Pekko ja Petriina 1: Palkintoponi

By Kirsten Sonne Harild and Hanna Gibson

Ihana hevostyttösarja alkaa

Äiti ostaa kahdeksanvuotiaalle Petriinalle arvan, jonka pääpalkintona on shetlanninponi Pekko. Näin Petriinasta tulee yhtäkkiä hevosenomistaja. Mutta mitä tehdä hevosella, jos ei ole ikinä eläissään hoitanut tai ruokkinut sellaista, saati sitten ratsastanut? Ja mikä neuvoksi, jos kävelee eräänä varhaisena aamuna aitaukseen ja huomaa, että poni on poissa?

Pekko ja Petriina on hauska ja koskettava kirjasarja poneista, ystävyydestä ja hevostyttöydestä. Tanskalainen Kirsten Sonne Harild on julkaissut Tanskassa jo yli 70 lastenkirjaa. Hänellä on taito kirjoittaa lasten maailmasta lasten silmin.

• Language: Suomi
• Publisher: Word Audio Publishing
• Release date: Feb 15, 2022
• ISBN: 9788702355543

Book preview

KURJA PÄIVÄ!

– Ei huvita yyyhtään!

– Älä viitsi Petriina, äiti sanoi etuovelta, – ei siellä olla pitkään, ja raitis ilmakin tekee hyvää.

– Ärsyttää.

Petriina työnsi saappaat jalkaansa ja veti tuulitakin vetoketjun kiinni. Miksi hänen piti lähteä mukaan jonnekin kummalliseen sika- ja kanipaikkaan? Vain siksi, että ÄITI tykkäsi sellaisesta kahdeksanvuotiaana.

Maatalousnäyttelyssä olisi taatusti tylsää, ja miltä siellä haisisikin. Hän haluaisi kotiin niin pian kuin mahdollista.

Heidän maalle muuttonsa jälkeen äiti oli Petriinan harmiksi hurahtanut täysin puutarhan hoitamiseen ja eläimiin. Hän haaveili lampaista ja kaneista, ja oliko lehmästäkin ollut puhetta. Petriina ei sitä vastoin kokenut, että hänellä olisi mitään annettavaa eläimille – eikä eläimillä hänelle. Jos hän silittäisi kissaa, se vastaisi raapimalla. Jos hän rapsuttaisi koiraa, se nappaisi kiinni. Jos hän pitelisi undulaattia, se taatusti kakkaisi hänen päälleen.

Petriina laahusti ulos ja huomasi, että ulkona satoi. Olipa kurja päivä!

PÖRRÖTUKKAINEN PONI

Lapset ja aikuiset kiertelivät innoissaan sateen ja mudan keskellä ihastelemassa eläimiä. Petriina ei ymmärtänyt heidän intoaan.

– Saanko ostaa jotain? Petriina kysyi isältään ja osoitti vähän kauempana olevaa kojua.

Isä antoi hänelle kolikon ja sanoi:

– Me odotamme tässä.

Petriina mietti, saisiko rahalla muuta kuin kipollisen jäähtyneitä popcorneja. Ehkä hän ostaisi myöhemmin lipun johonkin paikalla olevista pienistä huvipuistolaitteista. Tai voisihan rahan säästää johonkin muuhunkin.

Petriina käveli nopeasti kentän ohi. Ohi sikojen, lehmien ja kanien. Ja hevosten! Hevoset Petriina kiersi erityisen kaukaa. Hän ei halunnut olla missään tekemisissä eläinten kanssa, jotka sekä purivat että potkivat.

Rivissä viimeisenä olevan hevosen yläpuolella roikkui iso kyltti. Petriina ei malttanut olla lukematta sitä.

Pekko-poni on maatalousnäyttelyn suurarvonnan pääpalkinto. Osta arpa sunnuntaihin klo 12 mennessä.

Petriina katsoi pientä mustanruskeaa ponia. Sen harja sojotti pystyssä, kyljessä oli likaa ja hännässä olkia. Eipä ollut kummoinen pääpalkinto. Poni näytti äkäiseltä ja kyllästyneeltä. Se lepuutti yhtä jalkaansa ja pää roikkui alhaalla. Poni näytti tuijottavan jonnekin kaukaisuuteen puoliksi suljettujen silmäluomien ja paksun otsapehkonsa takaa.

Sellainen palkinto siis, Pekko Pehkopää! Arpaan Petriina ei ainakaan rahojaan käyttäisi.

ARPALIPUKE

Sade oli tauonnut. Petriina istui nyt penkillä heiluttelemassa jalkojaan ja syömässä ostamiaan irtokarkkeja. Äiti ja isä seisoivat lähellä ja katselivat vaaleansinistä arpaa, jonka äiti on aiemmin ostanut.

– Hyvä, että ehdittiin, äiti sanoi. – Ajattele, jos vaikka voittaisimme.

– Toivottavasti emme ainakaan sitä ponia, jonka tuolla näin, Petriina sanoi.

– On siellä muitakin palkintoja, isä vastasi, – hieno iPod ja mini-tv. Ne olisivat ehkä enemmän sinun mieleesi, vai mitä?

Petriina jätti karkit sikseen ja meni äidin ja isän luokse katsomaan, mitä voittoja oli saatavilla.

Arpalipukkeessa mainittiin tosiaan mini-tv ja iPod. Isä oli oikeassa, NE olisivat Petriinalle oikein mieluisia palkintoja. Hän olisi ikionnellinen, kun saisi huoneeseensa oman television.

Lipukkeessa kerrottiin, että arvonta suoritettaisiin kentällä kello 15. Petriina