassa Riikka vilkaisi Petriinaa ja sanoi nauraen:

– Näytämme kahdelta lentoon lähtevältä kanalta.

Petriina nauroi ja räpiköi kyynärpäillään kotkotellen.

– Niin varmaan näytämmekin, mutta on tämä vaikeaakin, hän vastasi.

– Vaikeus on siinä, että kaikki asiat pitää pystyä tekemään samanaikaisesti, Hanne sanoi. – Se on alussa aina hankalaa. Kokeillaan nyt ratsastaa käyntiä ympäri kenttää.

Ponit lähtivät liikkeelle yhdessä jonossa. Ainakin yksi asia lauantain alkeisryhmältä sujui jo mallikkaasti: he saivat ponit kulkemaan samaan suuntaan. Ensimmäisillä kerroilla meno ei näyttänyt aivan samalta. Petriinan oli pakko hymyillä muistellessaan ensimmäisiä ratsastustunteja, joiden aikana ponit olivat kokoontuneet aina yhdeksi suureksi laumaksi keskelle kenttää.

Petriina ohitti äitinsä, joka seisoi katselemassa tuntia portin laidalla. Hän näytti juttelevan Riikan äidin ja isän kanssa. Petriina toivoi, että he sopivat parhaillaan Riikan ja Bellan kyläilystä, ja että se onnistuisi vielä kesäloman aikana ennen kuin koulut alkoivat.

– Petriina, kiristä taas ohjia, Hanne sanoi, – ja pidä kyynärpäät kiinni kyljissä.

Joo joo, Petriina mietti hiljaa mielessään. Laitan kyllä kyynärpäät kiinni kylkiin, kunhan Riikka saa tulla meille.

KOKEILIN LAUKKAA!

Äiti talutti Pekkoa ja Petriinaa kotiin päin.

– Minulla on sinulle yllätys, äiti sanoi.

Petriinalla aavisti jo, mitä yllätys koski, mutta hän teeskenteli tietämätöntä ja kysyi huolettomasti:

– Mikä