Pekko ja Petriina 5: Hurja ratsastusretki

By Kirsten Sonne Harild and Hanna Gibson

Ensimmäistä kertaa maastoon

Petriina odottaa innolla ensimmäistä ratsastusretkeään maastossa muiden ratsastuskoululaisten kanssa. Häntä kuitenkin jännittää myös vähän. Paikalla olisi vanhempiakin tyttöjä. Miten Pekko suhtautuisi vieraisiin hevosiin? Ja pitääköhän heidän laukata?

Pekko ja Petriina on hauska ja koskettava kirjasarja poneista, ystävyydestä ja hevostyttöydestä. Tanskalainen Kirsten Sonne Harild on julkaissut Tanskassa jo yli 70 lastenkirjaa. Hänellä on taito kirjoittaa lasten maailmasta lasten silmin.

• Language: Suomi
• Publisher: Word Audio Publishing
• Release date: Apr 1, 2022
• ISBN: 9788702355659

Book preview

PETRIINAN ELÄIMET

Petriinan tallista ei eläimiä puuttunut. Kaikki oli alkanut siitä, kun Petriina oli voittanut edeltävänä kesänä maatalousnäyttelyn arvonnasta tumman Pekko-nimisen shetlanninponin. Ennen Pekkoa hevoset eivät olleet kiinnostaneet Petriinaa lainkaan, mutta nyt kaikki oli toisin. Tällä hetkellä tallissa asui Pekon lisäksi kaksi muutakin hevosta: vajaan vuoden ikäinen Fiona-varsa ja Fionan emä, jonka nimi oli Sigrun.

Fiona oli ilmaantunut Petriinan pihaan täysin yllättäen karattuaan kotoaan. Petriina ja hänen vanhempansa olivat pitäneet Fionasta niin paljon, että kun he olivat kuulleet varsan ja sen emän olevan myytävänä, he olivat ottaneet molemmat hevoset kahden kuukauden koeajalle. Petriina uskalsi tuskin hengittää kunnolla niinä muutamina viikkoina, joiden aikana isä ja äiti vielä miettivät, olisiko heillä edes varaa ostaa kahta islanninhevosta ja kiinnostaisiko äitiä ylipäätään alkaa jälleen ratsastaa.

Pekkokin oli kiintynyt uusiin ystäviinsä nopeasti, ja niiden lähtö olisi ollut ponille kova vastaisku. Onneksi äiti huomasi nopeasti olevansa yhtä hevoshullu kuin nuorempanakin. Lisäksi Sigrun oli ihana ja kiltti hevonen, joten päätös syntyi melko nopeasti, ja Petriina pystyi jälleen hengittämään vapaasti.

Äiti oli noussut Sigrunin selkään ensimmäistä kertaa jouluaattona ja oli sen jälkeen ratsastanut lähes päivittäin. Kun äiti oli päättänyt haluavansa pitää Sigrunin ja Fionan, isä oli ollut heti samaa mieltä. Isä ei ollut yhtä innostunut hevosista kuin Petriina ja äiti, vaan piti enemmän moottoripyöristä. Siksi isä oli ollut vähemmän iloinen siitä, että hänen piti purkaa vanhan autotallin seinä tallin laajentamista varten, koska se tarkoitti, että hänen vanhalle moottoripyörälleen ja autolleen ei ollut enää tilaa.

Nyt Petriinan tallissa oli yhteensä viisi karsinaa ja rehuvarasto. Tällä hetkellä yksi karsinoista oli tyhjillään, ja isä sai luvan taluttaa moottoripyöränsä sinne. Auto selviäisi kyllä pihallakin. Niin ja asuihan tallissa hevosten ja moottoripyörän lisäksi tietysti vielä Mallakin, heidän pikkuinen lampaansa.

ENSIMMÄINEN RATSASTUSRETKI

Lauantaisin Petriina ratsasti Pekolla läheiselle ratsastuskoululle ratsastustuntiaan varten. Petriina oli oppinut tunneilla jo paljon. Hän osasi ratsastaa käyntiä, ravia ja laukkaa, pitää kyynärpäät kiinni kyljissä, peruuttaa ja ratsastaa voltteja. Volteiksi ratsastuksenopettaja Hanne kutsui pieniä ympyröitä, joita oppilaat ratsastivat kentällä. Ratsastuskoululta Petriina oli myös saanut hyvän ystävän, Riikan. Riikalla oli oma valkoinen poni, jonka nimi oli Bella.

Nykyään Petriinan ja Riikan kanssa aikaa vietti myös Laura, joka oli Petriinan luokkakaveri. Lauran vanhemmat eivät halunneet ostaa hänelle hevosta, mutta hän oli vihdoin saanut luvan osallistua ratsastustunneille yhdessä Petriinan ja Riikan kanssa. Laura ratsasti Oskar-nimisellä tuntihevosella. Oskar oli todella kiltti, mutta vähän laiskanpulskea vuonohevonen, jolla oli pystyharja